perus treenarin arkee + kunnon kuntosaliketutus

Loppu treenivapaa meni ihan sujuvasti tiistaina. Yöki meni ihan hyvin, vaikka niskassa tuntuki paine. Niskat meni entistä pahemmin jumiin illalla, ja eilen keskiviikkona ne oli ku sementtiä. Tänään jo vähän paree on taas olla. Tuumailin Heimolle et jos niskat ei ala pian helppaan niin pitää mennä lääkärille, josko siltä sais lähetteen sinne naprapathille. Korvauksia kun niinkin kalliista käynnistä ei muuten saa. Kyllä mä sen toisaalta ymmärrän, mut toisaalta tuntuu et tollanen lääkäris joka asiasta ravaaminen on niin täyttä ajanhukkaa. No, ei voi mitään. Tilannetta tsekkaillaan.

No mitäs eileen oli melko liikunnantäyteenen viikonloppu. Heimon auto oli huollos joten kaikki matkat tuli tehrä kävellen tai pyörällä. Lopputulemana oliki sitte se, et käveltyä tuli kahresti 5km ja pyöräiltyä matkat salille, joka on yhteen suuntaan reilut 4km. Olin ihan naatti illalla! Oli siinä aika paljon aerobista mulle yhren päivän aikana ku miettii, et eilen oli kaikenlisäks se salitreeni. Siitä mulla onki vaikka kuinka ja paljo kerrottavaa!

Menin jo aamusta salille, kun iltapäivästä tuppaa aina oleen niin paljon porukkaa. Tuumin, et saa sitte loppupäivän tehrä mitä huvittaa, ja sitäpaitsi vaihtelu treeniajoissakin virkistää! No menin sitte salille, ja aloin treenata. Treenasin normaalisti ku tultiin sanoon, et 10min ja salin suurempi puoli menee kiinni, koska siellä alkaa jumppa. JUST! Hieman sapetti! Et jos iltapäivällä et pysty treenaan hirveen ruuhkan takii, niin aamupäivällä treeni epäonnistuu jumpan takia.

Meidän salilla on siis heti sisääntulon kohdalta aukeava yks suuri sali, jossa on juoksumatot ja muut lämmittelylaitteet sekä suurin osa treenilaitteista ja paljon käsipainoja, tankoja, penkkejä, Power Plate- laitteet ja jumppamattoja. Sitte on tää pienempi puoli, jota kutsun "miestenpuoleksi", koska siellä treenaa vaan pääasias miehiä sekä mun lisäks muutama tosissaan treenaava nainenki. Sielä on perus käsipainot sekä raskaampia painoja, joitaki laitteita, tankoja ja penkkejä. Mut ei läheskään niin paljon ku sielä suuremmalla puolella. On sillä salilla sitte vielä kolmaski huone, tosi pieni huone, jossa olis tarkootus venytellä. Sinnekin jotkut haluu raahata painoja ja mennä niitä sinne heilutteleen. Yks salikaveri kerto just viime viikolla mulle kuinka sitä harmittaa, et hän ei tykkää ku sielä pitäs venytellä niin koko ajan saa pelätä, et saako painon päähänsä. Mut tosiaan, tällanen tilanjako on meidän salilla.

Treenin alku meni jokseenkin ok. Mua pisti jo alusta asti sapettaan toi salin sulkemispolitiikka, joten mähän olin kauheen vastaanottavainen kaikin puolin. Keskityin vaan omaan treeniin ja purin sitte toistoihin sen ketutukseni. Joten sain ainaki aika hyvin purettua energiaani ja tuloksia aikaaseksi! No ekana sitte ite treenis alko harmittaan ku oli kysees selän treenaus, ja kuinka se tuntuu käsis niin paljon. Toki valkku tuumas illemmalla, et se on ihan normaalia.

Heti lämmittelysarjas jo tuntu, et meneekö se selkään ollenkaan, kun käsis polttelee niin mahtavasti! No muuten meni ihan ok, käsis poltteli mut kyllä seljäski oli tuntumaa. Loppuvaihees selkätreeniä sain sitte seljälle oikeen kunnolla rääkkiä, ja mieli vähän parani. Olkapäitäki treenailin eilen, ja ne ei naksuneet enää läheskään niin paljoaa ku aikaasemmin, ja kipuakaan ei tuntunu. Muutenkin sain jotenki ite olkalihaksilla tehtyy enemmän ja huomasin, et aikaasemmin on hartiat avittaneet jonkinverran nois liikkeis. Tiedä johtuko seki niistä huonokuntoosista olista. No ei siinä, se meni oikeen mallikkaasti.

No sit lopuks piti tehrä vielä yhtä liikettä, niin joku äijä meni tietysti taljaan, mitä mä olisin tarttenu.  Se käytti taljas vaan toista puolta joten mä olisin hyvin voinu käyttää sitä toista. Mut ku se mies raahas jumppamaton siihen taljaan vallaten koko sen alueen, niin eihän siihen voinu mennä. Mä sit kokeilin sitä liikettä tehrä tangon avulla vähän ja onnistuihan se hyvin, vaikkei se ny sama asia ollukaan. No mitäs, olin yhren sarjan tehny, niin se mies lähti siitä. Sit pääsin taljaan tekeen kaks sarjaa, ja olihan se tosiaan ihan erituntuusta ku sen tangon kans heiluminen! Mä meinasin olla kyl pikkusen hiilenä ku aika kulu enkä meinannu keksiä millään et miten tekisin sen liikkeen. Sit ku se painomäärä mitä taljas käytetään ei täsmännykään tangon kans, niin kyllä meinas pohjalaanen luonne oikeen kummuta takaraivosta koko aivorungon läpi otsaan. Mut siitäki selvittiin! 

No sitte salin jälkeen laitoon valkulle viestin et nyt meni huonosti ku joutu odotteleen tuola vähän väliä. Treenihän meni muuten hyvin, mut odottelujen takia ei oikeen natsannu. Valkku tuumas et pääasia et tein parhaani, ja näitä päiviä tulee. Tuli heti parempi mieli, kun kannustettiin eteenpäin. Siitä valmentaja on just paras! Jaksaa palauttaa maanpinnalle ku aletaan leijuun, ja jaksaa myös nostaa maanpinnalle ku aletaan vajoon. Pieni kehu tai tsemppaus antaa kyllä uskomattoman paljon rohkaasua silloon, ku on itteensä tai tekemiseensä pettyny, tai tuloksiin. Olin taas heti ku uus ihminen ja opin senki, etten ikinä enää mee tolle salille aamusta!

Muutenki oon Heimolle sanonu et sit ku määräaikasuus tolla salilla päättyy, niin todennäköösesti vaihretaan salia sellaseen, missä on enemmän tota saleilua ja vähemmän ryhmäliikuntapuolta. Tuntuu, ettei toi sali pysty tarjoon meille kaikkee sitä, mitä halutaan. Tai Heimolle pystyy ehkä, se tykkää noista ryhmiksistä. Mut mä en kyllä tykkää, kun oon enemmän tuolla rautapuolella hääräilevää tyyppiä. Mut se on sitte sen ajan murhe, ku jäsenyys loppuu. Vähän ennen sitä vois kyllä käydä tsekkaas noita muitaki saleja. Pulssi kiinnostaa mua kyllä tosi paljon ku oon kuullu siitä paljon hyvää!

Muutenki tuola salilla ei oo sellasia peruslaitteita, mitä taas pitääs mun mielestä olla. Käsipainoja on hyvin rajallinen määrä. Jos tarttet kympin painoja ja jollain on jo yhret käytössä, niin oottelepa siinä sitte sen treenin loppumista ensin. Ottaen kuitenki huomioon ettei nää ihmiset monestikaan palauta niitä painoja, kuten sit kuvitteellista, varattua kymppiä paikoilleen, niin mistäs tiedät koska ne on vapaana. Monesti oon vaan käyny vetään sarjan sit toises huonees, jos sielä olis painoja vapaana. Myös jotkut laitteet uupuu mitä toivois olevan, ja lisäks tosi monesti on juoksumatot, cross trainerit, pyörät jne. hajalla.

Mua ärsyttää kans suunnattomasti se, jos (ja kuten niin hyvin monesti) lamput on vaihtamatta, ja ne räpöttää katossa. Eihän se muuten haittais, jos en olis niin valoherkkä. Saan helposti kaikesta räpsyvästä migreenin. No eilen taas oli joku räpsytin sielä katos, ja ihan siinä missä treenattiin. Kävin sanoos siitä infoonki ja se kirjotti lapulle ylös ja kiitti ilmootuksesta. Olin ilonen, et ne otti vastaan tän asian noin hyvin, tosin eihän ne mitään lamppua tulleetkaan sitte vaihtaan. Josko se olis vaihrettu huomiseen mennes sitte. Niimpä mä välillä pyrin sulkemaan silmiä hetkeks, kääntymään vähän poispäin tai laittaan kättä lepotauoilla silmäkulman eteen. Ei muuten toi poispäin kääntyminen kauheesti helpannu ku miettii, et se huone on melki täynnä peilejä. Et oliko taas oikeen kuningasidea! 

Mä en haluis olla mikään valittaja ja ihme nipottaja. Välillä tuntuu itestäki et hitsit ku mä valitan koko ajan jostaki asiasta. Mut taas sitte ku miettii, et toi salimaksu ei tosiaan oo mikään pieni, ja se maksetaan kumminki joka kuukaus, niin kyllä homman pitäis pelata niin et tuolla kaikki toimis ja olis viihtysää. Yhtälailla ku ne muut treenaa sielä niin saadaan me muutki treenata, sielä voi olla paljon muitaki samoihin asioihin tyytymättömiä asiakkaita, jotka ei vaan viitti puuttua asiaan. Mä oon sielä kuitenki sen verta usein et kyllä ne vaan häirittee ku joka kerta toistuvat! Ihan eri asiahan se olis jos kävisin salilla kerran tai kaks viikos.

Niimpä mä päätin sitte eileen ottaa vielä vähän asiasta kiinni ja kirjottelin nimettömänä palauteboksiin vähän ajatuksiani, jumpasta, personal trainerin tukkimista laitteista (se PT neuvo asiakastaan ja joihinkin laitteisiin ei siks päässy ku se oli niissä) ja pyysin myös, että josko asiakkaille vois korostaa painojen paikoilleen laittamisen ja yleisen siisteyden tärkeyttä. Olin taas oikeen asialla! Asiallisesti kirjotin ja näin päin pois, josko homma lähtis meneen parempaan suuntaan. Kyl mä sen ymmärrän ettei ne voi tietää kaikista epäkohdista noin isolla salilla, ja työntekijöilläki on omat työnsä. Joten kantakoon kaikki kortensa kekoon. 

