Tähtityttö-Suski

Noniin! Riidoista on alettu selviään. Mieli on jo pirteä, vaikka kaveri menikin. Kavereita menee ja tulee, mutta ystävät ja perhe pysyvät! =) Nyt on sitten urheiltu ja tehty kotihommia vanhaan malliin. Onnellinen oon, että Heimo ja Jenni on olleet tukemassa. Auttoivat pääseen mua kestään tän asian tosi hyvin. Ja vaikka vielä onkin välillä surullinen ja haikee mieli, lukuunottaen muut tunteet kaverin menetykseen liittyen loukkaantumisesta suruun, vihaan ja kaipaukseen, päästään tästä yli sillä perinteisellä pohjalaisella luonteella millä on potkittu tähänkin asti!

Tulostinta ei olla vieläkään saatu takasin. Tänään taas käytiin oven takana pimpottelemas ja koputtelemas. Auto oli parkis ja askeleet kuulu sisältä mutta ovee ei avattu. Lähettiin sitte pois pettyneinä. Oli kyllä ihme juttu, kun oli auton rekkarin tilalla vaan pahvinen läpyskä, mihin oli maalattu rekkaritunnus. Pistin tunnuksen hakuun ja sieltä tuli kyllä ihan samanniminen kaveri mitä ovessakin luki. Määräaikaiskatsastus tekemättä ja autovero erääntynyt. Ei silläkään hyvin mee. o.O Käytiin sitte Anttilas kyselemäs oliko muutosta tapahtunu niiden puolelta täs tilantees mihinkään suuntaan, mut ei ollut. Lupailivat soittaa ekaksi maanantaina takuukorjaukseen ja kysellä oliko niillä mitään suurempia tietoja tulostimen olinpaikasta tällä hetkellä, josko se olis vaikka palautunut niille vahingossa. Ja sitte loppuviimein, jos tulostinta ei meille saada, tehdään me siitä rikosilmootus. On sen verran uus ja kallis laitos, ettei me sitä mualle jätetä ku meidän työpöydälle raksuttamahan! =) Toivottavasti löytyis kone..

Tosiaan Tähtityttö-kuvatkin on nyt sitte julkaastu, torstaina. Seiskalla kävi nettisivujensa kans joku ongelma ja ne ei oo saanu julkaastua ku sellasen kuvan, missä mä näyn vaan rinnuksista ylöspäin. Muilla on kaikennäkööstä kokovartalokuvaa siellä. Kyselin asiaa torstaina illalla, ja perjantaina aamulla tuli viesti, et tätä ei oo tahallaan tehty tokikaan. Selvittelevät asiaa. Videon ne onneks kuitenki sai sinne laitettua perjantaina, mutta ei kuvia vieläkään. Laitoin sitte perjantaina illalla viestiä et selviskö tilanne, ja et video näkyy mut ei kuvat vieläkään. Vastasivat, että maanantaina laittaa asiaa taas eteenpäin. Kas kummaa mulle taas sattu tämmöönen, mitä ei muille tunnu sattuneen. Hippa hei! =/ Mutta ääniä on kuitenkin tullu ihan mukavasti. Välillä on miinustettu aika reippaasti mut sitte taas tulee kunnolla lisääki. Toivottavasti kuvat ny tulis sinne sivuulle heti maanantaina. Vähän epäreilultahan tää tuntuu kun meni kisa näin, mutta ei peliä vielä oo pelattu! ;) Mä nyt kuitenkin laitan tähän alle ne jo aikaasemmin lupaamani Tähtityttö-kuvat, niin näkyvät ees näillä sivuilla. =) Ja tottahan ne on Facebookissa omassa kansiossaan. =) Seiskan sivuilla mua pääsee kattoon ja äänestään; osoitteessa http://www.seiska.fi/tahtitytto/2013/_a559793/susanna/

Kuvaaja Ari Lahti

Kuvaaja Ari Lahti

Kuvaaja Ari Lahti

Kuvaaja Ari Lahti

Heimo hommas mulle perjantaille työhaastattelun, ja mä sain sen paikan! Oon kyllä niin onnellinen. <3 Työ alkaa toki vasta joskus toukokuun lopus tai kesäkuun alus ja kestää elokuun loppuun (tällä tietoa), mutta parempi sekin on ku täys työttömyys. Työ vaikutti tosi hauskalta ja osa ihmisistä oli mulle jo ennestänsä tuttuja. Suuri kivi kyllä vierähti harteilta pois pelkästään siitä tiedosta, että töitä on tulossa! =)

Urheilun puolella on ollu aktiivista. Perusjumppien lisäks ollaan käyty hiihtääs, ja osti Heimo ton selättimenki (en muista mainittinko sitä jo edellises kirjootuksessani) :D Sillä on tehty treeniä kivasti, ja syvät vatsa- ja kylkilihakset on ollu arkoja. :D Päivä tuos oli lepoo välillä ja tänään taas pääsee pyörimään kiekon päällä! ;) Hauskaa on ollu. =) Urheilun puolelta nyt muutoin on paussia maanantaihin asti, niin kroppa pääsee lepäämään kunnolla. =) Illalla on sauna ja otetahan ihan lunkisti vaan. :D

Käytiin tänään muuten kiertelemäs kirpputoreja ja kyllä sieltä löytyy hyvää ja halvalla! Löysin yhden Thaimaalaisen mekon, turkoosin, ja aivan ihanan! Uuden laulupelin pleikkarille, poliisi kertoo-kirjan ja kilpparikukkaruukun. Yhteensä kaikki makso 10€. :D Heimo löysi kans suihkuun telineen, ja meille kummallekin vesijuoksuvyöt. :D Että sanoisinko reissun olleen kannattava! ;)

Huomenna olis siskon pojan synttäritki. Heimolle tuli taas työvuoro, joten meen sinne yksin. Oltas me menty sinne jo tänäänkin, mutta oli siskon perheellä muita suunnitelmia. Saa nährä koska Heimo pojan seuraavan kerran näkee.. =/ Toivottavasti pian. Meinaa vaan mennä nää aikataulut aina ristiin. =( Tietysti harmittaa mutta eihän noille asioille mitään voi!

