tiistai 21. tammikuuta 2014

treeniä, uutta treeniohjelmaa, ruokaa, ERNO, elämää

Vaikka mitä on tapahtunut! No ulkopuolisen silmissä tää voi vaikuttaa olemattomalta, mut mun elämän pienissä piireissä nää jutut on mulle tosi merkitseviä! Hihkun innosta pienistä asioista, ja se tekee mun elämästäni paljon valoisamman! Lisäilen myös kuvia tähän päivitykseeni. Vihdoinkin kuvia! ;)

*

Treenit on menneet hienosti. Eilinen treeni nyt meni taas vähän miten meni, noita takareisiä kun on vaikee tällä olosuhteisiin nähden suht heikolla selällä treenata. Selässä tuntuu heti, teki liikkeet miten tahansa. Valkku neuvoi sitten vaan sitkeesti tekeen niitä liikkeitä, ja totes että kyllä se selkä siitä vielä vahvistuu, kun ei vaan anna periksi. Eli samoilla mennään. Vatsatreeni puolestaan meni eilen ihan nappiin! EKAA KERTAA ELÄMÄSSÄNI mua sattu lihaksiin, eli tein liikkeet just niinku piti! KIpu ei ollu sellasta häiritsevää kipua, josta tulis huolestua, vaan treenistä johtuvaa polttavaa kipua josta tiesin, et nyt kehitytään kunnollisilla, aikuisten askelilla! ;) Ja vaikka kuinka vattaan sattu, niin mä jatkoin niin kauan, ettei enää yhtään toistoo noussu. Vatta on ollu tänäänki hellänä. Mahtava fiilis kun tietää, et on tehny vatsalihakset tappiin, vastustanu sitä laiskamatoa joka huutaa pään sisällä lopettamaan ja onnistunu treenis just niinku pitääki!

Muuten kaikki treenit on menny oikeen hyvin! Hauikset on vieläki kipeinä, vaikka niiden treenailusta on jo pari päivää. Samoin rintalihakset. On kuulemma hyvä merkki. Eli kehitystä tapahtuu koko ajan näis treeneis. Oon tehny itteni kans kunnolla töitä, ja nyt se palkitaan. Jos ei muulla, niin mahtavalla fiiliksellä ja onnistumisentunteella. Heh! Pitäis ottaa musta jo kuviakin. Valkulle lupailin eilen, et otetaan keskiviikkona kuvat ja postailen ne sitte hänelle, niin saa kattella kehittymisen suuntaa. Vähän jänskättää, että mitä palautetta sieltä tulee, koska omasta mielestäni kehitystä on tapahtunu varsinki etureisissä ja olkapäissä! Mutta itte ei aina nää asioita ihan niin kun ne todellisuudes on. Pahinta olis kuulla, et kehitystä ei oo tapahtunu yhtään. Et se noussu painoki olis vaan läskiä. :D Mut siihen mä en usko itekään, kyllähän viiden kilon lihominen jo niin et sen iteki noteerais! ;)

*

Sain eilen uuden treeniohjelman. Ohjelman lopussa oli teksti, jossa yks lause sai mut oikeen innostuun entistä enemmän tästä treenailusta ja tulevasta viikosta: "Nyt homma kovenee." Ensin jännitti, et kuinka paha tästä viikosta tulis, mut sit ku tsekkailin sitä ohjelmaa niin tajusin, ettei tässä millään supersankarin harppauksilla mennä vaan ihan perusaskelilla. Ero edelliseen viikkoon on vaan se, et nyt ohjelma muuttuu hieman. Kehitys on otettu huomioon, ja siitä johtuen hommia painetaan edelleen naama hies. Mahtavaa! Haasteet on mahtavia, otan niitä mielelläni vastaan ja ihan odotan itteni ylittämistä! Mun PT on joskus kehunu et oon siitä erikoinen tyyppi, etten luovuta sarjois ennenku kroppa ei yksinkertaasesti enää vedä. Nyt sitä ominaisuutta tarvitaan. Valkku varootteli et tuun oleen kipee jos saan sarjat vietyä kunnolla perille saakka. Se ei mua haittaa, näihin kolotuksiin on jo totuttu ja niinku oon aikaasemminki sanonu niin ne kivut vaan lämmittää mieltä kun tietää treenin menneen kunnolla perille! Eli tulevaa viikkoa odotelles!