No joo, tulipas taas ripitettyä siinä meidän salia täälläkin! No ruokailut on menneet ihan hyvin. Eilenhän ruoka sitte veny, kun kerta veny oleilut salillaki. Joten kaikki ruoka veny jotain tunnilla päiväruoasta eteenpäin. Tänään olin taas tiukasti rytmissä! Eilen Heimo osti näitä Kinder Maxi-suklaapatukoita kaupassa, ja mähän en voi niitä vastustaa! Ne on niin ihanan suussasulavan suklaisia.. No joo, ei saa enempää miettiä millasia ne on, sillä mä en syöny yhtään! Oikeestaan se vastustelu ei ees ollu kauheen vaikeeta! Oon kyllä niin ylpee itestäni! Nauratti vaan eilen ku eka ajatus oli, et tästä mun pitää kyllä kirjottaa blogiin! Seuraavaks tuli mieleen et kuinkahan moni lukija miettii et 'hanki oikeesti elämä'. Hehe! Tuolla meillä oli aamulla pöydälle Heimo jättäny mua varten yhden suklaapatukan, jonka mä heitin sitte kylmästi Heimon karkkikulhoon. Eilen en suostunut jäätelöäkään ottaan kaupasta, mitä Heimo ihmetteli. Tuumasin vaan, et nyt saa tää makoosilla pelleily loppua kisoihin asti ja katotaan mihin musta oikeesti on! ... No okei, täytyy mun sen verran myöntää et käytiin me pullalla eilen (o-hoh!) hankkimas mulle vähän lisäenergiaa, kun oli sen verta vedetty aerobista. Mun tapaukses ku ei oo tarkootus pudottaa tosiaankaan painoa, joten aateltiin ettei yks pulla maailmaa kaada! Ja olihan se hyvää! Mutta tänään on palattu taas arkeen oikeen kertalaakista!

***

Eilen ku oli muutenki vähän huonot fiilikset, niin munhan tosiaan kannattiki käydä sielä puntaris suihkun jälkeen. Toissapäivänä olin niin onnellinen ku oli paino noussu 200g. No eilen se oli tippunu 700g! En tienny miten päin olisin ja lohduttauduin ajatuksella, et nesteet temppuilee. Ei kuulkaa hajuakaan mistä voi johtua, onko sitte tosta kävelystä ja pyöräilystä vai mistä, mut mieluinen yllätys se ei ollu! Heh, taidan olla yks niitä harvoja naisia maailmas tai ainakaan täs lähimaastos joka on surullinen ku paino tippuu. Yleinen ihannehan on olla tosi laiha. Tosin onneks nykyään naisihanne on alkanu muuttuun lihaksikkaasempaan suuntaan! Mutta ehtiihän se paino siitä taas nousta. Paino on jännä juttu, se heittelee joka päivä joten pienistä heitoista ei voi olla oikeen moksiskaan. Tai en mä varmasti tiedä mut niin mä oon sen itekseni aatellu. Et jos alkaa omaa painoaan stressaan sadoista grammoista, on pian ite hermolomalla. 

Eilen mietittiin kaupas et vitsit ku tekis mieli jotain toisenlaista lihaa pitkästä aikaa, ja mentiin kauppaan. Mä olin niin varma et nyt kuulkaa pistetään jotain kyljystä tai vastaavaa. No mentiin kaupan hyllylle ja en mä kelpuutanu sitte mitään sieltä! Heimo nauro et no oli siinä taas ideaa lähtee lihaa ostaan. Sitte Heimo tuumas et nyt tekis kyllä pizzaa mieli, käviskö jos ostettais pizza ja syödään puokkiin? Katoin Heimon päälle ja naurahdin: "Mitäs luulet?" Heimo hymyili ja lähti raejuustohyllylle päin. Tiesi näköjään jo naamasta ettei ny menny läpi. Hyvin se alkaa jo tunteen mut!  Hih!

Mut on kyllä kaupas ruoka kallista! Jauhelihaki maksaa aika kivasti jos meinaa mahrollisimman vähärasvaasta ostaa! Ja ei se kanakaan oo mitään ilmaasta! Eilen kaveri oli julkaassu Facebookissa linkin, jonka mukaan ruoan verotus tulis suureneen rajusti. No minähän tästä sain oikeen hepulit, kun isä kommentoi siihen et oot vähän myöhäs. Kattelin et miten niin, ja se linkkihän oli päivätty kesäkuulle 2013. Hahaa, voi että voin olla joskus nolo! En tajunnu yhtään päivämäärää, hahaa! 

No mut kuitenkin, on se ruoka silti kallista! Kun miettii mitä tuottajat lihastaan saa ja kuinka moninkertaaseksi se liha hinnaltaan kasvaa kauppaan asti päästessään, niin sitä miettii, kuinka paljon siinä lihassa on ilmaa oikeesti välissä. Mut totuus on, et kaikki maksaa myös yrittäjillekin: palkat, logistiikka, VEROTUS, kaikki. Kyllä tuntuu niin tyhmältä toi ruoan verotus. Ostat ruokaa ja joudut vielä maksaan siitä veron päälle, että syöt. Kaasupäästöjen takiako ihminen sitä veroa maksaa, jos vaikka sattuu pierettään? No joo kyllä me ny tieretään kaikki mistä se vero tulee mut joskus tuntuu niin turhalta noita maksaa ja miettii, kuinka koskaan mikään verotus on ees hyväksytty maailmas? Ja sit tuntuu niin tyhmältä esim. veronpalautusrahoilla ostaa mitään, kun kuitenki maksat ostoksistas veroa. Hoh hoijaa..

No joo, tää päivä ny menee lepäilles, selkä on vähän aristellu, mut ei tokikaan paljoaa. Eileen jo pyöräillessä salilta kotiapäin tuntu seljäs et nyt on tullu tehtyä töitä. Jännitin et kuinka lujaa tänään ollaan selästä kipeinä. Ei nyt kumminkaan kauheemmin, ehkä sitte jos tästä lähtis jotaki touhaamaan, ni voiski olla kipiänä. Tietysti aika otollinen tilanne mulla, ku ei oo muuta ku toi salitreeni. Lihakset pääsee palautuun kunnolla. Toisaalta taas tekis yleiskunnon, mielialan ja treenitarvikkeiden hankinnankin kannalta enemmän ku hyvää, et olis töitä. Töihin mä kaipaan kyllä niin suunnattoman paljon. Eihän tää kotona maleksiminen kyllä loppupeleis oo mistään kotoosin! Ei auta ku sitkeesti hakee töitä! Kaikki mahrollinen otetahan vastaan, pääasia et pääsee duuniin!

Nyt kun ei oo pahemmin lihassärkyä, niin ylihuomisesta en sitte tiedäkään! Huomenna on meinaan niin kova treeni, et se näytti jo paperilla melkooselta rääkiltä! Ihan mahtavaa, huomenna otetaan taas naisesta mittaa. Painot ja toistomäärät on kasvaneet, ja tehostekeinotki on käytös. Saa nährä saanko salille kaveria vai meenkö treeniin yksin. Molemmat käy, kun en siellä välttämättä apujakaan tartte. Mutta tietysti seura on aina poikaa!

***

Nyt mä kyllä lähren tekeen välipalaa, kyllä täs jo alkaaki vähän hiukoon. Katellaan! 

Lepoa pukkaa!

Ja taas ollaan linjoilla! Tänään on taas se paljonpuhuttu lepopäivä treeneistä. Normaaliin, tylsään tapaansa tää on edenny. Telkun kattelua, ruoanlaittoa, syöntiä, järkkäilyä ja yksinkertaasesti tylsistymistä. No mutta on tää onneks jo puolessavälissä! Heh, eilen löysin Facebookista kuvan, joka on kyllä pakko jakaa nyt täälläkin. Se koskee lepopäivää, ja osuu kyllä ainakin mulla niin nappiin ku olla ja taitaa:

Muscle and Strength

https://www.facebook.com/muscleandstrength 

Että sillä tavalla! Sopii kyllä niin mulle tää tosiaan. Niin saleilun perään oon hurahtanu, et sillon ku ei treenata, valmistauduta treeneihin tai mietitä treenin onnistumista, niin sitte ollaan tympääntyneitä, ootellaan et tulis treenipäivä ja mietiskellään treenailua yleensä. Kaikki pyörii aika pitkälle tuon treenin ympärillä. Ja voisin vaikka veikata, et tää ongelma on treenaajien keskuudes enemmän ku yleinen. 

***

Tosiaan, josko aloottais eilisestä iltapäivästä.. Pakkasin siinä treenikamat ja lährin salille. Matka meni ihan mukavasti, ja otin sen lämmittelyn kannalta. Matka pyörätallista pukkariin kesti reilu vartin, ja kaloreita palo reilu sata. Mulla oli jo treenikamat päällä, joten kaivoin repusta vaan salikengät, tukivyön ja treenivihkon ja painuin salille. Alkulämmittelyt ku oli tehty, niin sain alottaa treenin samantien. Ja treeni menikin oikeen hyvin; laitteet oli vapaina ylitte treenin puoliväliin asti, ja sillonkaan ei kauaa tarvinnu oottaa, enintään yks minuutti! 

Takareisitreenis on tuottanu ongelmia mun heikko selkä, mistä toimitin muistaakseni myös viime viikolla. Valkkuhan tuumas, et vanhaan malliin jatketaan, kyllä se selkä siitä vahvistuu mukana. Nyt meni jo paljon paremmin treeni, kun selkä ei vihoitellut heti alkuun. Kaikki sarjat meni oikein hyvin, paitti sitte ihan viimeenen takareisisarja, jossa oli mukana tehostekeinokin. Pisti niin vihaksi ku selkä vihootteli ja ihan ku olis ollu krampis koko selkä. Kokeilin nimittäin sitte sarjan jälkeen vähä notkistella ja pyöristellä selkää, niin selkee kramppi tuntu selkälihaksissa. Nice! Siitä huolimatta jaksoin tehdä sarjan loppuun. Ähisin ja puhisin, tein rauhas omaan suoritukseeni keskittyen ja hammasta purren, naamaa vääntäen. Mutta tein sarjan! Sarja tuntuki tällä kertaa aina vaan enemmän takareisis, ja liikkeen eka sarja meniki oikeen hyvin, kunnes se selkä sitte alko vihootteleen. Mut tää kertoo vaan siitä, et parempaan suuntaan ollaan menos. Koko ajan pystyn tekeen enemmän! Mahtavaa! Täytyy aina ettii treenistä ne hyvät puolet, mutta pitää myös tiedostaa, missä on vielä kehitettävää. Eilisen treeniin oon tyytyväänen, vaikka selkäosastolla vähän turpaan tuliki!

Vatsatki meni oikeen hyvin, ja on olleet vähän arat vielä tänäänki. Neki tuntu eileen niinku olis vähä kramppailleet mut se tunne lähti kolmannella toistolla jo pois, ja homma jatku. Tunsin taas oikeen, kuinka vattalihaksis poltteli, jatkoin silti keskittyneesti treeniä eteenpäin.

Tuumailin vaan itekseni kahta lausetta, minkä avulla mä jaksan salilla sarjat loppuun ja pystyn antaan kaikkeni: "Tänne ei olla tultu luovuttaan." ja "Kukaan ei oo koskaan väittänykään, et tää olis helppoo." Ja niin meni taas tämäki treeni oikeuksiinsa.