Konnat on ollu väsyksis. Nova sihajaa vähän väliä ja Lunan silmä parantuu hiljalleen siitä huolimatta, että kaveri sitä aristaa. Taitaapi senki takia olla väsyksiis. Novalla on alakilpi hailakan punaanen, tierä sitte että onko kova kasvu tulos vai mitä kummaa. =( Vai eikö suoli toimikaan niinku pitää! =( No ei ku tarkkailuun ja jos ei muuta niin sitte viedään eläinlääkärille ja hoidetaan tilanne pois päiväjärjestyksestä. =) Hyvin tuo ainakin vaikuttaa muuten toimivan kun kerta syö, juo ja liikkuu ihan normisti. Sen takia en oo pahemmin huolissani. Se on aina terveen konnan merkki kun se syö. ;)

No eipä tässä sen kummempaa taas tälläkään kertaa. Nova tuolla potkii taas kylpyvedessään ja sen saa nostaa pois, jahka vesi ei oo enää lämmintä. Lunalle samat hommat. Eli viikkokylvyt on käynnissä ja täällä aletaan rauhottuun pikkuhiljaa iltaan. =) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! <3

pitkästä aikaa!

Kylläpäs on hurahtanu tässä väliä. On ollut niin paljon tapahtumia. Mä en jaksa kirjottaa niin hehtaaripitkästi niin kirjotan nyt supistaen tätä toimintaa tähän blogiini. Ja kuvat, luonnollisesti. :D

Novalan tuli kotiin ja on se niin maasta ihanin kaveri! Sihahteli aluksi paljonkin, nyt ei enää muuten ku ihmisen mennes sitä sorkkiin ku se on puolinukuksissa. Raukkaparka! :P <3 Luna alkoi kasvaan vauhdilla kun Nova tuli, vaikuttiko sitte seuran saanti jotenkin, ota ny noista selvää. :D Vatsat toimii ja pirteinä ovat olleet. Luna oli kolauttanu silmänsä yläpuolen johonkin, pitää silmäänsä lähinnä vaan kiinni ja silmää ja ruhjetta nyt saadaan hoitaa. Mutta ei se näytä pahemmin aristavan sitä silmää. Ja vissiin luottaakin ihan hyvin kun kaula pitkällä lepuuttaa päätään hoitajan (eli mun, hih) sormen päällä ja antaa hoitaa vaikka välillä säpsähtää aristuksen takia. Ne on noi pienet kun ne temmeltää. Välillä sattuu ja tapahtuu. Mä pistän kuvia kaveruksista tähän alle!

Nova nukuksis <3

Luna kaivautumas päikkäreille ;) <3

Kuntoileen oon alkanu taas vanhaan malliin. Juoksulenkit sujuu samalla tavalla ku ennenkin, mutta keskiviikkoosin pidän lepopäivän juoksusta, ettei tuu sitä ylikuntoa sitte. Samat hommat kahvakuulailun kanssa. Aamujumpan teen aina maanantaista perjantaihin. Juoksun lisäksi ollaan nyt käyty uimas, vesijuoksus ja hiihtämässä. Aika rauhallisesti otetaan, ei treenin kannalta vaan enemmänkin liikutaan vaan liikkumisen ilosta. Saa ihminen vähän vaihtelua tähän sisällä kykkimiseen. Mieli pysyy kirkkaana ja pöpöt piilossaan. ;)

Viime sunnuntaina oltiin kiertelemäs kaupoilla, kun nähtiin Joupin sittarin toppavaateosastolla ALE-kyltit. Sieltä Heimo halus ostaa mulle toppatakin, koska vaikka mulla onkin takkeja, niin kaikki on lähinnä urheilutakkeja. Siistiä "ihmisten ilmoille" laitettavaa toppatakkia mulla ei ole. Ja sai nyt halvemmalla mitä suurella todennäköisyydellä sais ens syksynlopulla. Hieno on takki ja se on nyt aina ollu päällä ku ulos on lähetty, jos ei kuntoileen olla menty. Eli kauppa- ja kyläreissuille pääasiassa.

