Kaikkee mahtavaa on tapahtunut! Ai että, mä oon niin pakahtua taas onnesta. Toisaalta myös oon niin huolissani ja surullinen, etten tiedä miten päin olisin. Tää on tätä elämää, se tuo mukanaan niin hyvää ku huonoakin.
Kaikella on aina kääntöpuolensa.No joo! Perjantaina sain ku sainki broidin mukaan treenaamaan. Se lähinnä varmisteli siinä vieres, kokeili uusia laitteita ja vähän smithissä kyykkyä pelkän tangon painolla. Heimo pääsi kans duunista hyvään vaiheeseen niin, et päästiin kaikki kolme yhres salille. No mentiin salille sitte siinä. Vähän siinä henkilökunnan kans oli vääntämistä pääseekö broidi salille vai ei, kun ei kerta ole jäsen. Pääsi sitten, kun oon lahjoittanu sille aikaasemmin 25€ arvoosen lahjakortin vastaamalla kuntosalin yhteen asiakastyytyväisyyskyselyyn, ja sitä lahjakorttia ei broidi ollu vielä lunastanu. Senki saamises oli kova vääntäminen, ja lopulta broidille annettiin viikkopassi. Kysyyn et eikö sitä euromäärää voi vähentää käyntimäärien mukaan, tämä ku ei joka päivä tai joka viikkokaan oo mukana. Ei onnistu. No sinne meni sitte vähä niinku hukkateille tuo lahjakortti. Manasin Heimolle et oli viimeenen kerta ku mä vastaan yhteenkään noiden kyselyyn, jos kerta luvataan euromääräänen lahjakortti, mitä ei sitte saakaan.
No tosiaan! Treenattiin sitte oikeen hyvin perjantaina. Tosin tuntu et etureisiliikkeis olis saanu olla vieläki enemmän painoa. Juttelin valkun kans tästä ja tuumas, et painoja saa lisätä edelleen, mikäli siltä tuntuu. Niimpä ens viikolla meinaan lisäillä vähän vielä enemmän painoa, muttei enää mitään suuria määriä, ettei mee överiks. No mutta treeni tuntu jokatapaukses, ja broidi sitte kuvailiki meitä pikkuusen. Täytyy kyllä pikkuveljee kehua, sillä on se vaan aika hyvä kuvaamaan! Kuvas eri kulmista ja sai hyviä tilannekuvia kyllä nauhalle. Otti vähän videookin siinä sivussa. Ja kuitenki, ku tolla kameralla millä se kuvas, ei tarkkoja kuvia oo niin helppo ottaa, sai se otettua kyllä tosi hyvälaatusia kuvia! Pisteet kotiin! Pistän nyt tähän alle vähän muutamia kuvia meidän treeneistä.
Heimo kelkassa
Minä kelkassa
Kovaa ohjeistusta Heimolle
Hyvinhän se menee!
Vielä naurattaa, sarja alkaa...
...vaan ei naurata enää.
Tää oli jotenki hauska,
ku pääsin kuvan alalaitaan.
Broidi tuumas, että
"nyt Sussu ilonen ilme sarjan jälkeen"
Löysin muuten varastosta mun vanhan paidan. Otin sen sitte mukaan salille suihkunjälkeiseksi puhtaaksi paidaksi. Puin salilla paidan päälleni ja totesin, että tää on nyt eka paita, jossa mulla jää hihat pieneksi. Mietinki, miks oon sen paidan aikoinaan varastoon heittänyt. Olisko tässä syy? Nauratti kyllä lujaa, kun niin innoissani ensin puin vanhan paidan päälleni ja lopputulos näytti tältä:
NO joo, treeneistä lährettiin ja heitettiin broidi vielä lasketteleen ja painuttiin ite sitte kämpille. Sitte puoli ysin aikaan broidi soitti, et hän ei saanu kavereilta kyytiä, päästäänkö hakeen. Ei me ny enää sillon lähetty, tuumasin vaan et ota sukset kainaloon ja kävele. Eihän sitä matkaa oo ku joku 15km. 
Heh no ei vaiskaan! Tottakai me heitettiin se kotia. Hehe! Olisko ollu aika roisi meininki? Juteltiin siinä kotona porukoiden kans muutama sana ja painuttiin kotia nukkuun. Oli jo hyvääsesti väsy koko päivästä. 