Mulla vaan meinaa olla yhres vatsaliikkees ongelmia tän mun malttamattomuuteni kans. Siinä pitäis jaksaa kykkiä tietys asennos niin kauan ku ikään pystyy, niin mä mietin vähän väliä et "no eikö se oo jo". No eilen meni samoin, mut sen liikkeen vikas sarjas sain sitte puristamalla puristettua itteni voittajaks. Ja ylös taas merkintää, et siinä asennos pysytään niin kauan, kunnes kroppa rojahtaa alas, aiemmin ei luovuteta. 

Ihmismieli on kyl jännä, kun se yrittää itteensä aina huijata. Näitä juttuja ei aina huomaakaan ellei joku toinen sano tai ellei itte tarkkaile hyvin kriittisesti suorituksiaan. Ja voin sanoa, et mun treeneis kriittisempää tarkkailijaa ei ookaan ku minä! Mietin hyvin tarkkaan aina jälkikäteen et mikä meni hyvin, ja missä olis vielä parantamisen varaa, missä on kehitytty ja mihin pitää luoda focus entistä tiukemmin.

Mutta! Vaikka kuinka ahkerasti asioita miettis itekseen, ei uutta voi oppia ellei saa uutta näkökulmaa välillä asioihin, koska muuten sitä ajattelis asioita aina samalta kantilta. Ja uutta näkökulmaa mä sain taas eileen valkulta oikeenki maanpinnalle palauttavasti, mistä oon enemmän ku kiitollinen. Olis meinaan tää treenailu lähteny mun pääkopassani taas väärään suuntaan, ellei valkku olis palauttanu tosiasioihin. No mä laitoin valkulle viestiä, että treeni meni mahtavasti ja sain näin ja näin paljon painoja ylähä ja voi vitsit meni kyllä niin hyvin taas. Valkku sitte muistutti, että kyse ei oo nyt yksinomaan painoista ja siitä paljonko saa nostettua, koska kyse ei oo voimannostosta. Tälleen kiteytettynä. Heti tuumasin, että niin muuten onkin, taas meinas mulla lähtee luvut hanskasta! Sitä vaan kattelee niitä kilo- ja toistomääriä paperilla ja tuumaa kuinka hienolta ne näyttää, unohtaen kuitenki itte tavoitteellisen suorittamisen. Kyllä se on hyvä juttu, että on olemas joku, joka palauttaa välistä maanpinnalle näiden treeniasioiden suhteen!

Kyllähän se valkku sitte kehuiki, et hieno homma kun treeni meni hyvin. Ja selitin hänellekin, et näinhän se on, eniten oon iloonen siitä, että treeni meni niin mahtavasti perille! Että silleen. No mut jokatapaukses lopputulema eilisestä treenistä on se, et musta tuntu et olin liekeissä; treeni meni kaikenkaikkiaan hienosti perille ja jalat täryytti kiitollisena kävellessäni takasin pukkarille päin! Aamulla sitte herätessäni tunsin hienosti eilisen treenin purreen, ja takareidet tietää tehneensä töitä, ja vatsakin on vähän hellänä. Mahtavaa! Mä oon niin liekeissä; olin eilen treenissä ja oon tänään näiden lihaksieni kans, hehe!

***

Kotiin tultuani laittelin siinä heti ruokaa salin päälle. Eilinen treeni oli taas treeniviikon viimeenen, ja sain valkulta ohjeet uudelle treeniviikolle. Ja VAU! Upeempaa ja vaativampaa treeniohjelmaa en oo vielö koskaan nähny! Valkku tuumaski, et nyt tulee oleen raskasta, ja tulevalla viikolla vaaditaan tosissaan asennetta! Tuumasin vaan, et "Hahaa! Mahtavaa!" ja niin se onkin. No päivittelin tätä sitte Facebookissa, jollon valkku sinne kirjootteli, et mietipä sitä, että tää on nyt yks kevyimpiä täs sarjas. Ai että, aina vaan paranee! Mun PT teki kyllä kovia ohjelmia mulle, mut ei näin kovia! Nyt saan ihan tosissaan haastaa itteni ja pääkoppani, ihan mahtavaa! 

Haastavamman tästä viikosta tekee kaks asiaa; käytettävä tehokeino sekä nostetut painomäärät. Valkku tuumas et näillä painoilla nyt mennään ensin ja katellaan sitte jos joitain painoja pitää pienentää. Kaikissa liikkeissä en välttämättä jaksa vetää vikaa sarjaa kokonaan, mutta se kertoo treenin menneen hienosti perille. Eli mitä nää kommentit kertoo? No sen, et treeni tulee oleen todella raaka, suorastaan brutaali. Ja sehän ei meikäläistä haittaa, antaa tulla vaan! Haaste on otettu vastaan, hehee!

Kirjoottelin sitte treeniohjelman mun salivihkoon. Kun kirjottaa sen ite vielä erikseen, tulee käytyä koko ohjelma kohta kohdalta ja rivi riviltä läpitte, liikkeet, paino- ja toistomäärät tulee tutuiks ja mahdolliset kysymykset voi kysyä samantien. Tällöin vältytään siltä, et salilla menis sormi suuhun kun niitä kysymyksiä alkaa sitte ko. ohjelmaa tehtäessä tulla vastaan siellä! Ja tulihan niitä kysymyksiä, jälleen kerran. Mut valkku on painottanu et on hyvä, kun kyselen. Sillon kaikki tulee selkeeks. Ja niin tuli tälläkin kerralla. Ja mitä enemmän sain kysymyksiini vastauksia, sitä enemmän innostuin kyseisestä treenistä. Eilen oli maanantai, ja treeniohjelman saatuani mä oon oottanu keskiviikkoa ku kuuta nousevaa. Mahtava treeniviikko tiedos! 

***

Heimo tuli tosiaan illalla sitte kotia, ja siinä ei kauaa rupateltu ku kello oli jo yli maatemenon. Mentiin maate, ja nukahrettiin kummakin tosi nopeesti! Aamulla ku heräsin, oliki se ihanuus lähteny jo töihin. Toivottavasti tänään ei menis niin pitkään duunissa! Illalla voidaan sitte taas nährä vähän enemmän, jos se vaan pääsöö aijoos. Riippuu tietysti duunin määrästä. Aika näyttää! Kyllä me sen työpäivän aikana joskus soitellaan, ja sillon jää kyllä kaikki telkkarin kattelemiset sun muut kesken, vaikka joskus soiteltais useemmanki kerran. On se hyvä, et tuollaaset vekottimet ku puhelimetki on keksitty! 

***

Kattelin tänään nauhalta ton eilen tulleen Subin Maanantai-leffan, Changeling - Vaihdokas. Ja olihan muuten mahtava pätkä! Pitää oikeen kattella se uudelleen Heimon kans. Mulla ja Heimolla on jotkut leffat sellasia et vaan toinen kattelee. Heimo kattelee toimintaleffoja joista mä en pahemmin välitä, ja mä taas tykkään draamoista ja vanhanajan elokuvista, mistä Heimo ei välitä. Mut vaikka tää sijoittuikin 1920 - 1930- luvuille, oli tää kyllä ihan mahtava pätkä! Siinä oli kaikki elementit mitä toivoa saattaa, ja plussaa toi myös se, et ne monissa leffoissa niin pakonomaiset pehmo-pusu-sänkykohtaukset oli jätetty pois. Jes! Pisteet kotiin. Angelina Jolie esitti roolinsa ihan mahtavasti! Ja vaikka loppu olikin ihan liian lattee ja jätti kaiken auki, niin silti itte leffa oli mahtava. 

***

No joo, pian saiski mennä laittaan välipalaa! Tänään on ollu kiva päivä, kun turvotus on ollu jotenki pienempää, ja suoraan sanottuna kädet näyttää pikkusen isommilta. Mutta mistä sitä tietää vaikka olis nestettäki! hehe! Tosin kehittyminen on enemmänki todennäkööstä ku epätodennäkööstä täs harrastukses, joten mistä sitä tietää! Helpoin tapa olis varmaan ottaa mittanauha käteen ja testata, yksinkertaasesti.

Eilen kävin puntarilla, ja ilokseni huomasin painon taas nousseen vähän. Se on vaan hyvä merkki, näin oon oppinut. Eilen ei menny mitään ylimääräästä suuhun, ei ees teekuppia (tai enemmänki se sisältöä) ja tänään pysytään taas samalla linjalla! Heimollekin tuumasin et nyt en kyllä mitään ylimäärästä enää syö, en ees pullaa kahvipöydässä pari kertaa viikossa, vaan nyt ruvetaan tekeen tätä hommaa niinku aikuset tekee. Jos alkaa vähän lipsuun niin kohta lipsuu sit vähän isommin, ja sitte taas aina vaan isommin! Ja hienosti on toiminu tähän mennes. Ja oon huomannu, et jos tulee himo herkutella, niin siihenki löytyy keinot voittaa noi herkutteluhimot! Ne omat keinot pitää vaan löytää, minä löysin omani. 

Eilen tein sitä kuntouttavaa olkapäätreeniä ekan kerran, kun meiltä sattu löytyyn siihen tarvittavat tarvikkeet kotoa, ihan vaan kuntoilutarvikkeiden seas lojumas. Siinähän tuo vasen olkapää nitaji vähän väliä ja vähän se lonksuiki, jopa kuntouttavis harjootuksis. Mut eikö tuo mahra ihan normaalia olla. Tuntu kyllä heti et olkapää sai hyvää liikettä. Lämpes olkapäät oikeen mukavasti. Ny vaan tuloksia orotelles!

***

Viikonloppuna olis Kauhavalla, yökerho Tiikeris sen synttärit siis sen yökerhon. Kauheesti huvittais mennä, ku siellä on tää Waldo's People esiintymäs! On kuitenki hyväksyttävä se tosiasia, et sellaaset jää ny multa tekemättä, kun a) siellä ny hyvinki todennäköösesti venyis myöhään, yksin ku sinne ei mennä, jolloon unirytmi ja sitä myötä myös mahdollisesti päivärytmiki kärsis, b) sunnuntaina on treenit, joten ei tuu kuuloonkaan, koska vaikkei oma niin hyvinki mahrollisesti muiden herääminen päivään venyis ja c) Aina illanistujaisis tarjotaan jotain epäterveellistä, ja valvoessa yöllä tulee muutenkin kova nälkä, joten ravinnonsaanninki suhteen menee vähän hankalaks, joten miks kiusata ittiään turhaan. Eli tätä tää on, tää harrastaminen. Kyllä kroppa sitte aamulla taas kiittää hyvistä valinnoista, viikonloppunaki! Ja voihan sitä musiikkia kuunnella vaikka omalta koneeltaan päivisin, kun energiaakin on just sopivasti ilman, et vaikuttaa seuraavan päivän energiatasoihin! 