*

Tänään on lepopäivä, ja se on tähän mennes menny ainaki oikeen hyvin! Viime yö meni aika huonosti, en saanu unta ku vasta kahrentoista jälkeen. Takaraivos hakkas pulssi taas niin ettei voinu maata mitenkään päin. Sitte hieroin ja venyttelin niskaa eri suuntiin viitisen minuuttia, ja jyskytys lakkas. Aamulla oliki sitte kunnon pääkivut taas päällä. Siitäkin selvittiin, ja nyt on olo ku uurella naisella! Oon lähinnä makoillut ruokailujen lisäks. Vähän järkkäilly, tsekannu postia ja surffaillu koneella. Hyvin rauhas oon ottanu tän päivän. Mä ikäänku valmistaudun jo ennalta tulevaan viikkoon. ;) Päivemmällä aattelin lähtee käppäileen tuonne lumisateeseen ja ties vaikka muutaman kuvanki nappaisin. Aattelin napata ton Heimon vielä mukaan, jahka se pääsee töistä. Mä tykkään ihan ylilujaa lumesta, ja ku lunta sataa niin haluisin heti mennä lumeen pelleileen. Talven lapsi ku oon. ;) Sitäpaitsi talvi on ihan mahtavaa hermolepoo ötököistä! Mä inhon ötököitä. Ne on aina tunkeutumas kämppään, surisemas ja pörisemäs ja kiertelemäs. Pysyis kaukana mun kämpästä, niin saisivat elää rauhas. ;) Talvella kaikki on niin rauhallista ja levollista. On niin kirkasta ja valkeeta. Mut sit jos lumi sulaa pois niin talvi on ihan hanurista! :D Alle laitan vähän fiilistelykuvia nyt, kun lunta on sadellut pitkin aamua, ja tottahan se sade loppu kuvauksen ajaksi! ;)

Lumista metsää meidän takapihalta =) 

Mä aina ihastelen näitä lumisia
koivuja meidän etupihalla! <3

*

Ruokailut on lähteny sujuun ihan omalla painollaan. Enää ei oo mitään ongelmaa. Näläntunnetta ei oo muuten ku puolisen tuntia ennen ruokailua, mikä on ollu kylä tosi helpottavaa! Tykkään kaikista ruoista mitä saa syyä. Oon kuullu niin monen laihdutuksen tai treenailun vuoksi erilaista ruokavaliota nauttivan sanovan, et heidän syömänsä ruoka on pahaa. Onneksi mun ruoka on tosi hyvää, ite asias parempaa mitä mä oon aikaasemmin syöny. Hyvä ruoka todella parantaa mielialaa! Mitäs muuta... joo, kasviksista oon oppinu sen, et ne tosiaan auttaa ihan kaikessa! Ne virkistää, antaa täydemmän olon, tuo paljon etuja. Niitä vaan saa syödä ihan mielettömästi. :D Mut ei haittaa mua, on ne vaan niin hyviä! Ja kauniin värisiäki. Ja ne on ihan vaan meille ihmisille ja muille luomakunnan jäsenille. Heimolle monesti jaksan jaaritella, et kuinka luonto osaaki tällaasia valmistaa. JA nää on vielä näin hyviä! :D ... Huomaako jostain et mulla ei oo elämää, ku mietin kasvisten suurta elinkaarta? ;) En vaan ennen oo syöny kauheemmin kasviksia, ehkä vähän leivän päällä. Oon ollu oikeen yllättyny, et kuinka paljon niistä on apua! Oon aina sivuuttanu nää 'syö kasviksia'- jutut terveysintoilijoiden höpinöiksi. Sainpas kunnon opetuksen: niitä tosiaan kannattaa syyä ihan niinku muutaki ruokaa. =)