Heh no ei vaiskaan! Tottakai me heitettiin se kotia. Hehe! Olisko ollu aika roisi meininki? Juteltiin siinä kotona porukoiden kans muutama sana ja painuttiin kotia nukkuun. Oli jo hyvääsesti väsy koko päivästä.
***
Syönnit on sujuneet taas oikein hyvin ja mallikkaasti. Ohjeen mukaan on menty ja massaa olis tarkootus saada vielä lisää. Ruoka on muuten hyvää, mutta hellan kans takutaan vieläki. Vuokranantajaan sain yhteyden ja lupas ettiä sitä hellan kuittia ja tilailla sähkömiestä meille. Vielä ei oo sen viestin jälkeen kuulunu mitään, mutta toivottavasti pian kuuluis. Alkaa jo aivan ottaa kupoliin koko ruoanlaitto ku se on sitä taistelua tuon hellan kans. Mut tosiaan, muuten on menny kyllä ihan moitteettomasti!
No lauantaina kävi sitte sellaanen et illalla Heimo siinä veti vähän irttaria, niin tottahan mäki sitte menetin ittehillintäni, kun se kulho oli siinä pöydällä möllöttäny aamusta asti ja ne karkit huusi mun nimee sieltä kulhosta! Hehe. Söin jotain 10kpl karkkia. Sit lopetin ja join kivennäisvettä. Tuumasin vaan, etten mä nyt ala itelleni kuoppaa kaivaa. Tokihan se olo oli sitte sunnuntain treeneis sellaanen, et edellisenä iltana oli syöty muutaki ku perusruokaa. Mutta kyllä se olo siitä sitte alkukankeuden jälkeen lähti paraneen. Sainpas taas opetuksen!
***
Yhdes ollaan tosiaan vietetty ny tää viikonloppu. Ollaan saatu olla ihan kahden, kattella leffoja ja ihan vaan nauttia toistemme seurasta. On tehny tosi hyvää tää viikonloppu meille molemmille! Kaikki arki kuluttaa kuitenki niin paljon, kun yhteistä aikaa ei meinaa löytyä. Ja sit ku sitä muutama tunti löytyy, ei ihminen pysty koneenlailla yhtäkkiä rentoutua ja kuroo aikaa kiinni. Nyt sitä aikaa oli ja tää viikonloppu oli ihan upee!
Käytiin me viikonloppuna treenien lisäks sitte vielä vähän pyöräilemäski. Pihalla oli ihanan talvista, ja mieli virkistyi kummasti kunnon happihyppelystä. Mitään pyörätreeniä ei vedetty, vaan poljettiin siellä sun täällä ihan rauhakseen ja vedettiin keuhkot täyteen talvi-ilmaa. Se oli mahtavaa! Tässä kuva matkanvarrelta:
Tää kuva on kylläkin torstailta, mutta
maisema on säilynyt kohtuullisesti
samanlaisena lauantaille asti!
Lauantaihan oli treenivapaa päivä, joten sillon ei salille menty ollenkaan. Mentiin hyvissä ajoin sillonki nukkuun, ja nukuttiin oikeen hyvin! Mä en nähny koko viikonloppuna yhtään painajaista! Mahtawaa! Sunnuntaiaamuki käynnisty ihan virkeis merkeis. Vedettiin siinä aamupala napaan ja katteltiin ihan rauhas telkkuu. Ei touhattu oikeen mitään ennen treenejä. Käytiin vetääs treenit sitte kolmen jälkeen. Treeneis oli mun hyvä kaveri, jota Heimo sitte kans kuvaili siinä. Oltiin jo aikaasemmin sovittu tällaaset treffit, niin kaveriki sai sitte vähä ittestänsä kuvia. Oli kyllä mahtava nährä! Harmitti oikeen ku nährään niin harvoon. Nytkään ei voinu istua kaffille ja jutteleen, ku aika riensi ja oltiin salilla. Silloon treenataan ja seurusteluhommat hoiretaan sitte muualla. Mutta ehrittiin me siinä vähän jutela silloon, ku treenilaitteet sattu oleen lähellä toisiaan. Niin, ja päästiin me sentään alkulämmitteleen ihan vieretysten, että kyllähän siinä jo ehrittiinki! Illalla lähetinki sitte ne kuvat tälle kaverilleni sähköpostitse.