No mutta josko mä tästä lähtisin taas tän romaanini parista touhaileen jotain muuta, vähintäänki yhtä kehittävää. Vielä ei oo hajuakaan siitä mitä ny tekis, mut eikö se tuosta vielä selekiyry! Mä palailen astialle todennäköösesti taas sitte torstaina, jahka huomisen treenit on ensin väännetty loppuun asti, ja palauruttukin jo pikkaasen. Kerron sitte kommentteja et miten meni ja mitkä on fiilikset, vieläkö ollaan siinä kunnos et kädet pysyy näppäimistöllä, pää suoras ja ryhti kuosis, vai onko niin väsy, et hilautuminen postiluukullekin tuottaa tuskaa? 

MORO!

treeniä, syöntiä, kuvailua, yhteistä aikaa, SUURI huoli

Olihan viikonloppu! Ihan mahtava, vuoden paras, tähän mennes.  Kaikkee mahtavaa on tapahtunut! Ai että, mä oon niin pakahtua taas onnesta. Toisaalta myös oon niin huolissani ja surullinen, etten tiedä miten päin olisin. Tää on tätä elämää, se tuo mukanaan niin hyvää ku huonoakin.
 Kaikella on aina kääntöpuolensa.


No joo! Perjantaina sain ku sainki broidin mukaan treenaamaan. Se lähinnä varmisteli siinä vieres, kokeili uusia laitteita ja vähän smithissä kyykkyä pelkän tangon painolla. Heimo pääsi kans duunista hyvään vaiheeseen niin, et päästiin kaikki kolme yhres salille. No mentiin salille sitte siinä. Vähän siinä henkilökunnan kans oli vääntämistä pääseekö broidi salille vai ei, kun ei kerta ole jäsen. Pääsi sitten, kun oon lahjoittanu sille aikaasemmin 25€ arvoosen lahjakortin vastaamalla kuntosalin yhteen asiakastyytyväisyyskyselyyn, ja sitä lahjakorttia ei broidi ollu vielä lunastanu. Senki saamises oli kova vääntäminen, ja lopulta broidille annettiin viikkopassi. Kysyyn et eikö sitä euromäärää voi vähentää käyntimäärien mukaan, tämä ku ei joka päivä tai joka viikkokaan oo mukana. Ei onnistu.  No sinne meni sitte vähä niinku hukkateille tuo lahjakortti. Manasin Heimolle et oli viimeenen kerta ku mä vastaan yhteenkään noiden kyselyyn, jos kerta luvataan euromääräänen lahjakortti, mitä ei sitte saakaan.

No tosiaan! Treenattiin sitte oikeen hyvin perjantaina. Tosin tuntu et etureisiliikkeis olis saanu olla vieläki enemmän painoa. Juttelin valkun kans tästä ja tuumas, et painoja saa lisätä edelleen, mikäli siltä tuntuu. Niimpä ens viikolla meinaan lisäillä vähän vielä enemmän painoa, muttei enää mitään suuria määriä, ettei mee överiks. No mutta treeni tuntu jokatapaukses, ja broidi sitte kuvailiki meitä pikkuusen. Täytyy kyllä pikkuveljee kehua, sillä on se vaan aika hyvä kuvaamaan! Kuvas eri kulmista ja sai hyviä tilannekuvia kyllä nauhalle. Otti vähän videookin siinä sivussa. Ja kuitenki, ku tolla kameralla millä se kuvas, ei tarkkoja kuvia oo niin helppo ottaa, sai se otettua kyllä tosi hyvälaatusia kuvia! Pisteet kotiin! Pistän nyt tähän alle vähän muutamia kuvia meidän treeneistä.

Heimo kelkassa

Minä kelkassa

Kovaa ohjeistusta Heimolle

Hyvinhän se menee!

Vielä naurattaa, sarja alkaa...

...vaan ei naurata enää.

Tää oli jotenki hauska, 

ku pääsin kuvan alalaitaan.

Broidi tuumas, että

"nyt Sussu ilonen ilme sarjan jälkeen"

Löysin muuten varastosta mun vanhan paidan. Otin sen sitte mukaan salille suihkunjälkeiseksi puhtaaksi paidaksi. Puin salilla paidan päälleni ja totesin, että tää on nyt eka paita, jossa mulla jää hihat pieneksi. Mietinki, miks oon sen paidan aikoinaan varastoon heittänyt. Olisko tässä syy? Nauratti kyllä lujaa, kun niin innoissani ensin puin vanhan paidan päälleni ja lopputulos näytti tältä:

NO joo, treeneistä lährettiin ja heitettiin broidi vielä lasketteleen ja painuttiin ite sitte kämpille. Sitte puoli ysin aikaan broidi soitti, et hän ei saanu kavereilta kyytiä, päästäänkö hakeen. Ei me ny enää sillon lähetty, tuumasin vaan et ota sukset kainaloon ja kävele. Eihän sitä matkaa oo ku joku 15km.  Heh no ei vaiskaan! Tottakai me heitettiin se kotia. Hehe! Olisko ollu aika roisi meininki? Juteltiin siinä kotona porukoiden kans muutama sana ja painuttiin kotia nukkuun. Oli jo hyvääsesti väsy koko päivästä. 

***

Syönnit on sujuneet taas oikein hyvin ja mallikkaasti. Ohjeen mukaan on menty ja massaa olis tarkootus saada vielä lisää. Ruoka on muuten hyvää, mutta hellan kans takutaan vieläki. Vuokranantajaan sain yhteyden ja lupas ettiä sitä hellan kuittia ja tilailla sähkömiestä meille. Vielä ei oo sen viestin jälkeen kuulunu mitään, mutta toivottavasti pian kuuluis. Alkaa jo aivan ottaa kupoliin koko ruoanlaitto ku se on sitä taistelua tuon hellan kans. Mut tosiaan, muuten on menny kyllä ihan moitteettomasti! 

No lauantaina kävi sitte sellaanen et illalla Heimo siinä veti vähän irttaria, niin tottahan mäki sitte menetin ittehillintäni, kun se kulho oli siinä pöydällä möllöttäny aamusta asti ja ne karkit huusi mun nimee sieltä kulhosta! Hehe. Söin jotain 10kpl karkkia. Sit lopetin ja join kivennäisvettä. Tuumasin vaan, etten mä nyt ala itelleni kuoppaa kaivaa. Tokihan se olo oli sitte sunnuntain treeneis sellaanen, et edellisenä iltana oli syöty muutaki ku perusruokaa. Mutta kyllä se olo siitä sitte alkukankeuden jälkeen lähti paraneen. Sainpas taas opetuksen!

***

Yhdes ollaan tosiaan vietetty ny tää viikonloppu. Ollaan saatu olla ihan kahden, kattella leffoja ja ihan vaan nauttia toistemme seurasta. On tehny tosi hyvää tää viikonloppu meille molemmille! Kaikki arki kuluttaa kuitenki niin paljon, kun yhteistä aikaa ei meinaa löytyä. Ja sit ku sitä muutama tunti löytyy, ei ihminen pysty koneenlailla yhtäkkiä rentoutua ja kuroo aikaa kiinni. Nyt sitä aikaa oli ja tää viikonloppu oli ihan upee! 

Käytiin me viikonloppuna treenien lisäks sitte vielä vähän pyöräilemäski. Pihalla oli ihanan talvista, ja mieli virkistyi kummasti kunnon happihyppelystä. Mitään pyörätreeniä ei vedetty, vaan poljettiin siellä sun täällä ihan rauhakseen ja vedettiin keuhkot täyteen talvi-ilmaa. Se oli mahtavaa! Tässä kuva matkanvarrelta: 

Tää kuva on kylläkin torstailta, mutta

maisema on säilynyt kohtuullisesti

samanlaisena lauantaille asti!

Lauantaihan oli treenivapaa päivä, joten sillon ei salille menty ollenkaan. Mentiin hyvissä ajoin sillonki nukkuun, ja nukuttiin oikeen hyvin! Mä en nähny koko viikonloppuna yhtään painajaista! Mahtawaa! Sunnuntaiaamuki käynnisty ihan virkeis merkeis. Vedettiin siinä aamupala napaan ja katteltiin ihan rauhas telkkuu. Ei touhattu oikeen mitään ennen treenejä. Käytiin vetääs treenit sitte kolmen jälkeen. Treeneis oli mun hyvä kaveri, jota Heimo sitte kans kuvaili siinä. Oltiin jo aikaasemmin sovittu tällaaset treffit, niin kaveriki sai sitte vähä ittestänsä kuvia. Oli kyllä mahtava nährä! Harmitti oikeen ku nährään niin harvoon. Nytkään ei voinu istua kaffille ja jutteleen, ku aika riensi ja oltiin salilla. Silloon treenataan ja seurusteluhommat hoiretaan sitte muualla. Mutta ehrittiin me siinä vähän jutela silloon, ku treenilaitteet sattu oleen lähellä toisiaan. Niin, ja päästiin me sentään alkulämmitteleen ihan vieretysten, että kyllähän siinä jo ehrittiinki! Illalla lähetinki sitte ne kuvat tälle kaverilleni sähköpostitse. 

***

Treeneissä meni kaikki hienosti, paitsi viimeinen liike. Olkapäät on reistannu jo kauan aikaa. Ovat naksuneet ja klonksuneet. Syksyllä naprapath tuumas ettei se naksuminen haittaa, jos kipua ei tunnu. Joten en oo siihen kiinnittäny mitään huomiota. Paitsi sitte eileen, ku vihlova kipu tuli siihen naksumisen kaveriks. Valkulle viestiä sitte laitoon kotona, ja niimpä nyt aletaan tekeen kuntouttavia harjootuksia olkapäille. Kotona onnistuu ne onneks tehrä. Tuumin jo, et kohristan sen jumpan tuohon iltaruoan jälkeeselle ajalle, koska jos ensin totutan itteni tekeen sen aamupäivästä ja sitte pääsenki duuniin, niin tunnen itteni ja tierän, et se sitte jää tekemättä. Joten tehrään heti aikataulutus silleen et varmasti pitää! Ja hyvä myös just päättää se kellonaika koska ne harjotteet tehrään, jotta sille on varattu se tietty aika päivästä, ettei mee ohi. Illalla sitä helposti sitte tuumaa, et hups!, taas jäi. 

***

Saatiin kuulla uutisia tästä meille läheisestä pienestä pojasta, josta on maininnu aikaasemminki ohimennen. Tämä ihana pieni rakkaus-pakkaus on nyt sairastunut, ja huoli meillä on kova. Ollaan seurattu aktiivisesti tilannetta ja toivottu, että poika paranis pian. Tällaaset uutiset saa mielen matalksi, vaikka kuinka kaikkee muuta ihanaa tapahtuiski. Toisaalta, nää uutiset saa myös omat ongelmat tuntuun niin mahottoman pieniltä! Toivotaan kyllä kaikesta sydämestämme pikkupojalle pikaista paranemista ja olon helpottamista! Silti, on muistettava AINA elämässä kohdistaa katseensa kaikkeen valoisaan ja positiiviseen. Vaikka kuinka varjot painais päälle, ei saa lähtee niiden mukaan vaan pitää löytää jokaisesta pilvestä ne hopeareunukset. Niin sitä jaksaa itekin paremmin. Niin mekin ollaan tehty ja pyritty ajatteleen kaikessa, että kun kerta näin pitkälle ollaan päästy, niin tässä vaiheessa ei luovuteta! Se on vissi, ja siitä ei tingitä. Tottakai murhe ja huoli painaa mieltä, ja tottakai meilläkin horjutaan välillä. Mutta se on se sisu, joka ei anna antaa periks missään asias. Näin pitkää matkaa ei olla tehty vaan periks antamisen tähden. Muistetaan se. Aina! 

