pitkästä aikaa!

ompas hurahtanut aikaa siitä, kun olen viimeksi tänne päässyt kirjoittelemaan, joten nyt vähän pidempää postausta sitten! =) tässä on meinaan kaikennäköistä tapahtunut! =)

no mitäs, isän kans on juteltu pitkiä pätkiä ja isä on auttanut mua tosi paljon tän treenailun kanssa! Neuvoi mua vähän sarjoissa ja ohjelmassa ja aikalailla kaikessa, ruoasta sarjojen toteutukseen asti. Mulla on vaikka kuinka paljon kysymyksiä vieläkin, ja kyselen niitä aina vähän kerrallaan. =) Niitä liikkeitä sitte googlettelin ensin toissaviikon lopusta ja salilla hoidin vanhan ohjelmani viimeisen viikon kuntoon hieman kevyemmin kun ilmeni, et teen liian pitkää ohjelmaa. Sekin tuntui jo auttavan omalta osaltaan, kun ei koko ajan vedä otsasuoni pullottaen! ;)

Viime viikolla sitte alootin isän kanssa suunnitellun nelijakoosen ohjelman, ja kyllähän tuo toimi! rohkeesti pitää vaan painoja lisäillä, mutta pienin askelin voittoon, jos näin voisi sanoa. =) Tykkään tuosta ohjelmasta tosi paljon, ja ootan aina innolla seuraavaa kertaa, et pääsis jo salille! Oon saanu ihan uutta potkua saleiluun, ja hyvä niin! =) Kyllä saliurheilu on vaan niin maasta paras laji, kunhan tietää mitä tekee eikä vaan haahuile päämäärättömästi. Oon pari kertaa menny salille ylimääräsenä päivänä ihan vaan kaveriksi, vaikka seuraavana päivänä vasta olis treeni ja tuolloin pakollinen treenipäivä. Niin kyllä se on sellaasta päämäärätöntä haahuilemista, ettei siitä oikeen mitään meinaa tulla. :D

Salilla kyllä näkee sellasia ihmisiä, joista ei oikein ota selvää et mitä kummaa ne tavottelee sieltä. Eikä mun tarkootukseni ole nyt todellakaan mollata ketään, e-hei! Mietiskelen vaan tässä ääneen sellaista, mitä en ymmärrä ja mistä en ite oikein saa kiinni, et miks näin toimitaan.. Esimerkiks omasta mielestäni cross trainerilla lämmittely ja samaan aikaan lehden intensiivinen selailu ei oo kauheen tuottava yhdistelmä. Sillon kummastakaan touhusta ei oikein tuu mitään. Voisin kuvitella, et mulle tulis varmaan vaan huono olo, kun lukemisen yhteydes vispaisin laitteella kovaa kyytiä. Sitten on nää, jotka juoksumatolla lukee lehtee. Lämmittely vastaa maantiellä hitaanpuoleista löntystelyä, kaippa siks, ettei vaan astu harhaan lehtee lukiessaan. Jotenkin oon skeptinen sen suhteen, et siinäkään lämmöt kauheemmin nousis. Ja sitten on nää, jotka tulee istuun laitteisiin ja puhuun puhelimessa. Heitä ei saa häiritä koska puhuvat puhelimessa, ja laite voi olla varattu sen 15-20 min ihan huoletta ottaen huomioon, et treeniaika nelijakoisella ohjelmalla ei saa pitkälle tuntia ylittää! Terve. Minä jätän ainakin reilusti puhelimeni pukkariin ja soittelen sitte takaasin jos on joku soitellut. Paitsi sitte tietysti jos ootan tärkeetä puhelua. Yhden ainoan kerran oon siihen joutunut sortumaan. Sillonki oli kaveri tulos salille ja oottelin, koska se soittelee olevansa pihas. :D

Mutta onhan siellä sitte nää tavoitteellisemmat treenaajat jotka ymmärtää, että jos tuloksia haluaa niin tekemiseen on keskityttävä ja siihen todella on panostettava. Kroppaa ei voi huijata polttamaan rasvaa vain tulemalla salille. Niistä ihmisistä kyllä sitten myös näkee, että töitä on tehty; jo pelkästään treenityylistä saatika pidemmän matkan treenaajissa jo kropan muodostakin. Hetihän se kroppa ei muokkaudu, mutta kun sille antaa aikaa, ruokaa, lepoa ja rasitusta niin kyllä se polttaa rasvaa ja tuottaa lihasta! =)