Käytiin me sunnuntaina sitten vielä Törnävänsaaressa kiertelemäskin (ja mulla tietysti uus takki päällä kun vaan käveltiin), kun siellä järjestettiin hieno "Ruutipuiston salaisuudet"-tapahtuma. Oli ulkotulia, lyhtyjä ja kynttilöitä laitettu hankiin, järvenjäälle ja puukelojen alle. Nähtiin myös upeita jääveostoksia ja jotain musiikkiohjelmaa ja 'valokepin' heittelyä. Minä niistä sen virallisemmin osaa sanoa. Muuten en analysoi tapahtumaa kuin että mahtavaa oli ja ilmaiseksi päästiin. Voiko sitä parempaa reissua ollakaan?! ;) Harmitti vaan, kun kamera jäi kotiin, mutta välläkö häliä. :D

Maanantaina kävin työhaastattelussa ja se meni ihan hyvin. Työpaikkaa en tosin saanut mutta ainakin nimeni sain niiden kansionlehtien väliin. :D Työhaastatteluun mennessäni mulle tuli sähköpostia puhelimeen, että olisin tän viikon Seiskassa Seiskan Tähtityttönä ja laittoi kuviakin liitteeksi. Täytyy sanoa, että ihan onnistuneet kuvat sieltä tuli. En saa niitä julkaasta ennenko lehti ne julukaasoo. Mutta kyllä mä ne tänne vielä tän viikon aikana latailen. Huomenna laitan ne illalla naamakirjaan. Kattotahan mitä kaverit tykkää! =) Kuvat joita sain tulee muistoksi, ja mulla ei oo hajuakaan että millaset kuvat sinne lehteen tulee. Pitävät pientä jännitystä yllä, näköjään. ;)

No työhaastattelusta lähdin polkeen Jossun ja Valtsun luo. Kävin välillä äiteen luona ja tämä tykkäs kuvista myös. Samoin Jossu, jolle kuvia näytin. Jossulle päästyäni sain heti syödä oikein hyvää jauhelihakastiketta perunoilla (vai olikos se toisinpäin...) ;) Jossu kokkaili mokkapalojakin ja voi pojat! Ne oli ihania. <3 Om nom nom :P Jossu heitti mut kotiin pyöräni kans ja muisteltiin mun Tähtityttökuvauksia ja naurettiin kaikelle hassulle. :D

No on täs vähän ikäviäkin tapahtunut. Helin kans meni välit erinäisistä sattumuksista johtuen, joten päivitykset Heliin liittyen jatkossa jää pois, luonnollisesti. Joten nyt jatketaan elämää ilman kaveria. Täs on nyt saanut kelailla erilaisia asioita mielessään ja kyllä tästäkin yli päästään. Onneks mulla on Heimo ja Jenni tukena. Vaikka vaan kaks ihmistä jotka mua tukee (minähän päätöksistäni itse vastaan ensisijaisesti ja etunenässä), niin ovat enemmän kuin kuu ja tähdet taivaalta. =) Onneksi tässä elämässä en oo jääny koskaan kokonaan yksin. =)

No tänään käytiin yhtä tulostinta kyselemäs joka on ollu huollossa. Kävi ilmi, että meidän osoitteenmuutos ei ollu menny Anttilan järjestelmään perille, eikä kuriiri ollu jostain syystä soittanu meille, kun laitetta tuotiin, vaan vienyt sen suoraan meidän vanhaan osoitteeseen No laitetta ei oo palautettu, joten vanhan osoitteemme uusi asukas on nyt todennäköisesti kuitannut mun allekirjoituksella laitteen vastaanotetuksi ja ottanut sen itelleen. Ai että mua voi pänniä tällanen epärehellisyys! No ei auta ku seki hakee takasin -jollain keinolla. Mitä keinoja pienellä ihmisellä nyt ylipäätään täs yhteiskunnas on: hoitaa asia ite tai virallisesti poliisin kautta. Tietysti voi aina miettiä ja puntaroida, kumpi keino on itelle edullisempi, kumpi keino on ylipäätään järkevämpi, ja kumpi keino taas on tehokkaampi. No tämä uusi asukas ei ole nyt ollut kotona, ja yritetään käydä asia hänen kanssaan sopimassa. Ja mennä poliisin puheille jos mikään muu ei enää auta. Meinattiin jo mennä tekeen rikosilmootus, mutta jotenkin se tuntuu tosi yliampuvalta. Ihmettelen vaan... että kenellä on pokkaa väärentää toisen allekirjoitus ja varastaa tämän laite! ...toivon suuresti, että tässä on tapahtunut joku kuriirin kömmähdys, eri tahojen välinen väärinkäsitys tai jotain vastaavaa...

Tuntuu että viimeaikoona ei oo muuta ollukkaan ku pettymyksiä. Kelaltaki tuli kirje, joka ei ollu todellakaan mikään kiva. Alkaa pienellä ihmisellä epätoivo iskeä tän jatkuvan laskuvirran ja ihmisten kans takkuamisen kanssa. Kuinka voi ihmisellä olla näin huono tuuri joka ainoan asian suhteen? Kaippa tästäkin taas noustaan. Näin pohjalta ei oo matkaa ku ylöspäin, onneksi on Heimo ja Jenni kannattelemassa. Yritän kannatella ite vuorostani heitä jos he tarvitsevat mun voimiani joskus. <3

Nyt taidan mennä tekeen vähän kotihommia ja kihiseen kiukusta ja manaamaan epätoivossani kaikkea epäonnea mitä oon saanu kohrata. Ja säälimään omaa rakasta miestäni joka joutuu sivusta tällasta draamakerhoa kattomaan. Toivottavasti huominen olis paree...