*

No joo, ilta meni sitte näitä asioita tuumies. Äitee kyseli multa eilen, miten mä oon jaksanu. Tuumasin vaan, et mulla on Heimo. Kun mulla on paha olla ja itkettää, niin Heimo ottaa syliin. On siinä kyllä hieno mies! Se jaksaa joka päivä tehdä mut onnelliseks huolimatta mun kiukutteluista tai itkunpuuskista. Huolimatta siitä etten mä välistä itekään tierä mitä mä haluun. Silti se on onnistunu miehenä tekeen musta onnellisen ja paljon täydemmän mitä oon koskaan ollu. Toivon niin sydämeni pohjasta, et kaikki naiset maailmas löytää itelleen yhtä mahtavan miehen, jonka kans vastakohdat täydentää toisiaan, ja samankaltaisuudet on päätähuimaavia. 

Oltiin me illalla vähän väsyksis kyllä! Otettiin toisistamme kuvia. Heh! Heimo repes nauraan ihan täysillä ku se näki mun kuvan. Sano et oon kyllä hömelön näköönen. Ei käy kieltäminen! Akka on ihan muissa maailmois: 

Joten, painuimme nukkuun ajoissa myös eilisiltana. Tänään aamulla sitte heräilin jo viitisen minuuttia ennen herätyskelloa. Tuntu yö niin pitkältä, kun tuli nukuttua tunnin pidemmät yöunet mitä normaalisti.

***

Menipäs tää loppu nyt hyppiväks. :D Yhtäkkiä sitä muistaa kaikkee sanottavaa ja lopputulos on tällaanen. Tosin tällaanenhan mä oon kyl livenäki. Ikään ei tierä, mistä mä sillä hetkellä puhun, se nimittäin todennäköösesti ei liity asiaan millään tavalla.

 No mut ei kait siinä, nyt mä voisin lähtee tekeen jo välipalaa valmiiks, jotta sitte pääsöö hyvis ajoin salille! Mä palailen taas astialle myöhemmin tällä viikolla, todennäköösesti jo huomenna, mulla ku tätä muuta elämää ei pahemmin oo.

treeniä, ruokaa, tylsyyskuolema

Eilen vedettiin salilla eka treeni uudesta treeniohjelmasta. Sinähän tuo meni vähän perälaudalleen, kun huomasin vasta treenissä (luonnollisesti), että painomäärä ei ollutkaan riittävä. Himskatti! Valkulta sitte illemmalla kyselin et mites jatkossa, ja lupaili mulle, että saan kyllä nostaa painoja jatkossa jos siltä tuntuu, hyvä vaan. Kyllähän se treeni selkeesti perille meni, mutta olin valmis tekeen vielä piirun verran enemmän duunia. Harmitti kyllä kun lährettiin salilta! Mutta lohdutti silti ajatus, et no ainaki perjantain treeni tulee olemaan tosi haasteellinen! Sitte saa painaa duunia ihan naama hies, koska ensinäkin on kysees ohjelmaa etureisille, ja toisekseen yhteen liikkeeseen (mikä sisältää kaikenlisäks tehosteohjelmaa) on lisätty jo ennalta painoa, koska se tuntu jo viime viikolla siltä, että enemmänki duunia sais tehrä. Joten oottelen huomista tosi innolla!

Lisäks saan salikaverin sinne salille huomenna, mikä on tosi tarpeellinen tän viikon ohjelmas. Tartten varmistajan ja auttajan joissakin sarjoissa, et saan niistä kaiken irti. Pikkubroidi lupas tulla mun kans salille, mikä lämmittää taas isosiskona mieltä tosi paljon. Treenaaminen on aina kivempaa seurassa! =) Saa sitte broidi auttaa noiden painojen kans niin nopeutuu treeni huomattavasti!

*

Vitsit mua muuten ärsytti maanantaina ku olin salilla! Ensin menin yhteen laitteeseen tekeen lämmittelyä, niin siinä laittees istu mies, ja sillä seiso kaveri siinä laitteen vieres. Kumpikaan ei treenannu. Puhua pälpättivät siinä, ja vaikka selkeesti huomasivat et mä venailin kans siihen laitteeseen, eivät tehneet elettäkään mihinkään suuntaan moneen aikaan. Kattoivat vaan mun päälle hetken ja jatkoivat keskusteluaan. Tän laitteen vieres olevan jätkän kaveriki tuli siihen et hei rupee ny treenaan, hän on jo alkulämmittelyt tehny. Ei mitään. Lopulta ku olin oottanu jo hyvän aikaa ja mietin et kello kuluu ja treeni ei saa venyä, kysyin tältä laittees istuvalta mieheltä et onko sulla vielä paljon siinä. Tämä vastas, et ei hän tässä treenaa.
Siis WOOOOOT?!
Meinas leuka loksahtaa lattiaan! Päätti sitte vaan istuu yhres salin suosituimmista laitteista ihan muuten vaan, vaikkei ees treenaa siinä. Ei siinä varmaan kukaan muukaan haluis treenata? Terve! Muutenki mua ärsyttää ihan suunnattomasti ihmiset, jotka varailee laitetta, mutta ei treenaa siinä. Jutellaan vaan kaverin kans ja kukaan muu ei pääse siihen laitteeseen. No mut pääsin kuitenki siihen laitteeseen. Väänsin siinä lämmittelyjä, ja se jätkä oli menny siihen viereiseen laitteeseen. Sieltä se sitte oikeen nojaili taaksepäin ja välillä venytteli itteensä ylähäpäin ja kurkisteli mun treeniä. Olin niinku en ois huomannukaan.

No sitte myöhemmin treenissä... Jouduin ootteleen et jalkaprässi vapautuu, kun siinä oli jotain nuoria neitokaisia treenaamas. Ne teki jotain ihme sarjaa pienillä painoilla ja todella suurilla toistomäärillä. Vitsit et niitä sai oottaa kauan! Sit ne nosti niitä painomääriä hiljalleen, ja taas alottivat alusta. Hohhoijaa! Ne siinä naureskeli ja päivitteli, et "voi meillä on jo 30kg painoa, enempää ei kyllä uskalla enää laittaa". Jeppisjepulis.. Samaa sarjaa tekivät ku mitä mä teen salilla melkeen kolminkertaasella painomäärällä. No ei siinä kaikki tietysti treenaa tavallaan, mut ärsytti se pälätys siinä laitteen äärellä. Ihme varailua! No lopulta kun ne siitä lähti, niin ne jätti painot laitteeseen! Siinä vaihees mulla taas katkes joku piuhan liitin mun älykopasta, ja kysyyn niiltä niiden kävelles pois, "käytättekö te vielä tätä laitetta". Vastasivat, etteivät käytä, ja en voinut vastustaa kiusausta vaan vastasin niille takaasin: "No mäkerään sitte nää teidän painot pois tästä." Likat pysähty hetkeks ja käänty kattoon. En kerinny jäädä enempää siihen pällisteleen vaan aloin hilaan neitien painoja pois laitteesta, jotta sain omani tilalle. Eipä niitä sitte enää salilla näkynykään. Raivostuttavaa, kun ne painot jätetään sinne laitteeseen! Argh! Heimolleki manasin kotona, et mieti ny näitä pitkän linjan voimaharrastelijoita, jotka nostaa vaikka 180kg prässissä, ja jos ne jättäis painot koneeseen, niin kiva seuraavan niitä purkaa. Ja miettiä ny sitäki jos se seuraava on joku hintelä ihminen joka ei ees jaksa nostaa niitä 50kg:n kiekkoja alaha sieltä laitteesta. Ja vaikka nää oliki pieniä painoja, niin kyllä jokaasen tulis huolehtia painot pois laitteesta, kun ne on kerta sinne itte latonukki. Toivottavasti ny ottivat vähän opikseen, vaikken ilkeesti sanonukkaan.

Sitte myöhemmin treenis sain vielä venailla taljaan kauan aikaa vuorooni, kun siinä oli joku PT asiakkaansa kans. Ei nekään pahemmin treenanneet, vähän kattelivat liikkeitä ja juttelivat, kuinka asiakkaan tuttava oli kehunut hänen levenneitä olkapäitään Facebookissa. Siinä vaihees pisti jo vähä naurattaan, et ei voi mennä kaikki yhres treenis näin pieleen ja odottelun piikkiin. Onneks sain kuitenki treenin lopulta tehtyä, ja purin ketutukseni sitte polkypyöräilyyn kotimatkalla, ja poljinki kotia suht nopiaa! ;)

Mä oon sellanen ihminen salilla, et mä en siedä sellasten yleisten toimintatapojen rikkomista. Just laitteissa mahottomasti pälättämistä, painojen jättöä koneisiin, salin tai muiden asiakkaiden kamojen varastamista, ylenpalttista sotkemista mm. treenijuomilla ja jauheilla silloin kun ei siivoa jälkiään jne. Voin ehkä kuulostaa tyrannilta, mutta mun mielestä salille kun mennään, kunnioitetaan myös muita kanssatreenaajia omalla toiminnalaan. Ei tartte öykkäröidä tai elää niinku pellos, vaan vois toimia ihan yhteisten toimintamallien mukaan. Ni! ;)

*

No joo, sellanen kuntosaliripitys sieltä taas lähti, mun mieleni sopukoista. Ruokailut on menneet oikein hyvin! Eilen sitte vähän lisäilin taas ruokamäärää, mut en tokikaan paljoaa. Meillä nyt on vaan ainoo ongelma se, et toi meidän hella alkaa snaoo itteensä irti. Vuokranantajaan ei oo saanu yhteyttä, joten pitää nyt vaan sitkeesti yrittää soittaa sille. Ja jos ei muuta niin pitääkö täs alkaa venyttää vuokranmaksua et se soittaa meille vai mitä täs voi tehrä. Vois tietysti soittaa isännöitsijällekin ja pyytää jos se yrittäis sitä vuokranantajaa tavootella. Mut voi olla et vuokranantajalla on vaan ollu kiireitä, et ootellaan nyt loppuviikko jos siihen vaik sais yhteyden. Kunhan toi hella ei petä ennen sitä. Levy ei meinaan lämpene kunnolla, ellei kattilaa nosta pois liedeltä. Sitte se alkaa pohottaan hyvällä vauhdilla. Mutta ku kattilan tai pannun laittaa liedelle takasin, menokin hiljenee. Lihat ei meinaa kypsyä ja lopulta liha on kuivaa kun paistolämpö on niin alhaanen. Noh, ehkä tähän saadaan jonkinnäköönen selvyys vielä..

