Lääkärinkäynti, syitä sairastamiselle, lääkkeet, lepoa, leipomista, tietoja hommista...

Taas parissa päivässä on tosi paljon tapahtunut! =) Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaan niin fyysisesti ku henkisestikin, ja mieli on tänään ollut todella pirteä! <3 Laskujohdanteisen elämänvaiheen jälkeen tuntuu, että edessä on nousukausi. Kuinka pitkä, sitä en tiedä, mutta fiilis on ainakin korkeella! Toki erään tuttavani sanoin "mitä korkeemmalle mennään, sitä kovemmin rysähdetään alas", mutta mietitään sitä rysähdystä sitten, jos sen aika koittaa! Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, ja yhdestä alamäestä selvittyään tällä naisella on ainakin voittaja-fiilis! ^^

No mitäs, lääkärissä kävin sitte, ja poskiontelotulehdusta se sieltä manaili. Antibiootit ja kotiin lepäämään. Tuumas myös, että astmalääkitys on todennäköisesti väärä jatkuvan lenssuilun takia, ja tervehdyttyäni saan varailla aikaa astmahoitajalle. Hometestit ei tätä nykyä ole luotettavia koska luonnossakin on niin paljon homeita, että ihmisen homevasta-ainetasot on jatkuvasti korkeella. Testin tulos olis hänen mukaansa luotettava ainoastaan sillon, jos ihminen olis eläny kyseises tilas koko elämänsä, kertaakaan sieltä poistumatta.

Isä myös tuumaili, olisko kyse ylikunnosta. Pientä sellaasen poikaasta on saattanu olla ilmas, mut mä kutsuisin sitä ehkä enemmänki stressiks. Täs on oltu elämän suurten kysymysten äärellä ja koettu aika paljonkin viime aikoina noita epätoivon hetkiä, joten tää saikku on tehny mun henkisellekin kantilleni oikeen hyvää. Oon saanu pistää mun treeniohjelmaa mietintään ja oon päättäny jatkaa samalla tavalla jatkossakin! Eli aamutreenit pois; niitä tehdään vaan kerran viikossa. On myös kehotettu tekemään sellaasta aamutreeniä kerran tai kaks viikos (=mulla jää kertaan ja ainakin alkuun kokeiluun), et tyhjään mahaan vetää mustaa kahvia, ja sitte treenaa vartin oikein kovalla sykkeellä. Silloin rasvanpoltto aktivoituu! No mähän en kahvia alaha saa, joten mulla se menee siihen teekupposeen höystettynä lorauksella maitoa. Kokeillahan, tulooko mitään vaikutuksia! =)

Nyt tänään on ollu eka päivä, et voin todella hyvin! Hirveesti halajaisin jo uimaan ja salille, mutta otetaan nyt tää viikko vielä rauhallisesti, ettei tuu mitään takapakkia. Turhaa rehkiä itteensä taas kipiäksi, vaan keskittyä parantumiseen ja nauttia tästä huilista kun sitä vielä on. Rehkiä mä ehdin kyllä sitte taas ens viikolla ihan mielin määrin! <3<3<3 IHANAA, kun ens viikolla alkaa treenit! AI ETTÄ mä ootan sitä ku kuuta nousevaa! :P <3

On täs jouluaki laitettu. Edellisen joulupostauksen jälkeen kyselin vuokraisännältä tuosta vessan kosteusasiasta ja kyselin, tulisiko kosteusmittausta tehdä. Vuokraisäntä tuumas, että kosteutta ei oo lattian väliin menny, koska koko vessa on kosteuseristetty. Meillä näyttikin olevan ihan väärää tietoa vessan eristystilanteesta; edelliset vuokralaiset kun sanoivat meille päinvastaista! Näin tuumasin vuokraisännällekin, ja hän tuumasi vain, että "ei kyllä tää on eristetty sillon ku tää on tehty". Toivottavasti on hyvin eristetty! ;) Sovittiin, että seuraamme tilannetta ja koseusmittaus tehdään sitten, jos joitakin kosteuteen viittavia merkkejä alkaa kämpässämme esiintymään.