Synttäreitä, kilpikonnia, kuntoilua

Noniin! Viime päiviin on taas mahtunut kaikenlaista. Mistähän kohtaa sitä lähtisin purkamaan.. ;)

Tosiaan viime päivityksessä kerroin rakkaan ja ystävien tärkeydestä. Ystävillä oltiinkin kyläilemässä hiljan, jolloin mua ja Heimoa kuvailtiinkin jonkun verran. Meillä oli vähän omaa kivaa, ja laitankin meidän kuvia tähän alle. Joskus on pariskunnalta löydyttävä omaakin huumoria, niin arjessa kuin juhlassakin. Eihän kyseessä olisi mikään pariskunta, ellei sillä olisi jotain aivan omaa! ;) <3

Sain palikan irti huojuvasta tornista,

vaikka kuinka mun epäonnistumista

vieressä manattiin -ja mun

keskittymistä häirittiin. ;)

Suudelmia <3

Heimo heitti jotain läppää, ei siinä VOI pysyä pokka! :P

"MINÄ sain tämän miehen!" ;)

Aika namu! ;) :P

No joo, se ilta olikin hassu :D Sitten alkoi tämä viikko, ja oon kuntoillut oikein kiitettävästi. Lenkkejä en oo vielä uskaltanut ruveta tekeen, mutta aamujumppa ja illan kahvakuulailu on onnistuneet hyvin, ja käsilihakset on alkaneet näkymään hyvin! =) Toki eilen en tehnyt illan kahvakuulaa, koska juhlin syntymäpäivääni, eikä se mättömäärä mahassa viittinyt alkaa kauheesti rehkiin. ;)

Tosiaan, eilen oli mun synttärit. Heimo teki mun päivästä aivan mahtavan! Aamulla, kun mun herätyskello soi, Heimo makas vielä mun vieressä! Kyselin, eikö se mee töihin (yleensä Heimo on jo aikaa lähteny töihin ku mä vasta kahdeksalta herään, heh), niin sanoi päivän olevan vapaa. Ihana yllätys! =) Jumpattiin siinä aamulla, heräiltiin rauhassa ja syötiin hyvä aamupala. Aamulla sain päivän ekan syntymäpäivälahjani (Heimolla on tapana hemmotella mua lahjoilla koko mun synttäripäivä); kuivakukkapuskan korissa. Kukat ovat ihan oikeista kukista kuivattuja koristeita, joista on tehty hieno kokonaisuus. Laitan siitä kuvan tähän alle!

Päältä

Edestä

Heimo on kyllä ihan uskomaton noiden lahjojensa kanssa! Jo ennen mun synttäreitä se osti mulle yllärilahjaksi, tyyliin 'tää on sitten sun synttärilahja'-ylläriksi, intialaisen maton ja Singstar-laulupelin. Pistän niistä kuvat tähän alle. Enpä olis uskonut että lahjoja tulee vieläkin lisää! :D Se on kyllä ihan uskomaton mies muistamaan naisen syntymäpäivää! Haluaa tehdä jokaisesta syntymäpäivästä ikimuistoisen. Heimo ei kuulu siihen ns. 'kategoriaan', missä mies unohtaa vuosi toisensa jälkeen merkkipäivät. Oma hemmotteleva rakkaani! <3

Ihana, intialainen matto! <3

Puna-mustalla alueella tuo kiiltävä,

on hopeanväristä lankaa,

kuin hopeahilettä.

Putouksen Karimin sanoin: "uh! uh! uuh!" ;)

Ja ihana singstar!

Mahtavia biisejä, ihana peli =)

Mun kolmas, hih! :D <3

No joo, sitte lähdettiin kylälle. Mentiin ensin sopurahaan hakeen jotain tavaroita. Heimo jatkoi hemmottelulinjaansa, ja sain munankeiton ajastimen. Tämä ajastin laitetaan kananmunien kanssa keitinveteen, ja ilmoittaa kananmunien senhetkisen kypsyysasteen tummentumalla asteittain. Sitten sain meikkipeilin, koska varsinkin illanistujaisissa ennen kylälle lähtöä monelle naiselle tulee yhtäaikainen tarve meikata ja tälläytyä. Tällöin on yksi peili lisää =) Sitten sain vielä Sutisarjan, johon kuului myös ripsiharja ja-kampa. Myöhemmin päivällä sain myös oikein alan liikkeestä meikkikynän, joka näkyy alla olevissa kuvissa. =)

Ihana PINKKI munanajastin :D

Peili =) 

Sopivasti meikkilaukun takana :D

Meikkejä. Ihan sopivasti ;)

Sopurahan jälkeen käytiin pankissa ja Tokmannilla ihan vain asioilla ja pyörimässä. Tokmannilta mentiin syömään. Päätösvaikeuksien kautta päädyttiin Amarilloon, ja saatiin kummatkin aivan mahtavat annokset. Heimolla oli jonkinlaisen tortillan sisällä hyvin mausteinen annos, jossa oli lihaa, paistettuja kasviksia ja ranskiksia. Mulle tuli alunperin pippurinen annos, josta pyysin oman mausteherkkyyteni vuoksi poistamaan pippurin, ja mun annokseeni kuului pihvi, kermaperunoita, paistettuja kasviksia ja kermakastiketta. Voi että oli hyvää! =) Kummatkin lähdettiin Amarillosta leveä hymy huulillamme. =) 

Amarillosta lähettiin Faunaan, Novaa kattoon. Olin niin varma, että Nova pääsisi jo kotiin. Nova oli liikkeessä pirteänä, mutta ei valitettavasti vielä päässyt kotiin. Pääsisi, jahka kakkaisi. Ekaa kertaa nähtiin sen naamakin. Se on tähän mennes ollu aina nokosilla, ku on liikkees käyty. Juteltiin siinä Novan terran lasin takana myyjän kans, ja ihan ku mun äänen kuultuaan, se käänty nopeesti ympäri ja vahtasi kaula pitkällä lasin takana. Sitten alkoi terran esittely. Kovaa kyytiä kaveri tepasteli ympäri terraa, ja aina välillä pysähtyi ja kääntyi katsomaan -ihan kuin varmistaakseen, vieläkö häntä seurataan. :D Suloinen kaveri! Rakastuin siihen ihan täysin. Se oli kuin Luna, mutta puolet isompi ja erittäin sosiaalinen! ... Olisin halunnut sen heti mukanani kotiin. Siksipä... Hyvin apein mielin lähdin liikkeestä, mutta Heimo nauratti mua pelleilyllään enkä kauan pysynyt surullisin mielin. Mä pistän tähän alle vähän Novasta kuvia. Kuvat on eiliseltä.