Mutta vielä hehkuttamaan tuota isän suosittelemaa ohjelmaa. On se vaan niin mahtava! Ekaa kertaa aikoihin käsitreeni tuotti tosissaan tulosta, hauikset oli pari päivää kipeinä ja ojentajatki särki tyytyväisinä vielä seuraavana päivänä treenistä. Rintalihaksia ei oo särkeny pariin kuukauteen niinku nytte, ja selkälihaksiinki alko löytyyn fiilinki ja se rutistus tuntua sarjoja tehdessä. Etureisistä löyty voimaa enemmän ku uskoinkaan, ja pohkeita kattelin, et mistä se voima noihin oikein pursuaa! ;) Vatsoja ja takareisiä en päässyt viime viikolla kokeileen erään ikävän tapauksen vuoksi, josta kerron vähän ajan päästä. Mutta tosiaan tästä treenistä, niin mä odotan tältä niin paljon! <3 Tää on jo nyt alkanu tuottaan tulosta!

Ihana, ihana, ihanaihana treenaus, toit niin paljon mun elämään! =) Yhdellä sanalla, mitä toit elämääni: SISÄLTÖÄ :D heh. Kyllä se elämä vaan oli melko tyhjää ennen saleilua. Oli melko yksinäistä. Nyt on tuttuja joita moikata ja joiden kans jutella ja saa toteuttaa sosiaalistakin elämäänsä muuallakin kun juoksulenkillä pömpeleiden päällä punnertamalla. hih. Se tuo niin paljon mun elämääni. Ja oon siitä kaikesta niin kiitollinen! Huomenna saa taas mennä salille, ja meinaan aivan hyppiä seinille, olis jo huominen! :D Joo tiedän että huomenna on jouluaatto, mutta eipä mulla oo mitään kiiruumpaa aamupäivästä, joten kymmeneltä salille, kahdeksitoista kotiin, ruoka naamariin, vaatteet niskaan ja "kierrokselle", jos aikuiset lukijat tietävät mitä tarkoitan. ;)

Isä antoi myös tosi hyviä neuvoja ruoanlaiton suhteen. Toi täysjyväriisi on ollu niin puuduttavaa syötävää, eikä meinaa saaha sitä alaha ollenkaan. Heimoki on alkanu vähän karttaan riisiä. Nyt kuitenki viime viikolla ostettiin kaupasta Basmatiriisiä, ja tänään meinaan sitä nyt kokkailla! Lisäksi isä on antanut aivan mahtavan kanafileohjeen, ja meinaankin tästä tän blogin kirjoottelun jälkeen lompsia kauppaan ostamaan kanafileitä ja yrittää elämässäni ekaa kertaa paistaa kanafileitä, tuli niin iso itsevarmuus onnistumisesta. Apuva! :D Mutta nam nam mikä ruoka meille on tänään tulossa! ^^ Lisäksi Heimo meinaa töistä tultuaan paistaa meille joulukinkkuaaaaa!! Nam nam nam kyllä liha vaan on hyvää! Mihin me tän kaiken proteiinin kans vielä joudutaankaan? ;) Mutta voin sanoa, että fiilikset on ihan mahtavat täs vaihees vuotta! Ja vuosi kuitenkin jo loppuvaihees, eli aika hyvä saldo on karttunut. hehe.

No joo, mikä muu mua näin piristää? No se, et ruoka pysyy sisällä, maha toimii ja ei okseta. On meinaan melko arvostettavia asioita! Nyt sä mietit sielä et mistä toi ny tällä kertaa puhuu, on niin pomppivaa tekstiä tää. No minäpä kerron, niin selkeesti ku minä vaan osaan. ;)