No joulunlaitto on tosiaan jatkunu täällä sitte edelleen. Joulukortteja oon kirjootellu ja muutamia osootteita vielä kaipailen, mutta eiköhän ne vielä löydy, onhan tässä vielä hyvin aikaa! Ekat 25 kpl kortteja pistin pari päivää sitte postiin. On tämä joulunaika niin jännää! :D Lisäks tehtiin Heimon kans pipareita, ja niistäki tuli oikein hyviä! Ja ihan joulupipareita tehtiin, eli tää ei oo nyt niitä juttuja, johon vois huumorilla heittää "joko on uuni kuumana?" ;) Lisäks paistettiin vähän voisilmäpullia ja just heitin uuniin itse väsäämäni lihapullat Heimolle evääksi huomisiin töihin! Muhun on iskeny oikeen leipomisvimma nyt näin joulun hengessä! <3

No tänään kyselin sitte tuolta, hm, miksihän sitä näin virallisesti kutsuis, no tuolta ihmiseltä joka hoitaa noita malli- sun muita keikkoja meille näteille tytöille! ;) Olkoon nyt vaikka promo-täti, heh heh :D , niin siltä tosiaan kyselin, koska se Fitness Cover Girl-semifinaali on virallisesti, jotta tietää jo vähän laittaa kalenteriin, eikä ny muutenkaan tuu mitään tenkkapoo-unohduksia ja kalenterien päällekkäisyyksiä vahingossakaan missään vaiheessa, koska semifinaaliin pääsy on mun tämänhetkisten unelmieni täyttymys! No päivämäärä vahvistettiin ja ylöskin merkittiin, ja lisäks mulle ilmottiin, että joulukuun puolivälin jälkeen mua ollaan buukkaamas Goldwellin castingiin! Jos sieltä mut valitaan, niin pääsen hiusmalliksi näytökseen, ai että kun ihanaa! Tää tuli ihan puskista, koska oon tällaanen mulipää melekeen, ku se parturi meni leikkaamaan jotain 6-7cm mun tukasta pois kielloistani huolimatta! Lisäks menin värjäämään pääni tummemmaks kun tuo sänki tummuu heti ja välittömästi. :D No mikäs siinä, nyt tuumattiin et värjääpäs takaasin blondiks, kun mallikansiokuvatkin on blondit ja tuollaisista päätöksistä tulis ilmottaa. Hupsista! :P Lupasin värjätä tukkani blondiksi pikimmiten! =)

Mulle tuli tuo yllätys niin puskista, ku vasta pari päivää sitte luin Facebookista, kuinka siellä kirjootettiin, että "Color Zoomin castingiin luotsataan taas vinopino upeita mallejamme, eli kohta saattaa kutsu kolahtaa hiusalan 2014 vuoden suurimpaan näytökseen". En kuvitellutkaan, että mua sinne kutsuttais, ja olin ihan pähkinöinä kun kutsu sitten tuli! Ihanaa saada uusia näkökulmia tältä alalta ja uutta kokemusta! Tää on taas ihan uus juttu ja nyt, kun mä oon oppinu oleen jännittämättäkin näitä asioita, niin tää tuntuu aina vaan mahtavammalta! Tai on väärin sanoo etten jännittäis enää yhtään, mut nyt mä jo pärjään tän jännitykseni kans, ja sitä myötä kun en keskity jännittämiseen vaan ite asiaan, niin jotenkin näen, opin ja koen asioita ihan uudella tavalla, laajemmin. <3

Tosiaan siinähän ne tärkeimmät sitte taas oliki! Saatiin muute kutsu kaverien pikkujouluihin, hieman ootetaan niitäki pähkinöinä! Huomenna suuntaamme siis sinne, ja lauantaina taas ihan päinvastaiseen suuntaan vahtimaan yhtä pientä prinsessaa! <3 Tänään saatiin muuten ihania uutisia tuosta pienestä prinssistä, josta kerroin jo aikaisemmin olleemme todella huolissamme, ja hän on taas edistynyt kunnossaan ison miehen askelen verran! Ihania uutisia tuli siis meidänkin kotirintamallemme! <3 Nyt vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.. eiku mites se oli? Pohojalaasen sanonnan kautta siirtykäämme tämän postauksen lopussa oleviin kuviin ruoasta ja kaikista ihanista pienistä iloista kuvateksteineen: "Mikä ny on ku ei aharista?" ;)

JOULUN TUNNELMAA

Kynttiläkuvia

Siellä Party Liten (=PL) ylpeytemme

ja Heimon suosikki luurankomies :D

Paraatipaikalla...