Luna kaula pitkällä liikkeelle lähdössä.

Luna ottaa kontaktia. =)

Kun lähdettiin Faunasta ja Heimo oli piristänyt mun apeuden pois tiehensä, vei tämä mut Coffee Houseen kahville. Oli kyllä hyvät kahvit! Tai Heimo otti limsaa ja mä jotain vaahtokarkkikaakaota, mikä muuten oli hyvinkin makoisaa ;) Heimolle otettiin suklaakakun pala, ja mä otin mansikkaisen 'Neekerinsuukon'. Niitä tosin ei vissiin saa enää sano sillä nimellä, mutta minä oon aina sanonu ja mulle ne tulee aina olemaan neekerinsuukkoja. Siitä ei pääse yli eikä ympäri! ;) 

Käytiin me sitten vielä Honkkarissakin, kattelemas vahaliinoja keittiön pöydälle. Ja Tokmannilla uudelleen. Muttei meille sieltä mitään löytynyt. Saatiin hankittua myös Novalle samanlaiset kirjaimet terran kylkeen mitä on Lunallakin. Suloista! <3 Kotiin tultuamme juotiin kakkukahvit, tai Heimo joi limua ja minä kaakaota (huomaatko toistuvan kuvion kahvituksissa?) :D Pelattiin kaks peliä Skibboa ja katteltiin loppuehtoo telkkaria. Päivä oli siis kertakaikkiaan fantastinen! =)

Facebookissa 80 kaveria oli onnitellut ja puhelimeenkin tuli onnitteluja. Helikin soitti omalta reissultaan mulle pitkän puhelun ihan vaan onnitellakseen syntymäpäivänä! Uskomatonta. Nainen järjesti omalta vierailultaan aikaa mulle, ihan vaan mulle, ja ihan vaan onnitellakseen ja muistaakseen. Eipä oo sellaistakaan kukaan kaveri mulle ennen tehnyt. =) Paitsi Heli <3 ... Sitä yhtäkkiä havahtui siihen, että vaikka kuinka tuntuukin joskus yksinäiseltä, niin silti ihmisiä on ympärillä tosi paljon! Ihmiset välittää, ja ne muistaa. Muistavat tällaisen pienen maanmatosen syntymäpäivänkin. =) Ehkä mä en loppupeleissä olekaan niin yksin, kuin mitä pahimmillaan voi välillä tuntua.. Onnellisena menin nukkumaan. Hykertelin tyytyväisyydestä ja nukahdin Heimon kainaloon. Rakkauden lämpö väreili päästä varpaisiin, kun Heimo rutisti mua ja tunsin, että ihminen jota rakastan ja johon luotan, pitää musta kiinni ja suojelee mua. Mitä ikinä tapahtuis. <3

Tänään sitten saatiin ilmoitus, et Novan saa hakea kotiin. Mä oon niin haltioissani! Oon jumppaillut ja siivonnut, katsonut Täydellisiä naisia, soitellut kavereideni kanssa, ja ootellut tietysti Heimoa kotiin. Sitten haetaan konna ja kalat. Oon aivan malttamattomana täällä venaillut pikkukonnaa haettavaksi, ja nyt kun se hetki on käsillä, niin aika kuluu ihan kammottavan hitaasti! :D Toivottavasti pian saatais lähtee hakeen ihanaa pikku Novalaniamme kotiin, ja alkaa tutustuttaa sitä Lunardon kanssa. =) Heli tulee illalla käymään ja näkee Novan meidän kavereista ensimmäisenä. Mä oon ihan varma, että Heli tykästyy tähän pikku nappisilmään ihan yhtälailla kuin Lunaankin! <3

Minäpä tästä lähden valmistautumaan ja oon yhteyksissä sitte myöhemmin! =)

Tärkeitä asioita miettien

No niin, täällä ollaan taas :D

Ei perjantaina käytykään Heimon kans muuta kuin uimassa, kun tuli aikataulun kans vähän ongelmia (laiskotti!), aikataulun kans tiukkaa oli (laiskotti!!), se aikataulu (laiskotti!) ... ;) Noh, vesijuostiin, oltiin kylmävesiallaskisaa, saunottiin, ja lähdettiin. Olo oli oikein rentoutunut, ja kun iltojen kahvakuulatreenion jääneet vähemmälle (juoksulenkeistä puhumattakaan!), oli oloni myös tosi helpottunut, että olin liikkunut edes johonkin suuntaan (vaikka aamulla olenkin saanut itseni pakotettua kunnon jumppaan; mutta tiedän silti lintsaavani kunto-ohjelmastani) :S Mut ihan omilla ehdoillani oon mennyt (huimauksen suhteen). Jos on huipannu kerranki päivän aikana, kahvakuulailu on jäänyt. Heimo mut tiputti maan pinnalle täs yks päivä sanomalla: "Elämäs pitää olla muutakin ku kuntoilu", ja oon elämääni yrittäny nyt saada sisältöä kuntoilun lisäksi mm. kavereiden kautta. Elämä ei olisi mitään ilman kavereita ja ystäviä: kaverit piristävät arkea. Ystävät auttavat jaksamaan arkea. Sellaisia ystäviä kuten Heli <3 , ja sellaisia kavereita kuten Jenni, ei ihmislapsi voi kuin toivoa elämäänsä . Jennin kanssa on aivan ihanaa jakaa arki; ei tarvitse olla yksin ja nauru raikaa harmaassa arjessa! Ja Heli... Voi, Heli, maailman paras ystäväni... Ilman Heliä en tätä arkea jaksaisi. Ja tietysti ilman Heimoa ;) Mutta niinä iltoina, kun parisuhteessa ei hellyys kukoista, on paras ystävä tarpeen. HÄN, jolle voi soittaa pahimmallakin ahdingon hetkellä. Hän (kuten Heli; ja puhun kokemuksesta) on valmis tulemaan pitkänkin matkan päähän vain tukeakseen ystäväänsä. Hän, jolle sinä, orapihlaja, olet lilja, olet ruusu, olet suuri ystävyys (runollista?).