Heh, eilen äiti kysy miks oon niin väsyny. Kerroin et oon nähny koko viime viikon painajaisia, tällä viikolla oli kaks yötä pois ja sit ne taas palas. Äiti kysy et et kai sä syö liian vähää. Sillon Heimoki havahtu ja nauro sohvalta et "no siitä se ei varmaan oo kiinni". Muaki alko naurattaan. Heh heh! Sanoonki äitille et kyl mä niin paljon syön et jos se jostain ei oo kiinni niin ruokavaliosta. ;) Äitiäki hymyilytti. =) Nauroin vielä, et syön meidät pian vararikkoon. No ei siitä kyllä oo kyse, mutta hauska heittää huumoria välillä kehiin. Ei elämän tartte olla niin vakavaa.

*

No tänään on nyt sitte tää treenien välinen vapaapäivä, taas. Mä olin jo eilen niin innoissani suunnittelemas, et torstaina tuun kyllä pyörällä salille, kun vähän aikaa myöhemmin tajusin, ettei se kyllä nyt oo mahrollista. Salia kun ei tänään oo. Heh! Huomenna sitte.. Meinaa vaan olla niin tylsää! :( Nää lepopäivät on aina kaikki niin samanlaisia. Tietysti vois puunata kämppää entistä kiiltävämmäks, mut ei sekään oikeestaan mitään tarjoo. Olis kiva lähtee jonku kaverin kans vaikka ulos käppäileen, mut kaikilla on ne omat menonsa. Eipä täs ny auta ku kärsiä, ehkä jossain vaihees sitä keksiiski jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt ei oo kuitenkaan sen aika, selvästikään.

*

Otettiin muuten eilen valkulle niitä kuvia. Ai että oliki rankka kuvaussessio! Tai itte kuvaaminen ei ollu rankkaa, mut se kuvien kattominen oli! Kukapa ny tykkäis omia kuviansa kattellakaan. ;) Silti innolla oottelen palautetta niistä kuvista. Kahren viikon päästä otetahan sitte uuret kuvat joista näkee, paljonko kahres viikos on sitä kehitystä tullu. Mä en sitä osaa kattoo mut valkku sitäki paremmin. Että näin. Nyt on ainaki se asia hoirettu.

*

No joo! Josko sitä lähtis väsään taas jotaki ruokaa! Ei pääse totuus unohtuun missään vaihees ;) Mitään kuvia mulla ny ei taaskaan oo tänne laitella, josko ens kerralla sitte. LAitan vaikka pikkuveljen kuvaileen mua salilla, niin saa ees jonkinnäkööstä väritystä tähän tekstiin! Seuraavan kerran kirjoottelenki varmaan ens viikon alusta, viikonlopun ajattelin pyhittää ihan vaan treenille ja läheisille. Mukavaa toivon-torstaita kaikille! ^_^

treeniä, uutta treeniohjelmaa, ruokaa, ERNO, elämää

Vaikka mitä on tapahtunut! No ulkopuolisen silmissä tää voi vaikuttaa olemattomalta, mut mun elämän pienissä piireissä nää jutut on mulle tosi merkitseviä! Hihkun innosta pienistä asioista, ja se tekee mun elämästäni paljon valoisamman! Lisäilen myös kuvia tähän päivitykseeni. Vihdoinkin kuvia! ;)

*

Treenit on menneet hienosti. Eilinen treeni nyt meni taas vähän miten meni, noita takareisiä kun on vaikee tällä olosuhteisiin nähden suht heikolla selällä treenata. Selässä tuntuu heti, teki liikkeet miten tahansa. Valkku neuvoi sitten vaan sitkeesti tekeen niitä liikkeitä, ja totes että kyllä se selkä siitä vielä vahvistuu, kun ei vaan anna periksi. Eli samoilla mennään. Vatsatreeni puolestaan meni eilen ihan nappiin! EKAA KERTAA ELÄMÄSSÄNI mua sattu lihaksiin, eli tein liikkeet just niinku piti! KIpu ei ollu sellasta häiritsevää kipua, josta tulis huolestua, vaan treenistä johtuvaa polttavaa kipua josta tiesin, et nyt kehitytään kunnollisilla, aikuisten askelilla! ;) Ja vaikka kuinka vattaan sattu, niin mä jatkoin niin kauan, ettei enää yhtään toistoo noussu. Vatta on ollu tänäänki hellänä. Mahtava fiilis kun tietää, et on tehny vatsalihakset tappiin, vastustanu sitä laiskamatoa joka huutaa pään sisällä lopettamaan ja onnistunu treenis just niinku pitääki!

Muuten kaikki treenit on menny oikeen hyvin! Hauikset on vieläki kipeinä, vaikka niiden treenailusta on jo pari päivää. Samoin rintalihakset. On kuulemma hyvä merkki. Eli kehitystä tapahtuu koko ajan näis treeneis. Oon tehny itteni kans kunnolla töitä, ja nyt se palkitaan. Jos ei muulla, niin mahtavalla fiiliksellä ja onnistumisentunteella. Heh! Pitäis ottaa musta jo kuviakin. Valkulle lupailin eilen, et otetaan keskiviikkona kuvat ja postailen ne sitte hänelle, niin saa kattella kehittymisen suuntaa. Vähän jänskättää, että mitä palautetta sieltä tulee, koska omasta mielestäni kehitystä on tapahtunu varsinki etureisissä ja olkapäissä! Mutta itte ei aina nää asioita ihan niin kun ne todellisuudes on. Pahinta olis kuulla, et kehitystä ei oo tapahtunu yhtään. Et se noussu painoki olis vaan läskiä. :D Mut siihen mä en usko itekään, kyllähän viiden kilon lihominen jo niin et sen iteki noteerais! ;)

*

Sain eilen uuden treeniohjelman. Ohjelman lopussa oli teksti, jossa yks lause sai mut oikeen innostuun entistä enemmän tästä treenailusta ja tulevasta viikosta: "Nyt homma kovenee." Ensin jännitti, et kuinka paha tästä viikosta tulis, mut sit ku tsekkailin sitä ohjelmaa niin tajusin, ettei tässä millään supersankarin harppauksilla mennä vaan ihan perusaskelilla. Ero edelliseen viikkoon on vaan se, et nyt ohjelma muuttuu hieman. Kehitys on otettu huomioon, ja siitä johtuen hommia painetaan edelleen naama hies. Mahtavaa! Haasteet on mahtavia, otan niitä mielelläni vastaan ja ihan odotan itteni ylittämistä! Mun PT on joskus kehunu et oon siitä erikoinen tyyppi, etten luovuta sarjois ennenku kroppa ei yksinkertaasesti enää vedä. Nyt sitä ominaisuutta tarvitaan. Valkku varootteli et tuun oleen kipee jos saan sarjat vietyä kunnolla perille saakka. Se ei mua haittaa, näihin kolotuksiin on jo totuttu ja niinku oon aikaasemminki sanonu niin ne kivut vaan lämmittää mieltä kun tietää treenin menneen kunnolla perille! Eli tulevaa viikkoa odotelles!

*

Tänään on lepopäivä, ja se on tähän mennes menny ainaki oikeen hyvin! Viime yö meni aika huonosti, en saanu unta ku vasta kahrentoista jälkeen. Takaraivos hakkas pulssi taas niin ettei voinu maata mitenkään päin. Sitte hieroin ja venyttelin niskaa eri suuntiin viitisen minuuttia, ja jyskytys lakkas. Aamulla oliki sitte kunnon pääkivut taas päällä. Siitäkin selvittiin, ja nyt on olo ku uurella naisella! Oon lähinnä makoillut ruokailujen lisäks. Vähän järkkäilly, tsekannu postia ja surffaillu koneella. Hyvin rauhas oon ottanu tän päivän. Mä ikäänku valmistaudun jo ennalta tulevaan viikkoon. ;) Päivemmällä aattelin lähtee käppäileen tuonne lumisateeseen ja ties vaikka muutaman kuvanki nappaisin. Aattelin napata ton Heimon vielä mukaan, jahka se pääsee töistä. Mä tykkään ihan ylilujaa lumesta, ja ku lunta sataa niin haluisin heti mennä lumeen pelleileen. Talven lapsi ku oon. ;) Sitäpaitsi talvi on ihan mahtavaa hermolepoo ötököistä! Mä inhon ötököitä. Ne on aina tunkeutumas kämppään, surisemas ja pörisemäs ja kiertelemäs. Pysyis kaukana mun kämpästä, niin saisivat elää rauhas. ;) Talvella kaikki on niin rauhallista ja levollista. On niin kirkasta ja valkeeta. Mut sit jos lumi sulaa pois niin talvi on ihan hanurista! :D Alle laitan vähän fiilistelykuvia nyt, kun lunta on sadellut pitkin aamua, ja tottahan se sade loppu kuvauksen ajaksi! ;)

Lumista metsää meidän takapihalta =) 

Mä aina ihastelen näitä lumisia

koivuja meidän etupihalla! <3

*

Ruokailut on lähteny sujuun ihan omalla painollaan. Enää ei oo mitään ongelmaa. Näläntunnetta ei oo muuten ku puolisen tuntia ennen ruokailua, mikä on ollu kylä tosi helpottavaa! Tykkään kaikista ruoista mitä saa syyä. Oon kuullu niin monen laihdutuksen tai treenailun vuoksi erilaista ruokavaliota nauttivan sanovan, et heidän syömänsä ruoka on pahaa. Onneksi mun ruoka on tosi hyvää, ite asias parempaa mitä mä oon aikaasemmin syöny. Hyvä ruoka todella parantaa mielialaa! Mitäs muuta... joo, kasviksista oon oppinu sen, et ne tosiaan auttaa ihan kaikessa! Ne virkistää, antaa täydemmän olon, tuo paljon etuja. Niitä vaan saa syödä ihan mielettömästi. :D Mut ei haittaa mua, on ne vaan niin hyviä! Ja kauniin värisiäki. Ja ne on ihan vaan meille ihmisille ja muille luomakunnan jäsenille. Heimolle monesti jaksan jaaritella, et kuinka luonto osaaki tällaasia valmistaa. JA nää on vielä näin hyviä! :D ... Huomaako jostain et mulla ei oo elämää, ku mietin kasvisten suurta elinkaarta? ;) En vaan ennen oo syöny kauheemmin kasviksia, ehkä vähän leivän päällä. Oon ollu oikeen yllättyny, et kuinka paljon niistä on apua! Oon aina sivuuttanu nää 'syö kasviksia'- jutut terveysintoilijoiden höpinöiksi. Sainpas kunnon opetuksen: niitä tosiaan kannattaa syyä ihan niinku muutaki ruokaa. =)

*

Painajaiset loppu ku seinään. Toissayönä ja viimeyönä en oo enää nähny painajaisia. Hirveet määrät silti hikoilin viime yönä. Kömmin aamuyöstä Heimon peiton alle, kun oma oli siinä kunnos et sai heittää kuivumaan. Sakiaa touhua! Muuten on nukuttu myös ihan hyvin, jahka vaan ensin saa unenpäästä kiinni.