Olkkarin pöydällä äidiltä saatu PL-kilppari,

PL-kutsuilta lahjaksi saatu metsäaiheinen somiste,

pikkubroidilta joululahjaksi saatu koristenorsu

ja takana aikoinaan Heimolta ekaksi lahjaksi saatu Ihaa,

joka rötköttää tosi luonnollisen näköisenä ;) 

Kilpparia lähempää <3

Täydessä loistossaan!

Kynttilämeri =) 

Tältä näyttävät PL-kynttilät ilman liekkiä =) 

Terassilla tällainen ilmestys,

söpösti vaihtaa väriä hän. :D

Ja tältä näyttää pimeässä :D

JOULUISIA TUOKSUJA

ja muita leivonnaisia :D

Voisilmäpullaa, nam!

Pipareita koko komeudessaan

ja oikein edukseen, heh heh! :D

Lihapullia, ja makoisia olivat! ;) 

HÖMPÖTYKSIÄ

yksin ja yhdessä

Koira ja metsästäjä..

...eiku, öö, miten se ny meni? ;) 

Vähän nauratti ku en tajunnu

miten kamera toimii :D

Ihana isäntä! <3

Tää on niin ihana lakki :D 

Lämminkin =) 

Voitko muka olla hymyilemättä? :P 

Mä en :D

No joo, siinä oli niitä kuvia taas! Ja seuraavaa postausta odotellessa jatkakaamme taas tää sujuvaa arkea. =) Son moro!

Lenssua pukkaa!

Ehtoolla sitte siinä postauksen kirjoottelun jälkeen aloin yskimään tosi pahasti, ja yskää jatku useemman tunnin. Suuhun alko tulla erikoinen maku ja tuntu, ku keuhkois olis jotaki tukkeena. Sain onneks loppuviimein nukahdettua, kun keskityin vain hengittämään rauhallisesti ja olin tosi väsynyt yskimisestä. Aamulla sitte soitin lääkäriin, ja sain ajan yhdeksi. Otetaan vähä testejä ja meinaan pyytää tsekkaamaan myös, oonko altistunu homeelle täällä kämpässä. Hyvähän seki testi on nyt samalla ottaa, eipä siitä haittaakaan oo.

Ai että mua kenkuttaa tää lenssu! Haluisin jo mennä treenaan, painaa kunnolla juoksumatolla ja vääntää rautaa ku puolijauhoonen salilla. Mutta riskiä ei voi ottaa, et tää levii käsiin. Yks treeniviikko voi pahentaa sairastamista jopa usealla viikolla, jolloin kenkuttais, et jos en olis treenannu, olisin jo terve. Et kivat! Joten en ota riskiä, makaan täällä omassa ketutuksessani ja toivon, että saisin nyt niin vahvat tropit ja syykin tähän sairastamiseen löydettääs, jotta olisin pian terve ja treenikausi vois jatkua ilman tällaasia keskeytyksiä lähiaikoona.

Ihmetyttää tällaanen sairastaminen, ku mulla oli tos kausi, ettei mula ollu oikeen minkäänlaista lenssua. Nyt sitte pukkaa niin kauheesti tatia vaikka pukeudunki tosi lämpimästi ulos! Syön hyvin (melkeen paremminki ku hyvin, heh) ja ylimääräästä stressiäkään ei oo. Paitti mitä ny noista naapureista ja tästä viimeaikaasesta treenaamattomuuresta.. No mut toivottavasti tää kuvio tänään vähän lääkäris avautuus!