Torstaina Heimo kävi sittarista ostaas töiden jälkeen meille kokonaisen grillatun broilerin, mitä me on ruukattu syyä aina väliajoin, kerran tai kahdesti kuussa. Se on helppo ja proteiinipitoonen, nopeesti syöty. Ja hyväähän se oli, vedettiin se puokkiin hyvällä ruokahalulla. Siinä sitte kateltiin telkkaria ja muutaman tunnin päästä mä aloin oksentaan. Tasan puolen tunnin välein oksensin kaikki pihalle mitä mahas oli, vatsa kramppas ja koko kurkku painu kiinni aina hetkeksi. Olin tosi huonos kunnos. Heimo joutu sitte meneen maata et pääsöö seuraavana päivänä duuniin hyvin nukkuneena. Arvaa vaan nukkuko se silmäystäkään sinä yönä, kun mä aloin sen oksentamisen lisäks käymään läpi kaikki muutkin mahataudin oireet, joista ei ruokapöydässä puhuta. Vuosin verta ja pyörtyilin. Kerran pyörryin oksennussangon päälle ja siitä jäi käteen sopiva mustelma. Kerran sitte pyörryin kävellessä, totesin vaan mumisten et nyt... nyt... nyt lähtee... ja lysähdin sohvalle, ja tietysti polvet suoraan sohvan reunaan. *nolo*

No olin siinä nelisen tuntia laatannu, niin Heimo nousi sängystä, meni vessaan ja alotti hänkin. Oksensi ja veri vuosi nenästä. Raukkaparka. Kävi niin toista sääliks sen oman huonon olon yhteydes. Oksennettiin siinä muutama tunti, ja lähdettiin ensiapuun. Mä en enää pysyny kunnolla tolpillani ja kummanki olo vaan huononi. Ensiavussa sitte saatiin pahoinvointilääkettä, Heimo piikillä ja mä tipan kautta. Samalla sain suolaliuosta, jotta saatiin nesteitä vähän takasin. Samalla lääkäri vähän tutki meitä. Heimo oli kunnossa, onneksi! Mä olin kans, tosin lääkäri läysi mun vatsasta jonku sykkivän muhkuran, siis vatsalaukusta. Sitä nyt ultrataan sitte tammikuun loppupuolella, jotta mikä se on. Tuskin mitään vakavaa. Mä nauroin Heimolle myöhemmin et tiedä vaikka olis ollu vatsalihas, jos se lääkäri ei oo sellasta ennen nähnyt, ja se syke kuulu vaan siitä vähän ylempää sydämestä, mähän olin ihan tyhjä joten ei ihmekään jos vähän kaikui. :D Enpä jaksa uhrata tuolle ajatusta ennenku asia on selvä. Että näin. Maattiin tosiaan nelisen tuntia ensiavussa, ja lähdettiin kotiin.

Kotona juotiin Jaffaa ja mustikkamehua, mitään muuta ei oikein mennyt alas. Illalla Heimo sai jo alas muroja, mä sain kaks lusikallista soijarouhetta ja vähän maitoa kostutettuna niihin. Yöllä sain väkisin syötyä vähän raksuja minäkin. Nukuttiin muuten koko ilta, ja yö. Heimolla nousi kuume ja pääkipu, mutta laski aamuun mennessä. Kaippa se kuume on joku elimistön taistelukeino tota tautia vastaan, sillä mulla se kuume nousi vasta lauantaina päivällä, ja illalla laski pois, pääkivun kanssa. Heimo elpy paljon nopeempaa kun mä. Se oli lauantaina jo pikkuhiljaa jalkeilla, mulla ei ollu toivookaan. Mä pääsin jalkeille vasta sunnuntaina, vaikka ruokaa meni jo lauantaina ihan hyvin. Päässä silti heitti kummallisesti. Vissiin siitä nestevajauksesta.. Mutta voi pojat, että on mahtava olo kun saa syyä, kaikki pysyy sisällä ja on niin voittaja-fiilis tuosta kaikesta selvinneenä!

Treenejä en vielä tänään, maanantaina aloottanu. Isä sanoi, että tulis olla ainaki kaks päivää välis et on syöny normaalisti. Joten meen sitte huomenna salille. Vatsa ja takareidet sai kyllä tuos taudis niin lujaa rasitusta etten ala niitä huomenna treenaan, vaan alootan taas viikon ekasta treenistä, eli selästä ja olkapäistä. Se on kyllä nasta treeni! Ootan jo niin innolla huomista, tuolla on jo pyykkikone pesemäs treenivaatteita. Huomisesta tulee mahtava päivä! Mikäs oliskaan salikärpäsen puremalle parempi tapa alottaa joulu, ku mennä heti aamusta salille? ;)