Noh, eilen uinnin jälkeen mentiin syömään Helunan eli Helin <3 ja sen ukon kanssa, Istanbuliin. Oli oikein maittavaa ruokaa! =) Tarkoituksenamme (naisilla siis) oli viedä miehet yksille Härmän Häijyyn, mutta miehiä ei ajatus inspannut, ja vuokrattiin filmi Makuunista ja katottiin se kämpillä. Leffan jälkeen lähdin Helin ja sen ukon mukana niille yöksi, koska Heimo oli menos lauantaina porukoillensa, ja mä en. :D Ikävä tuli heti, mutta se helpotti jutellessani Helin kanssa.

Siinä on kyllä mahtava ystävä! <3 <3 <3  Aattelin täs vähän avautua Helistä ja Heimosta; kahdesta elämäni tärkeimmästä ihmisestä ;)

Meillä on aikanamme ollut erimielisyyksiä, mutta ollaan ne sovittu. Sitähän se tosiystävyys on!
--> kaikki myrskyt tyyntyvät, asioista puhutaan ja elämä jatkuu; "jokaista myrskyä seuraa auringonpaiste" *kop kop kop. Me jotenkin vaan tunnetaan se, kun toisella on paha olla. Aina puhelutkin ajoittuvat juuri oikeaan, ratkaisun sisältävään hetkeen! <3 Omalla kohrallani; Helin halaus poistaa tuhat murhetta, ja mä saan voimaa arkeen! =) <3 <3 Heli on osa perhettäni, se toinen merkitevimmistä perheeni jäsenistä. <3 Tietysti mulla on synnyinperhe, mutta sitten on myös kavereiden täyttämä 'sieluni perhe', joka tietää kaiken menneisyydestäni, hyväksyy kaikki tekoni, vastaanottaa kaiken rakkauteni, ja ottaa mut huomioon, rakastaa mua hyveineni ja paheineni, tukee mua vahvuuksissani ja heikkouksissani, avaa mulle itsensä, jakaa sielunkumppanuutensa, nauraa mokilleni, suojaa vaaroilta(ni), hyökkää uhkille(ni), saa mut nauraan, itkeen, rakastaan, tuntemaan.... .. ...vaikka elämässäni olen epäonnistunut monellakin saraa, ystäväni, etenkin maailman paras ystäväni HELI, saa mut tunteen olevani erittäin tärkeä, suuri persoona ja kaunis ihminen. Tunnen olevani tärkeä ja rakastettu ystävänä. Tietysti Heimo saa mut tunteen samoin kumppanina, mutta Heli saa mut tunteen saman ystävänä, mitä ihminen tarvitsee. En tiedä millanen ihminen olisin ilman Heliä. Se IHANA ihminen on opettanut mulle niin paljon tästä elämästä. niin teoriassa, käytännössä ku toiveissa, ajatelmissa ja unelmissakin. Helinkaltaista ystävää toivoisin kaikille ihmisille! Suurempaa sydäntä ei maa päälään kanna. Monesti ajatellessani Helin siunaamaa ystävyyttä ja välittämistä mulle, silmiini kihoavat kyyneleet ja mietin, kuinka monelta pahalta hän on mua suojannut! =) <3 Joo, meillä on ollut erimielisyytemme, ja ollaan niistä selvitty, mutta me setvittiin ne ja selvittiin niistä! =) Jotkut (tilanteemme ulkopuoliset ihmiset) on arvostelleet meidän kaveruutta, koska luulee tietävänsä kaiken (?). Kuitenkin tietävät vain pääpiirteet (lähinnä negatiivisista tilanteista). Harva munkaan lähiomaisista tietää, kuinka hyvä mieli mulle tulee Helin viesteistä ja puheluista. Ja kuinka onnellinen oon niin mahtavasta ystävästä. Helin läsnäolosta, huomiosta ja ystävyydestä saan voimaa arkeen ja pontta juhlaan (ilman Heliä ei muuten bileitä oo ;) . Niin se vaan on. Ennen ajattelin, ettän "tosiystävä" oli vaan runojen ja kauniiden sanelmien kliseetä, mutta sitten tapasin Helin, ja huomasin, että tosiystävyyttä on! Ja ilman Heliä ja meidän välistä sidettä ... elämäni on vain tyhjä ruutu. <3 Olet ollut ystäväni jo kuuden vuoden ajan, riitamme aikanakin (, ja siteemme oli voimassa silloinkin -) ja olet sydämeni paras ystävä aina vaikka maa minut nielisi.