Joulukortteja on tullu kirjootettua oikeen olan takaa, ja vielä puuttuu muutamia osootteita, mutta eikö noita nyt aleta saaha kokoon, ku ihmiset vaan vastaa mulle. ;) Mä niin rakastan joulukorttien lähettämistä! Ne on niiiiin parhaita, ihania ja perinteisiä joulutervehdyksiä! Niitä on ihana lähettää ja ihana saada, ihana ripustaa johonkin peilinkulmaan ja ihana katsella värikkäitä kuvia! Nam! <3 Juu, kyllä, oon jouluihminen! Alan hyräileen joululauluja yleensä heinäkuus, ja näin marraskuus oon jo ihan vallaton! Kaikkee jouluaskarteluu olis kiva tehrä, mut mä en oikeen osaa tehrä mitään. Tänä vuonna aattelin kuitenki kokeilla tehrä pipareita ekaa kertaa ihan ite! Aikaasemmin ei oo vaan jostain syystä tullu tehtyä. On joko ollu kiire tai ajatukset pelkästään lahjojen hankkimises.

Mutta jouluahan rakennetaan ensisijaisesti (mun mielestäni) omaan ja muiden sydämiin, lahjat on vapaaehtoosia eikä mikään pakko. Kyllä mekin jotain lahjoja ostetaan, muttei me jakseta niistä enää mitään stressiä ottaa. Joulussa tärkeintä on yhdessä oleminen ja toistensa seurasta nauttiminen! Mun lempihetki jouluaatossa on jouluilta, kun saa käpertyä oman rakkaansa kainaloon ja huokaista: tulipa vietettyä taas ihana aatto! =)

Itte joulupyhät meillä isäntä on yleensä töissä kuten aatonkin, joten ne illat on sitä ihanaa yhteistä aikaa. Eipä siinä, tuohon on jo niin tottunut ettei se omaa fiilistä pilaa; oottaa vaan että oma kulta tulis jo töistä kotiin! <3 Jouluna pitäis mun mielestä osoittaa läheisilleen, kuinka paljon he merkitsevät! <3

No joo, se oli sellaanen jouluvuodatus, mä niin rakastan joulua! Ja sunnuntaina saa jo avata ekan luukun, ja, ja, ja... ;) Heh! Sieltä se joulu on tulos, jo alle kuukauden päästä! =)

Mutta nyt meen kyllä syöpöttelemään jotaki fantsua aamupalaa ja siitä pian polkaasen lääkäritohtorin juttusille. Postailen sitte, mitä lääkärisetä tuumas. =) Soro noo! =)

joulun laittoa

Tein siinä vohluja ja taikinaa tuli niin paljon että Heimo ehti jo tulla kotia. Heimo sitte innostu samasta taikinasta tekeen lättyjä samaan aikaan ku mä tein vohluja, joten saatiin kumpasiakin! Ja ihan hyviä tuli lätyistä, vaikka vohlutaikinaan olikin tehty. :D

Siinä sitte syötiin ja lährettiin peseen autoo. Pestiin se hyväksi ja käytiin kaupas shoppailemas uus vahaliina pöydän suojaks ja ruokaa. Vahaliina oli mielenkiintoonen; se oli läpinäkyvä ja siinä oli kirsikankuvia. Tosi hieno tuli meidän mielestä, kun pöytäkaluston tumma väri näky sieltä alta liinan läpite. Melkeinpä, hmh, jouluinen etten sanoisi, ja sanonkin! :D

Laitettiin keittiön ikkunaan jouluvalot ja samaten vähän muuallekin. Koristeltiin kuusta ja poltettiin kynttilöitä ja todettiin, että nyt on joulu tullut meidänkin kotiin. Heimo meni jo nukkuun mut mä en saa vielä unta tän yskäni kans. Pitää vissiin mennä pian lääkäriin kun ei tää tunnu helppaavan ollenkaan tää lenssu, ja tuun pian hulluks treenaamattomuuteeni! =(

Ilta on ollu muuten yhtä kuvailua, ja laitankin niitä kuvia nyt tähän alle taas oikein siistiksi pläjäykseksi, ja vähän kuvatekstiä alle taas jokaasesta kuvasta. Mitäs pidät? Ainakin on välkettä! :D Pistän muuten vähän ulkoilukuvaakin tänne ja kengistä kuvia kun ne on jaloos, niin näköö vähän paremmin, miten ne istuu. :D On ne vaan ihanat kengät, kumpaisetki! :D

No joo, mutta ne kuvat siis:

Heimon kans ulkona kävelemäs. <3

Menevä mies ei paikallaan pysy! ;) 

Ja sellaasta.. :P

Kuinka nuo mun silmät kiiltää ku paholaasella.