Soitti se sittarin päällikkökin mulle kun pistin sinne valitusta meneen. Saadaan korvaukseksi oikeen joulukinkku. Olé! No mutta kiva se on jotakin saada, kaikkein suurin palkinto oli siitä kauheudesta selviytyminen ja normaaliin elämänrytmiin palaaminen. Mä vaan niin odotan nyt joulua, salia, ruokia, perhettä, ystäviä ja läheisyyttä. <3 Paketit on paketoitu jo eilen ja jouluaaton reittien ajo-ohjeet tulostettu kans. Tänään paketit pitää pussittaa osootekohtaasesti, ja huomenaamulla varmaan jo vien niitä sitte eteenpäin. =) On sukulaiset saaneet jo pakettinsa kun me päästään joulunviettoon illasta.

Että tällainen joulu meillä! Tänään tuli eka lahja postiluukusta alas: ProBody-lehti! Ai että mä nautin! Kyllä se isä tiesi mistä likka tykkää! :D Nyt vaan kauppaan hakeen ne kanafileet, ruoantekoon, ruoka naamariin ja siitä seuraavat kaks tuntia mä plärään sitä lehtee. Lupaus! ;)

Hyvää joulua kaikille!

Juhlia, Ammailua, Parantumista, treenien odottelua, treenien peruuntumista, treeniä, yöunia, fiilistelyä

Taas on hetki menny, ja suhteellisen vähän on tapahtunu! Vaikka otsikosta toki vois päätellä jotain ihan muunlaista stooria. :D Mutta aika treenipainotteista on nyt ollu, ku ensin niitä treenejä on ootellu ja suunnitellu ja sit vaan tehny. Tätähän tää meikälääsen elämä ny on, ja minähän pidän siitä! Joten jos jostain pitää, niin mikä jottei sitä sitte teekin. =)

Tosiaan oltiin sielä pikkujouluis ja meillä oli oikein mukavaa! =) Ajeltiin kotiinpäin kyllä vielä yöllä sitte. Oli ihana nähdä kavereita, niin vanhoja ku uusiaki. Ihan mahtava meininki ja upee porukka oli, kellään ei ollu tarvetta räkytä tai murjottaa, ja kaikki pidettiin oikeen kunnolla hauskaa!

Seuraavana päivänä käytiin Heimon porukoilla, ja sieltä lährettiin sitte iltapäivän ja illansuun risteykses ammanhommiin. Se aika meni aika nopsasti, ja meillä oli kyllä tosi hauskaa! Naurettiin välillä melki vedet silmis. :D Mille, jääköön nyt sanomatta, sillä niitä tapauksia oli tosi paljon! Lapsethan osaa keksiä kaikenlaista sanottavaa laukaistavakseen pienestä suustaan. Niille sitte naureskeltiin. :D Sieltäkin lähettiin sitte yötä vasten pois, koska Heimon piti aamulla vielä duuniin.

Seuraavana päivänä Heimo meni töihin, ja siellä kesti sitte iltapäivään saakka. Illalla lähinnä oltiin ja levättiin. Nukkumaan mentiin aikaasin, koska mäki oottelin mun maanantain treenejä tosi innolla! =)

Maanantaina Heimo meni töihin, ja mä heräsin aikaasin aamulla pääkipuun. Otin pari buranaa ja takasin lepäämään. Päivän siinä touhailin kotihommien parissa, mut pääkipu ei vaan hellittänyt. Otin vielä yhden buranan. Ei auttanut. Treenit peruuntu siltä päivältä. Harmitti tosi paljon, koska olisin halunnut jo tosi lujaa mennä treenaan! Ei auttanu ku levätä se päivä. Välillä pääkipu meinas hellittää, välillä taas tuli takaasin. Heti ku vähänki nosti jotain, niin tuntu hirvee jomotus päässä! Selvis se syykin sitte: alhaalta puskee viisaudenhammas aika kovalla rytinällä. Tätä oon vähän pelännytkin, et koska ne alarivistön viisarit sieltä puskee tiensä päivänvaloon. No sais kasvaa nopeesti vaan täyteen mittaansa, niin vois alkaa selvittään sen nyppäämistä. Hammaslääkäri ku ei suostunu multa nyppään ku yhren viisaudenhampaan viime visiitillä, koska muut vh:t ei olleet täydes mitassaan! :(