*

Painajaiset loppu ku seinään. Toissayönä ja viimeyönä en oo enää nähny painajaisia. Hirveet määrät silti hikoilin viime yönä. Kömmin aamuyöstä Heimon peiton alle, kun oma oli siinä kunnos et sai heittää kuivumaan. Sakiaa touhua! Muuten on nukuttu myös ihan hyvin, jahka vaan ensin saa unenpäästä kiinni.

*

Meillä Erno-poika on on kasvanu oikeen mukavasti. Erno on siis tää meidän reevesin suokilpikonnan poikanen, Chinemys Reevesii. Pistän tähän pari kuvaa kun Erno niin komeesti söi sirkkoja viikonloppuna. Heimo osti sille Faunattaresta kolme L-kokoosta sirkkaa. Sanoon Heimolle et ei se noita syö, sehän pelkää noin isoja sirkkoja. Heimo naureskeli, et no sitte se nähdään. Laitettiin sirkka kerrallaan veteen, ja kaikki se teurasti! Eka sirkka käveli Ernon kilven päälle ja ei meinannu lähtee pois ollenkaan, mut Ernopa fiksuna konnana sukelsi niin, et sirkka jäi kelluun vedenpinnalle, käänty veden alla, nappas sirkkaa ikäänkuin "kaulan" kohdalta kii "eihän sirkoilla oo kaulaa, mut en mä tierä mikä ton kohran virallinen nimitys on, niin on ees yritetty selkeesti tämäki asia ilmaasta), veti sirkan veden alle, hukutti sen ja söi hyvällä ruokahalulla. Huh huh! Ja niin Erno-konna veti kaikki sirkat ja jäi pälyileen, saisko vielä lisää. Sanoin Heimolle, et toi varmaan söis niin monta sirkkaa ku sille vaan antais. Ihan uskomatonta, et noin pieni konna saa niin paljon ruokaa vedettyä. Heimoki tuumi, et mihinköhän mahaan se ne sirkat veti. Niimpä, oli ne sirkat aika isoja! Alla on pari kuvaa Ernosta syömässä sirkkoja.

Sirkka teurastettu, levähdys tauko...

...ja hyökkäykseen! ;) 

*

Että tällaista elämää! Kaikennäkööstä on tapahtunu! Mä muuten soitin sinne työkkäriin siitä kurssista mistä kirjoottelin mun viime postaukses, ja pääsin haastatteluun. Haastattelu on 6. helmikuuta, mun syntymäpäivänä! Olisko tää hyvä merkki siitä, et uus lehti ehkä kääntyy mun elämäs? Tai vaikkei kääntyiskään jos saisin duunia jostain, vaikka sieltä hautomolta?! Mun pääasiallinen tavoitteeni on kuitenkin, et mä saan duunia! Kattellaan sielä haastattelus nyt ainakin ensin, et mikä ala olis kiinnostava ja sitte myöhemmin kattellaan et hyväksytäänkö mua ylipäätään koko kurssille. Eli mikään ei oo vielä varmaa! Mutta ainakin tapahtumia on. =) Abraham Lincoln on sanonut: "Mitä tahansa oletkin, ole hyvä siinä." Nyt vaan pitää enää löytää se 'jokin', missä mä oon hyvä. Muussakin ku kuntoilus ja peräänantamattomuudes! :D Sille alalle viittaavia koulutuksia ei työkkärillä ole Seinäjoella tarjota, valitettavasti. ;) hmh, eikä liioin kyllä kuntoilun ja treenailunkaan saralla. Mutta toivottavasti löytyis jotain! Uskon kovasti, et eiköhän sieltä jotain löydy. Mutta nyt on ruokailun aika, moro! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)