Yritettiin ottaa monta kuvaa ja aina sama juttu. :D

Pitääsköhän täs huolestua? ;) 

Saappaat ulkona jalaas! <3

Ja tällaaset on sitte korkkarit jalaas! :P 

Ja kyllä, nämä on ne samaaset tähtikorkkarit,

joista laitoin kuvaa jo aikaisempaan postaukseen. :P

Tällainen pieni, kimaltava toivotus löytyi!

Meinataan laittaa se oveen...

...meidän "ovikranssin" alapuolelle :D

Kuvaa keittiöstä ja olkkarin saumakohdasta.

Kuva pimeässä.

Samaa kuvaa vähän valoosammassa. :D

Nuo keittiön ikkunan valot muuten vilkkuu :P

Keittiön uutta pöytäliinaa =) 

Hyvin on nyt puista kuosia meillä ^^

Ja olkkaria. Siellä kuusi komeilee! <3

Kuusi koko komeudessaan, jaihan ite

nauhat ja pikkuhärpäkkeet sain koristella!

Voi mä rakastan niin kuusen koristelua!

Heimo kokos kuusen ja asetti paikalleen,

asensi ja laitto valot sekä kiinnitti tähden.

On se kätevä mies! =) 

Tsekkaapas muuten kuusen juurelle.

Kukas se siellä muukaan...

...kuin joulutonttu! <3 ja lahjoja =) 

Makkariin tuli vaihdettua tänään verhot!

Sain nämä verhot joskus vuosia sitten äidiltäni,

ja ajavat edelleen uskollisesti asiansa kuin uudet!

Heimo just kömpi maate tuolla, joten otin kuvan

nopeesti ja sammutin valot. =) Kuvan ottaminen

kun ei päivällä onnistunu ulkoa paistavan auringon takia!

No niin nyt on siis joulua laitettu meillekin, ja mä painun tästä kans iltapuuhiin, josko pääsisin minäkin maata vielä jossain vaihees koulutusta! =) Oikeen mahtavaa illanjatkoa, makoisia yöunia ja mahtavaa uutta päivää! Ja ystäväni K*, tunnistanet itsesi! --> voimia tiistaihin, nehän ei tunnetusti oo sun lemppareita, ja tämä on tuntunut tarttuvan myös meihin. Oikein onnekasta hyvän onnen tiistaita siis sulle ja mulle ja meille kaikille! =) 

Tämä tyttö lopettaa nyt ja tämä talo hiljenee (toisin kuin yläkerta vasta aloottaa näköjään) ja painuu kröhimään ja tarvittaessa ryhtyy toimiin melun hiljentämiseks. Kyllähän täs talos pitää nukuttua saara! Mutta koodaillaan taas! <3

Leffoja, yöunia, siivousta, syömisiä, ongelman hoitamista, hämmennystä

Eileen tosiaan katteltiin vähä leffoja ja makoiltiin vaan. Ennen leffankattelua tietysti oltiin siivoiltu pikkuusen tämän päivän vahinkotarkastajan ja isännöitsijän käyntiä varten. Leffat oli ihan hyviä, vaikka melko pitkänsitkeiksi noi nykyajan leffat on tehty. Se on sitä yhtä alustusta ja jaarittelua, ja lopussa käydään nopeesti läpi joku ratkaasu ja lopetetaan leffaki vähän kesken. Mutta joo, voipahan ainaki sanoo kattoneensa leffoja! ;)