No joo, tiistai meni hyvin. Lähdin salille jo klo 12.05 pyöräileen. Tein olkapää-, hartia-, kylki- ja rintatreenin. Treeni kesti reilu tunnin, kovalla sykkeellä tein ja supersarjoja tietenkin. Tuntu ihan mahottoman hyvältä pumpata sitä rautaa piiiiitkästä aikaaaaaa!! <3 <3 Joissakin sarjois sai nostaa painoja, mut joissaki sarjois sitte sai ihmetellä, kuinka oon treenannu näin raskailla ja saanu nämä painot ylähä pari-kolme viikkoa takaperin :D mutta tein silti niillä painoilla, pöhölö, heh! :D Ja osaa painoja saa ens kerralla laskea hieman määrältään alemmas, niin kehittyminenki lähtee vilkkaampaan nousuun. Sääntöhän näis hommis ei oo se, et mitä raskaammilla sen parempi, vaan jos on liian raskas paino, lihas saattaa lopettaa sen kehittymisen hyvinkin herkästi! Joten jos rasitus tuntuu käsiä tehdes myös esim. seläs, kannattaa vaihtaa pienempään painoon, koska silloon jokin muu lihasryhmä tekee sen suuremman työn liian suuren painomäärän takia, ja halutun lihasryhmän kehitys luonnollisesti pienenee.

No joo, treenit meni siis tosi hyvin, tuntu vaan et enemmänki olis voinu tehrä. Muistan kuitenki tuon tunteen tunteneeni useempaanki otteeseen ennen sairastumistani, ja jos teen itteni ihan tappiin asti, lihasten kehitys on paljon pienempää kuin tällain pikkaasen vaan ärsyttämällä. Eikä olis tervettä tehrä neljänä päivänä viikossa oli kahden tunnin sarjoja, ei kroppa pysy sellaases rääkis mukana. Nytki multa palo kuitenki pitkälle yli 500kcal tunnissa, et ei paha! ;) Ja tänään, eli treenien seuraavana päivänä, oon kyllä ollu tosissani kipee näistä lihaksistani, eli töitä tosiaan tuli tehtyä! =)

Mahtavaa, kun se tauti nyt on selätetty, siis ihan sairaan siistiä! Nyt voi taas keskittyä treenaamiseen ja pyrkiä pysymään terveempänä tulevaisuudessa! Kaikesta selviää, kun vaan jaksaa yrittää eikä jää tuleen makaamaan! Vivere est vincere - Elämä on voittamista ;) !

Yöunet on menny kyl tosi pyllylleen viimeaikoona.. Nukun huonosti ja nään painajaisia ja oon melki koko ajan väsynyt. En tierä onko taas hB:t laskussa, mulla on siihen taipumusta aika lailla, enemmän ku ikinä tarttis! =( Aamut alkaa sitte myöhään ja koko päivä on vähän pyllyllään.. tänäänkin sain kammettuu itteni ylähä vasta vartin yli 10 aamulla! o.O johtunee siitäki varmasti, et tiän ettei mun tartte mihkään oikeen mennä, töihin tai mihinkään, ja treenitki alkaa vasta myöhemmin.. joten sitte tuloo koisattua.. eri asia olis jos olis pakko mennä johonki, esim SAIS mennä töihin.. =) Kyllä, mulle töihin meno on saamista, sillä koton oleminen ei tosiaankaan oo mun juttu! =(

Että tällasta kaikkee tapahtunut. Tänään on sitte eessä jalkatreeni, etureidet, takareidet, pohkeet ja lisäks vielä vatsa! Mahtava treeni on taas tulossa, ja ootan sitä enemmän ku innolla! ^_^ Pian saa sinnekin lähtee, sit illemmalla käydään heittääs Heimolle yks kuntotesti salilla, jossa se saa painaa kunnolla! Se on vähän puhunut siihen suuntaan et kaipais kovempaa irtiottoa salillaki, sais vähä hien virtaamaan paremmin. Nyt sitte laitetaan mies töihin niin, et se on sen puolituntisen jälkeen ihan valmis kotiin ;) Kunnolla hiilarit palamaan! :D Mä otan kameran mukaan ja kuvailen sitä siellä, heh heh ja kerron sitte vähä testistä :D

Mutta nyt syömään, tsaukki tsau! :D