Heimo.. sinua mä rakastan. Oot se unelmieni mies, josta oon unelmoinut pikkutytöstä asti. Sun suloiset kristallinsiniset silmäs, sun sametinpehmoiset huules ja sun rakastava mutta jämäkkä luontees.. kuinka paljon sua rakastankaan! antaisin vaikka henkeni vuoksesi! Oot se mies, josta haaveilin jo pikkutyttönä, barbieleikeisä; huumorintajuinen, komea, päättäväinen mies! Oot se mies, josta näin unta 15-vuotiaana pikkutyttönä. :D  Oot mun elämäni valittu. Ilman sua.. elämäni ei olisi tässä. Sä tuot mulle aamuauringon. Sä tuot mulle iltojen sinisen hetken. Sä tarjoat mulle kainalon niin arjen kuin pyhänkin keskellä. Sä annat lohtua niin ilossa kuin surussa, riemussa ja paniikissa, kauhussa ja rakkaudessa. Sun sanas puhuu sitoutumisesta, sun tekos puhuu rakkaudesta. Sua olen odottanut, sua mä rakastan. Joka ilta tullessasi töistä kotiin, sydämeni on pakahtua onnesta sun läsnäolos myötä! Sä yrität tehdä mun arjestani paremman, ja mä oon kiitollinen jokaisesta hetkestä sun kanssas! Mä haluan tehdä sun arjesta paremman. Mä rakastan sua! Oma, HeimoNI! ;) <3

Noniin siinä oli vähän avautumista... jatkettaasko pikkuhiljaa eteenpäin ;)

No tänään oli Heimo porukoillansa ja mä olin Helillä ja sen ukolla. Leikkasin lihaa ja oli mukavaa! On ihanaa, kun tuntee olevansa hyödyksi ihan jossain muussakin kuin kotitöissä! =) Lupailin olla täällä töissä huomennakin. =) Ihanan vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä omaa työttömyyttään vaan saa ainoastaan tehdä töitä! =) Tästä innoituksena käy, ihana lukijani (joka jaksat lukea aina niin mielenkiintoisia tekstejäni, köh köh....) kuuntelemassa kappale http://www.youtube.com/watch?v=t9-CS2v8wcc joka kertoo fiiliksistäni. Jätkä on muuten melko lahjakas! <3 :D

Nova on ollut kovasti mielessä. Kuinka mahtaa tytsy pärjätä. Toivoisin, että on sille jo lämpölamppu laitettu! Mietin, että meen sitä maanantaina katsomaan (kun en tänään ehtinyt) ja sunnuntaina onkin sitten koko putiikki kiinni... ja jos ei oo lämppäri päällä niin täytyy jo kysellä onko tytsyn hyvinvoinnista pidetty huolta herppipohjaisesti ... Toivottavasti pääsisi mahdollisimman pian kotiin, osaavaan hoitoon ja sulhonsa pariin. Mielessä oon aamuin illoin ja aina niiden väliltä. Toivottavasti synttärilahjakseni saisin sen ensi viikolla. Faunassa vähän epäilivät asiaa mutta kyllä yli viikon herättely pitäisi riittää... Aika näyttää.. Mutta tulipa Novalan milloin tahansa kotiin, niin on hyvinkin tervetullut ja oikein rakastettu!

Kiitos ihanille lukijoille, että jaksatte tätä pask... krhm!  ...palstaa seurata! =) <3


Mukavat loppuweekendit!

Ja YSTÄVÄT (kuten mulla Heli) rules ;)

Kavereita

Kavereita on tosiaan käynyt kylässä täs viimesen parin päivän aikana. Lähinnä Jenni ja Heluna. ;) Ollaan juteltu ja pelailtu korttia, käyty kävelyllä ja vahdattu elokuvia. On ollu tosi kivaa saada arkeensa muutakin sisältöä kun vaan kuntoilua, kotitöitä, olemista ja työkkäriä. Ei tunnu niin raskaalta ja tasasen tappavalta tämä eläminen.

Kuntoilua on ollu jonkin verran. Eilen tein taas tämän vakituisen aamujumpan. Iltapäivällä käytiin Jennin kans kävelylenkillä ja asioilla. Käveltiin 4 kilsaa suuntaansa, mä palautin vuokraleffat ja Jenni haki itelleen junaliput reissuaan varten. Sitte käveltiin sama matka takasin. Käveltiin kutakuinkin 1h 20 min ja saatiin terveellisen punaaset posket, kumpainenkin. Illalla jätin pääkivun takia kahvakuulailun väliin. Aamulla taas oli jumpan vuoro. Meinasin lähtee juoksemaanki, mut sit Heimo soitti ja ehdotti salia ja uintia. Lenkkivaatteet lensi kaappiin ja minä aloin kotitöihin. Kivaa päästä pitkästä aikaa salille ja uimaan, siitä onkin varmaan pian kuukausi kun on siellä viimeks käyny!

Eilen käytiin myös Novaa kattomas Faunas ja varailtiin hienoja, karanteenissa olevia kaloja. Kalat pitää aina karanteenata, ettei niissä mitään tauteja ole. Viikon verran toi karanteeni kestää, ja ens viikon torstaina ne saadaan kotiin. Toivottavasti Novaa voitais kotiuttaa samoihin aikoihin (vaikkakin vahvasti epäilen). Faunas onki tullu käytyä nyt joka päivä siitä lähtien kun Nova terraan on laitettu näkösälle. Näkee sitten muutoksen nopeuden itekin konkreettisesti.