*

Meillä Erno-poika on on kasvanu oikeen mukavasti. Erno on siis tää meidän reevesin suokilpikonnan poikanen, Chinemys Reevesii. Pistän tähän pari kuvaa kun Erno niin komeesti söi sirkkoja viikonloppuna. Heimo osti sille Faunattaresta kolme L-kokoosta sirkkaa. Sanoon Heimolle et ei se noita syö, sehän pelkää noin isoja sirkkoja. Heimo naureskeli, et no sitte se nähdään. Laitettiin sirkka kerrallaan veteen, ja kaikki se teurasti! Eka sirkka käveli Ernon kilven päälle ja ei meinannu lähtee pois ollenkaan, mut Ernopa fiksuna konnana sukelsi niin, et sirkka jäi kelluun vedenpinnalle, käänty veden alla, nappas sirkkaa ikäänkuin "kaulan" kohdalta kii "eihän sirkoilla oo kaulaa, mut en mä tierä mikä ton kohran virallinen nimitys on, niin on ees yritetty selkeesti tämäki asia ilmaasta), veti sirkan veden alle, hukutti sen ja söi hyvällä ruokahalulla. Huh huh! Ja niin Erno-konna veti kaikki sirkat ja jäi pälyileen, saisko vielä lisää. Sanoin Heimolle, et toi varmaan söis niin monta sirkkaa ku sille vaan antais. Ihan uskomatonta, et noin pieni konna saa niin paljon ruokaa vedettyä. Heimoki tuumi, et mihinköhän mahaan se ne sirkat veti. Niimpä, oli ne sirkat aika isoja! Alla on pari kuvaa Ernosta syömässä sirkkoja.

Sirkka teurastettu, levähdys tauko...

...ja hyökkäykseen! ;) 

*

Että tällaista elämää! Kaikennäkööstä on tapahtunu! Mä muuten soitin sinne työkkäriin siitä kurssista mistä kirjoottelin mun viime postaukses, ja pääsin haastatteluun. Haastattelu on 6. helmikuuta, mun syntymäpäivänä! Olisko tää hyvä merkki siitä, et uus lehti ehkä kääntyy mun elämäs? Tai vaikkei kääntyiskään jos saisin duunia jostain, vaikka sieltä hautomolta?! Mun pääasiallinen tavoitteeni on kuitenkin, et mä saan duunia! Kattellaan sielä haastattelus nyt ainakin ensin, et mikä ala olis kiinnostava ja sitte myöhemmin kattellaan et hyväksytäänkö mua ylipäätään koko kurssille. Eli mikään ei oo vielä varmaa! Mutta ainakin tapahtumia on. =) Abraham Lincoln on sanonut: "Mitä tahansa oletkin, ole hyvä siinä." Nyt vaan pitää enää löytää se 'jokin', missä mä oon hyvä. Muussakin ku kuntoilus ja peräänantamattomuudes! :D Sille alalle viittaavia koulutuksia ei työkkärillä ole Seinäjoella tarjota, valitettavasti. ;) hmh, eikä liioin kyllä kuntoilun ja treenailunkaan saralla. Mutta toivottavasti löytyis jotain! Uskon kovasti, et eiköhän sieltä jotain löydy. Mutta nyt on ruokailun aika, moro! =)

Treenivapaata, ruokailuja, treenipäivää, treenien odottelua

Parissa päiväs taas jonku verran tapahtumia tullu. Keskiviikon treeni meni oikeen hyvin, sain selkään mahtavasti treenin tuntumaan, ja liikkeet meni perille asti just niinku on haettukin. Selkeesti selkälihakset on alkanu kehittyyn. Sen näkee sekä fyysisestä kehittymisestä että liikkeiden sujuvammasta suorittamisesta treenissä. On siis sanomattakin selvää, et olin tosi tyytyväinen treeniin.

Eilen oli sitte treenivapaa päivä. Selkälihaksissa kyllä tuntu et on tullu tehtyy jotain ja olihan se selkä vähän kipeekin, muttei niin pahasti mitä olin odottanut. Lepäilin kuitenki eilisen ja venyttelin pikkuusen. Kokkailin ja siivoilin kotona rauhakseen. Päivä oli kyllä melko tylsä! Ja pitkä...


*

Ruokailut on lähteny sujuun. En oo namuakaan laittanu suuhuni viinirypäleistä puhumattakaan. ;) Ja nälkä alkaa pysyyn kuris paremmin. Nälkä mulla toki on vieläkin, varsinkin aamupäivisin kun ruoan määrä on vähän pienempi. Mutta voi johtuu siitäkin et vatsa vieläkin totuttelee uuteen ruokavalioon ja on vähän sekasin, että mitä tapahtuu. Varsinkin nyt, kun sitä karkkia tai muutakaan hyväskää ei tungeta kurkusta alas enää yhtään. Mutta eikö se siitä ajan kans.

*

Tääki päivä on ollu jotenki kauheen pitkä. Oottelen, et reilu tunnin päästä sais vetää välipalan naamariin ja lähtee salille! Saa vähän muutaki tekemistä ku töllön vahtaaminen ja siivoilu. Tänään on viikon kovin treeni, tai ainakin mun mielestäni se on haastavin. Silti ootan sitä ku kuuta nousevaa. Se on melko lyhyt, mutta todella raskas! Ja palkitseva. Namskis! Meinaan tänään vetää paris liikkees vielä vähän paremmin ku viime viikolla. Painoja ei lisätä, mutta suoritustekniikka on vaativampi. Samanlainen, mutta liikkeet viedään pidemmälle, kun en viime viikolla päässy ihan sinne ääriasentoon. Oon aina ku pieni lapsi ku ootan salille pääsyä. Siellä saa päästää irti omista huolista ja purkaa höyryt pihalle pääkopasta. Se on mun henkireikäni, ja se on vielä niin kauheen kivaa! :D (moneskohan kerta kun mä tätäkin avaan tänne, heh) ... mut on se vaan IHANAA!

*

Kauheen vähän nyt keksin oikeestaan mitään kirjootettavaa.. :D Ei täs mun elämäs oo oikeen mitään muuta tapahtunu ku treeniä, lepoa, kotitöitä ja syömisiä. Toivoisin kovasti saavani myös duunia, josko jostain päin tärppäis, se olis kyllä hieno juttu! Nyt aion hakee työkkärin sellaselle kurssille, missä katteltais mulle sopivaa koulutusta ja sitä, sopisinko mä sitte sille alalle minkä valitsen. Kun jos ei täs nyt töitä saa, niin kyllä sitte on vaan kouluttauduttava, ettei cv näivety kasaan. Fitness-harrastus kun ei paljoo työnantajien mieltä lämmitä jos ei oo ollu omaa koulutustaan vastaavissa hommissa aikoihin... Toivottavasti pääsisin sille kurssille! Mä sit kerron kuinka kävi, jahka päätöstä sieltä päin tulee mullekin asti.

*

No mitäs muuta.. hmmm...., mun synttäritki lähestyy tässä. Jaiks! 25 vuotta tuntuu paljon suuremmalta ku 24. Ne on noi tasaluvut, ovat jotenkin niin konkreettisia vanhenemisen virstanpylväitä. ;) 2 vkoa ja 6 pv oon vielä tällä pienemmällä paalulla, ennenku hypätään tohon neljännes vuosisadan tasanteelle. ;) Yhren tutun issee oli sille sanonu 25-vuotispäivänään, et "noniin, sehän on jo neljännes vuosisata". Hehe, oli tuttuaki alkanu vähän naurattaan tuo kannustava kommentti! ;) Synttäriksi en toivo mitään muuta ku mahdollisuuden hommata ne gripit. Ne on pitäny hommata jo kauan aikaa, mut on täs tätä rahanmenoa ollu, niinku meillä kaikilla. Sitte ku mua huolettaa niin lujaa, kun sieltä paikasta mistä ne gripit ostetahan, ei voi ostaa laskulle. Se on siis nettikauppa. Ja mä en oo nettikaupasta koskaan ostanu mitään suoralla rahalla, vaan oon maksanu laskun aina sitte vasta, ku oon tavaran nähny. Ku jos tuote onki sitte vääränlainen niin siinä on aina omat tappelunsa vaihtaa tai palauttaa tuote ja saada rahat takaasin. Se menee niin paljon yksinkertaasemmin tolla laskulla, ainakin mun näkökulmastani. Mutta ne on kyllä ehdottomat, nyt kun painojaki alkaa olla enemmän. Mä oon ny paikannu niitä vähän noilla vetoremmeillä, mut on se niiden kans yhtä äheltämistä ja asettelua. Käytän niitä lähinnä maastavedoissa. Gripit oli niin mahtavat kun sain niitä isän vaimolta kokeilla, ja toimivat ku pieni kylä! Mutta hintaahan niillä on. Oon kuitenki aatellu, et jos saisin jostain hommattua vähän ylimääräästä, niin sitte kyllä satsaan niihin. Jos vaikka hyvä haltija tulis näin vuosipäivän tienoilla ja taikois mulle jonku lottovoiton tai vastaavaa. ;) hehe! Sitte ku mulla ne on, niin mitään muuta en sitte enää tarttekaan. Muuta ku ruokaa, sitä tarvitaan aina!

*

Äitin kans soiteltiin tänään ja se kyseliki multa et oonko muistanu syörä. Ihmiset on niin ihania kun ne muistaa kysellä. Äiti varsinkin, ihanaa kun on äiti joka kyselee ja on huolissaan, varmistaa että lapsi on turvassa. <3 Kerroin et oon muistanu syyä ja ruokamäärät on aika isoja, mutta oon kattonu et syön päiväs sen mitä kuuluu ja niinä aikoina kun kuuluu. Ja kehuin, et olo on mahtava. Ja niin se onkin! Pinnaa on enemmän ku pienes kyläs, ja ajattelutapakin on positiivisempi ku ikinä. Painajaisia tosin oon alkanu näkeen melkeen joka yö, no oikeestaan joka yö. Joko nään painajaisia tai sitten en mitään unia. Tietty siihen ny voi vaikuttaa ihan mikä vaan, elämäs tapahtuvat asiat, ruokavalio, mikä vaan. Enpä oo niistä huolissani, kun uni kerta katkee ku herään. Se olis ihan eri asia jos eläisin sitä unta vielä hereilläkin ollessani. ;)

No joo, mut mä voisin mennä nyt surffaileen jotain tonne ja kuluttaan aikaani, jahka tulee se salille lähdön aika. =) Kuullaan!

Treenivapaa päivä

...ja pyllylleenhän se on menny syömisten osalta! :( kaikki alko jo oikeestaan eilisestä. söin päivän hedelmänä viinirypäleitä. Vaikka ne oli pesty, vatsaa alko vääntää ja oksettaa. Kivat! No olo meni nopeesti ohi, kun jostain syystä keksin napata pari karkkia suuhun. En tiedä mistä johtu, mutta olo parani melkeen samantien!

...Ja senhän tietää millanen sokerirotta mä oon ja mitä tapahtuu kun mä saan karkkia. Eilen meni karkkia vähän. Ja niin sitä on mennyt tänäänkin. Ja pikkusen sipsiä. Ja pikkusen pähkinää. Hyvä hei!