***
Treeneissä meni kaikki hienosti, paitsi viimeinen liike. Olkapäät on reistannu jo kauan aikaa. Ovat naksuneet ja klonksuneet. Syksyllä naprapath tuumas ettei se naksuminen haittaa, jos kipua ei tunnu. Joten en oo siihen kiinnittäny mitään huomiota. Paitsi sitte eileen, ku vihlova kipu tuli siihen naksumisen kaveriks. Valkulle viestiä sitte laitoon kotona, ja niimpä nyt aletaan tekeen kuntouttavia harjootuksia olkapäille. Kotona onnistuu ne onneks tehrä. Tuumin jo, et kohristan sen jumpan tuohon iltaruoan jälkeeselle ajalle, koska jos ensin totutan itteni tekeen sen aamupäivästä ja sitte pääsenki duuniin, niin tunnen itteni ja tierän, et se sitte jää tekemättä. Joten tehrään heti aikataulutus silleen et varmasti pitää! Ja hyvä myös just päättää se kellonaika koska ne harjotteet tehrään, jotta sille on varattu se tietty aika päivästä, ettei mee ohi. Illalla sitä helposti sitte tuumaa, et hups!, taas jäi. 
***
Saatiin kuulla uutisia tästä meille läheisestä pienestä pojasta, josta on maininnu aikaasemminki ohimennen. Tämä ihana pieni rakkaus-pakkaus on nyt sairastunut, ja huoli meillä on kova. Ollaan seurattu aktiivisesti tilannetta ja toivottu, että poika paranis pian. Tällaaset uutiset saa mielen matalksi, vaikka kuinka kaikkee muuta ihanaa tapahtuiski. Toisaalta, nää uutiset saa myös omat ongelmat tuntuun niin mahottoman pieniltä! Toivotaan kyllä kaikesta sydämestämme pikkupojalle pikaista paranemista ja olon helpottamista! Silti, on muistettava AINA elämässä kohdistaa katseensa kaikkeen valoisaan ja positiiviseen. Vaikka kuinka varjot painais päälle, ei saa lähtee niiden mukaan vaan pitää löytää jokaisesta pilvestä ne hopeareunukset. Niin sitä jaksaa itekin paremmin. Niin mekin ollaan tehty ja pyritty ajatteleen kaikessa, että kun kerta näin pitkälle ollaan päästy, niin tässä vaiheessa ei luovuteta! Se on vissi, ja siitä ei tingitä. Tottakai murhe ja huoli painaa mieltä, ja tottakai meilläkin horjutaan välillä. Mutta se on se sisu, joka ei anna antaa periks missään asias. Näin pitkää matkaa ei olla tehty vaan periks antamisen tähden. Muistetaan se. Aina!
*
No joo, ilta meni sitte näitä asioita tuumies. Äitee kyseli multa eilen, miten mä oon jaksanu. Tuumasin vaan, et mulla on Heimo. Kun mulla on paha olla ja itkettää, niin Heimo ottaa syliin. On siinä kyllä hieno mies! Se jaksaa joka päivä tehdä mut onnelliseks huolimatta mun kiukutteluista tai itkunpuuskista. Huolimatta siitä etten mä välistä itekään tierä mitä mä haluun. Silti se on onnistunu miehenä tekeen musta onnellisen ja paljon täydemmän mitä oon koskaan ollu. Toivon niin sydämeni pohjasta, et kaikki naiset maailmas löytää itelleen yhtä mahtavan miehen, jonka kans vastakohdat täydentää toisiaan, ja samankaltaisuudet on päätähuimaavia.
Oltiin me illalla vähän väsyksis kyllä! Otettiin toisistamme kuvia. Heh! Heimo repes nauraan ihan täysillä ku se näki mun kuvan. Sano et oon kyllä hömelön näköönen. Ei käy kieltäminen! Akka on ihan muissa maailmois:
Joten, painuimme nukkuun ajoissa myös eilisiltana. Tänään aamulla sitte heräilin jo viitisen minuuttia ennen herätyskelloa. Tuntu yö niin pitkältä, kun tuli nukuttua tunnin pidemmät yöunet mitä normaalisti.
***
Menipäs tää loppu nyt hyppiväks. :D Yhtäkkiä sitä muistaa kaikkee sanottavaa ja lopputulos on tällaanen. Tosin tällaanenhan mä oon kyl livenäki. Ikään ei tierä, mistä mä sillä hetkellä puhun, se nimittäin todennäköösesti ei liity asiaan millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)