Olisin kyllä toivonut vähän riuskempaa otetta kyseisen firman työntekijöiltä tuon konnan herättelyn suhteen. Siellä se konna nyt on ollu herätyksestä (eli tiistaista) asti terrassa, seuranaan vain UV-valo ja vesikuppi. Ruokaa eivät puheidensa mukaan anna ennen ensi viikkoa ja lämpölamppuakaan ei laiteta ennen kuin konna heräilee kunnolla. Mun mielestä tää on kyllä outoa, koska ensinnäkin lämpölamppu stimuloi kilpikonnan elintoimintoja niin, että se on vilkkaampi ja aktiivisempi. Kuinka ne siis voi odottaa Novan piristyvän ja vilkastuvan ilman sitä lamppua. Kysyn vaan.. oli tytsy kuitenkin jo eilen kävellyt terrassaan. Jonkinlaista lämmitystä mä ainakin olisin itse tarjonnut lämpöä hakevalle kilpikonnalle.

Toisekseen mua ihmetyttää, miten kilpikonna voi piristyä ja vilkastua, jos sillä ei ole energiaa. Sanoivat, että jos konnan suolisto ei ole vielä täysin toiminnassa horroksen jälkeen, niin ruoka voi jähmettyä suolistoon ja mädäntyä sinne. Metsään menee tuokin teoria. Meillä ollaan ainakin konnan suolistoa 'käynnistetty' kylvyn avulla aina ruokailun päälle, jolloin se lähtee pyörimään helpommin ja konna on jaloillaan ja toiminnassa paljon nopeempaa. Tollanen kylmässä seisottelu ei oo kyllä mistään kotosin. =(

Kolmanneks mä ihmettelen, miks likka ylipäätään on laitettu horrokseen. Se on ensinnäkin myynnissä, joten asiakkaalle on vähän huonoo tarjota 'ei oo'ta. Typerää et konna on liikkeessä mut sitä ei maksava asiakas kotiinsa saa, vaikka kaikki puitteet, osaaminen, tiedot ja taidot on kunnossa. Kilpikonnaa ei suositella koskaan laitettavan ensimmäisenä seurantavuonnaan horrokseen, jos ei ole täydellistä tietoa sen terveyshistoriasta. Meilläkin Luna laitettiin vain puolittaiselle. Ja tuollahan toi jätkä on vauhdissa jo nyt, pirteenä ku peipponen, kasvaa ja toimii hyvin.

Muutenkin ihmetyttää, kun mulle tulee koko ajan erilaista infoo tuolta liikkeestä. On sanottu, että konna on ollu horrokses kaks kuukautta, joten herätys on varovaista. No eilen sano toinen myyjä mulle, et sen lepo jäi niin vähäseks. Kyselin, et eikö se ny kumminki ollu jo kaks kuukautta horrokses, niin sanottiin vaan et ei oo ollu niin kauaa. Siis wtf!? Puhuisivat ees yksiin!

On alkanu niin mietityttään ja arveluttaan tää. Pitää kattoa kyllä täysin, että onko likka kunnossa, terve ja käynnistyykö täydellisesti tän kaiken zembalon jälkeen. =( Harmittaa niin suunnattomasti! :'( Monet kaverit ja tuttavatkin Novaa on jo kyselleet ja ihmetelleet, että miksei sitä nyt täällä voi horroksesta herättää, kun siitä kerta kokemusta on. Tuo homma kusee kintaille kyllä pahemman kerran. Mutta empä voi puuttua, kun konna ei mun virallisesti (ainakaan vielä) ole. Heluna kerto et Keskisellä olis myynnis kans nelivarvaskonna. Jos täällä Seinäjoella ei ala homma pian pelittää, niin pitää alkaa katteleen muitakin ovia.

Minä oon saanu konnan kolme kertaa horroksesta virkeeksi kolmessa päivässä, ja en usko, että on kilpikonnan terveydelle mitenkään eduksi (varsinkaan pienelle, ravintoa erityisesti kasvuunsa ja lämpönsä ylläpitoon tarvitsevalle) olla ilman ravintoa päiväkausia. Ja kun asiasta eilenkin hienovaraisesti kyselin, niin oikein kyllästyneellä äänellä vastattiin että "me nyt annetaan sen herätä i-han rauhassa". Terve! o.O

No joo mut se Novasta! =)

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, niin tänään olis tarkotus mennä Heimon kans ensin salille ja uimaan, ja sieltä Wilsoniin Helunan ja ukkonsa kans syömään ja yksille. Saadaan vähän rentouduttua kaikki! =) Viikonloppu on eessä ja toivottavasti kaikki työssäkäyvätkin saavat levätä! =) Mua on niin alkanu stressaan tää tekemättömyys. Kyllä kotona tulee tehtyä kaikennäköisiä projekteja mut eihän se ny oo mitenkään sama asia, ku et sais vaihtaa maisemaa ja tehdä töitä. Tai jos vaikka sais pistää työhuoneen oven kiinni muutamaks tunniks päivässä ja tehrä oikein hommia joista maksettaiski jotaki. Tai vaikka vapaaehtoista järjestöduunia. Sillon kotisohvalla makoilua ja kotona oleiluakin osais ees arvostaa. Nyt, kun täällä on koko ajan, ei arvostusta enää ole. Tuntuu vaan, et seinät kaatuu päälle. Täytynee alkaa keksiin jonkinnäkööstä projektia itelle et pysyy järjissään. :D

Mutta nyt: oikein ihanaa viikonloppua kaikille! <3