En oo itteeni kuitenkaan lähteny piiskaan sen enempää. Oon aatellu et näitä repsahduksia nyt tulee vastaan, ja niistä on vaan päästävä yli voittajana ja pysyttävä ruodus entistä tiukemmin jatkos. Pääasia on, ettei luovuta missään vaihees. No karkkia en oo enää aamupäivän jälkeen vetäny, mutta oon syöny sitäki rankemmin. Mulla on ollu ihan uskomaton tarve syödä tänään! Maha on ihan täys ja nyt, illalla, ekaa kertaa tänään tuntuu, ettei kroppa huuda energiaa. Ihan uskomatonta! Tuntuu, et jos mä en päivisin nappaa aina muutamaa suklaata tai jotain herkkua naamariin, oon niin kuiva ja kroppa huutaa energiaa! Hoh-hoijaa..

Tosin on lihakset olleet kipeinä ja eilen salilla huomasin peilistä, et jalat on kasvaneet ihan silmissä! Johtuuko tää nyt sitte vieläki siitä, ku olin niin kauan väärällä ruokavaliolla. Edistystä on kuitenkin tän nälkä-asian suhteen tapahtunu, koska mä saan nykyään nälän selätettyä iltaan mennes. Joten eikö se tuosta seläty kokonaan, jossain vaihees.

Ja vakaan päätöksen oon tehny, et yhtään ei enää karkkia mee tästä naamarista alaha ainakaan seuraavaan kuukauteen. Mulla ku on tapana sitte jäädä tohon sokerikoukkuun.. ja pitäähän se myöntää, et morkkiksia on, ku kerta menin repsahtaan. Sille vaan ei voi ny enää mitään, ja asiasta stressaamalla vaan pahentaa asioita.

Oon kuitenki ylpee itestäni sen suhteen, et myös normiruokailut on menneet aikatauluilleen tänään, eikä muu ruokailu oo kärsiny tästä pienestä repsahtamisesta. Karkkimäärä ei kuitenkaan ollu suuri, eilen ja tänään ku oon syöny suunnilleen kourallisen karkkia. Joten tästä on taas hyvä jatkaa. ;) Mun äiti on hyvin sanonu.. et ku ollaan taas repsahrettu elämäs, oli asia mikä tahansa, niin tulee nostaa ittensä pystyyn ja todeta, et "tästä ei oo suunta ku ylöspäin". Ja niinhän se on!

Mulla alko eilen illalla kovasti päätä särkeen. Tai ei se kipu vielä illalla ollu paha, mut vihlo ikävästi. No tänä aamuna ku heräsin, oli päällä migreenintapainen kipu. Ja tää kipu lähti pois vasta iltapäivällä. Tiedä sitten vaikuttaako toi pääkipu tähän repsahtamiseen, sillon mulla tunnetusti on makeenhimo normaalia korkeemmalla. Hyvähän se on omasta repsahtamisestaan syyttää pääkipua.. ;) Mut joo, tosiaan, buranan voimalla pääsin eteenpäin. Buranaa ei kauheesti sais syödä, mutta se on ainoo särkylääke mikä mulla pääkipuun auttaa. Joten vaihtoehtoja ei pahemmin ollu. Mut onneks se pääkipu nyt kuitenki selätettiin, ja taas on paree olla!

Oon mä tänään muutaki tehny ku maannu pääkipuani. Oon pessy kolme koneellista pyykkiä, ja nyt ne on kaikki pyykit somasti kuivumas pitkin kämppää ja pyykkitelineellä. ;) Lisäks mä kävin kaupas ostamas vähän ruokatarpeita. Meinasin tiputtaa silmät päästäni puntarilla, ku punnittin tomaateille hintaa. Ostin suunnilleen 10kpl suht pieniä tomaatteja, ja hinnaksi tuli vajaa 5€! Kattelin puntarin luona vuoroin sitä hintaa, vuoroin tomaatteja ja vuoroin tomaattien yläpuolella olevaa hintaa ja pohdin, mitä teen. No pakkohan ne tomaatit oli ostaa, kun loppu olivat, mut olihan vaan hintaa! Siitä mun vierestä meni sit yks miesasiakas, ja se pysähty mun luo ja katteli mun kädessä olevaa tomaattien hintalappua. Huomas varmaan sekin, et olin melko hämmentynyt. Se katsahti mua, mä sitä. Mitään ei puhuttu. Sit se katto tomaattien hintaa ja jatko matkaansa, ostamatta tomaatteja. Tais tuumia sekin, et olipa vaan kalliita! Ei täs maas oo kohta varaa enää mihinkään, kun tomaatitki maksaa pian mansikoita! Tulipa vaan muistutusta itellenikin, kuinka arvokasta tämä eläminen tässä maassa nykyään vaan onkin! Huh huh!

Kaupasta tultuani oon vaan kotona kattellu telkkaria, syöny tietennii ja ollu tietokoneella. Aika tylsä päivähän tämä on ollu, ku ei ees treenaamaan pääse! Kummasti on tänään ollu selkälihakset kipeinä, vaikka en oo niitä ees treenaillu. Eilen takareisitreenis kyllä tuntu kipua seläs yhres vaihees, ja sama oli viimeki viikolla. Jännä juttu.. tuumailin, olisko kysees vaan niinki yksinkertaanen asia ku takareisien jumitus. Pitänee venytellä enemmän jatkos. Tai venytellä ylipäätään. Toi lihashuolto jostain kumman syystä meinaa aina jäärä taka-alalle. Heimo tuumas, et lihakset alkaa olla jo sitä kokoluokkaa, et lihashuollon tärkeys astuu koko ajan vaan entistä suurempaan kuvaan. Plääh! Venyttely on niin tylsää puuhaa. Mutta pakko sekin on tehrä, jos tätä harrastusta meinaa jatkaa kauemmankin aikaa. Lopettamisesta mulla ei oo puhettakaan. Oon jääny ihan koukkuun treenaamiseen ja sen tuomiin etuihin mun elämässäni!

Huomenna onki sitte taas se odotettu treenipäivä. Aamulla oli vielä sellanen olo, et nyt ei kyllä treenaaminen innosta, mut nyt onkin vapaapäivä. Näin iltaa kohden into vaan kasvaa, ja ootan jo huomista innolla! Selkätreeni on kyllä siinä mieles haastavin treeni, et mulle tuo vaikeutta selkälihasten supistaminen. Mulla on ollu tosi heikko selkä aina, joten selkälihasliikkeiden teko vaatii ihan mieletöntä tarkkaavaisuutta multa. Enen sarjaa harjoottelen aina ensin pari liikettä ilman painoa, jotta lölydän oikeen tekniikan. Sitte vasta lisäilen painoja. Eikä aina sillonkaan mee nappiin, vaan se on sitä hakuammuntaa ihan aluksi, joskus. Näin kävi viime viikolla, ja laitoin muistiin erilaisia asioita tekniikoista ja asioista mitä tulee missäkin liikkees huomioida entistä tarkemmin, ja uskon huomisen treenin onnistuvan edellistä huomattavasti paremmin. Ainakin toivon niin erittäin kovasti!

Tuntuu muutenki et joka lihasta kolottaa tänään. Uskon tuon pääkivun vaikuttavan suuresti asiaan. Ojentajat on vielä vähän hellinä, samoin sisä- ja takareidet, pakarat, selkä, kyljet ja vatsa. Niska niksuu ja rutajaa tosta makaamisesta. Eipä siinä en valita, koska kuten oon jo aiemmin sanonu, niin mitkään lihassäryt ei mua haittaa. Mä oon treenauksen tosissani aloottanu, ja silloon otan vastaan kaiken sen tuoman avoimin mielin. ;)

treenit takana

olipas sielä kylmä, hrrrrr! Päätin tulla kirjotteleen vielä hetkeksi, ennenkuin Heimo ehtii töistä kotiin ja muutenkin aika kuluu nopsampaa, kun ruoka on kuudelta. Riisiä ja kanaa rehuineen, namskis!

Treeni meni tavallaan ihan hyvin, mutta epäilytti kun se meni niin nopeesti. Kaippa tuohon ohjelmaan alkaa tulla jo oma rutiininsa ilman, et tarttee kokoajan säätää niitä laitteita ja miettiä miten mikäkin liike suoritetaan. Aluks tuntu et enhän mä tehny mitään kun treeni kesti vaan reilun puoli tuntia, mutta sitte pian palkkarin juotuani tuntu kyllä, et sarjat on käyty läpi.

Vatsoissa olis ehkä lankku pysyny kauemminki, tai en tiedä olisko. Siltä se aina tuntuu, kun iskee vattansa takas lattiaan, et olisko vielä menny pari sekuntia. Sitkeemmin vaan pitää ens kerralla siinä jumittaa. Silti, saunassa aivastaessani, vattalihaksiin kyllä vihlaasi oikein kivasti sen merkiks, et on vatta joutunu koville. Eli kyllä treeni ainaki perille meni.

Kun olin prässiin menos, niin yks mies purki omasta tangostaan painoja ja huomas, et mä hilaan sen purkamia painoja prässiin. Tuumas, et tuonko kiekon suoraan sinne sulle. 'Tuo vaan', huikkasin. Sitte se katteli hetken sitä prässiä kun siinä oli jo niitä kiekkoja, ja tuumas, et laittaako hän sittenkään vai lämmittelenkö pienemmällä painomäärällä. Tuumasin et en, laita vaan. Niin me ladottiin siihen 80kg painoo, ja asetuttuani prässiin huomasin sivusilmällä, kuinka kolmen äijän poppoo lopetti juttelunsa ja vahtas päälle. En tiedä pelkäskö ne etten jaksa sitte nostaakaan painoa vai mitä. Keskityin kuitenki vaan omaan treeniini ja suljin ne mielestäni. Isä on sanonut, et aina omaan tekemiseen fokus, ei muiden. Muuten tapahtuu helposti vahinkoja. Nyt ei tapahtunu vahinkoja, onneksi, ja toistot meni kyllä komeesti perille. Viimesten kans sai äheltää oikeen kaikkensa kanssa.

Treenin jälkeen kävin puntaris. Paino oli taas noussu puoli kiloa, mut sehän nyt heittelee päivittäin sen verran jokatapaukses. Unohrin viime päivitykses kertoo, et tottahan toi ruokavalion muutoski vaikuttaa ehottomasti tuohon painon kasvuun. Tierä vaikka ei olis mitään lihasta tullukkaa vaan ruoka on alkanu vaikuttaan. Hih. Mut jalat kyllä tuntuu ja näyttää paljon isommilta. Mulla nyt tunnetusti noi jalkalihakset kehittyy muutenki ihan mielettömän nopeesti. Paljoo ei tartte tehrä ku ne lähtee kasvaan. Toivottavasti eivät ihan mielettömiks kasva, jotta saa sitte ne jalkalihakset balanssiin yläkropan lihasten kans.

No joo, sellasta pohdintaa. Nyt voiki pian mennä ruoanlaittoon. Kuullaan!