Yö nukuttiin olosuhteisiin nähden oikein hyvin! Yläkerran väki ku pesi pyykkiä vielä kahreltatoista yöllä ja linkous täryyttää suoraan meidän makkariin, niin meinas pikkaasen enemmänki katkoa meidän unta. Aamulla alkoki taas seittemältä yläkerras kova möykkääminen ja tamppaaminen. Ollaan siitä niille jo sanottu, et jos voisivat olla ees kahreksaan asti vähän hiljempaa, kun nää äänet täällä kuuluu kuitenki melko hyvin. Ei oo näyttäny menneen perille, joten ilmoitin asiasta tänään eteenpäin; niin pyykinpesusta ku metelöinnistäki. Yhteiset säännöt ne koskee meitä kaikkia, eikä kellekään tartte antaa enempää oikeuksia, kun eivät näytä kerta naapureitaan muutenkaan kunnioittavan. Kyllä tuo kissanhiekkaepisodi vaan ottaa pannuun edelleen sen verta lujaa!

Nyt metelöintiin ei kuitenkaan herätty, ku Heimo herätti mut kuuden aikaan lähtiessään töihin. Mä nousin siivoomaan kämppää loppukuntoon, jotta sitä kehtaa sitte vieraille ihmisille vähän näyttääkin. Siinä järkkäilin ja laittelin pyykkiä ja laitoon oikein kynttilätki palamaan ja fiilistelin ihanan jouluista tunnelmaa ja -tuoksua. Mulla oli meinaan sellaanen vähän hedelmäisempi tuoksu tänään kynttilöissä, ja ripaus vielä vaniljaa, joten oli oikeen jouluusta! =)

Siivoilin siinä aikani ja huomasin, etten ollu muistanu syyä aamupalaakaan. Laitoon sitte itelleni kaurapuuroa ja mustikkakiisseliä. Päälle söin vielä vähän rahkaa. Nälkä lähti oikeen mukavasti siinä ja jatkoin siivouksia. Siivottuani sitte alko ramaseen kauheesti ja ketään ei näkyny, joten hain makkarista peiton ja nukuin hetken sohvalla. Jonku aikaa siinä koisin, kunnes heräsin ovikellon soittoon. Heitin peiton nopeesti makkariin ja avasin oven.

Ovella oli taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja viemärinavausaineen kans. Kertoi, että isännöitsijä oli häntä käskeny tulla avaamaan viemärin, josko siitä olis mitään apua. No kaato pullollisen jotaki ainetta, joka koostu rakeista. Päästi vettä päälle ja viemäristä kuulu jos jonkinmoista ääntä. Vettä ei enää tullu vessaan päästettäessä vettä niin keittiöstä ku vessastakaan. Ihme juttu! Kyselin, mistä tää voi johtua niin tuumas vaan ettei tiedä, tietää vaan et nyt se toimii. Putkimies olisi tulos vielä vaihtamaan vessaan hajulukon varmuuden vuoksi. Minkäänlaisista mittauksista ei ollu puhe. Nyt vaan oottelen putkimiestä, jotta voin siltä kysellä mistä tää nyt voi sitte johtua. Sen jälkeen soitan vuokraisännälle ja vaadin kaikesta huolimatta ne kosteus- ja homemittaukset. Kosteuttahan sinne seinän sisälle on voinu ihan helposti jo tulla, ku vettä sieltä tuli niin paljon ja jonku aikaa.

En vaan voi käsittää, miten sitä vettä nyt ei enää tuukaan, ja miks sitä tuli aikaasemmin sitte lattialle. Pakkohan tää asia on loppuun kattoa. Tänne ku ny ei sitte enää ookaan sitä vahinkotarkastajaa tulos, mikä on musta huono homma, koska se olis voinu kartottaa ton vahingon aiheuttaman tilanteet täällä huushollis. Mut nyt saa ainakin tiskattuu ja elettyy ees suht normisti. Mut jos tuolla hometta on, niin sairasteluhan luonnollisesti jatkuu niin kauan kunnes home on saatu pois tuolta! o.O

Soittelin siinä Heimollekin asiasta ja se oli mun kans samaa mieltä noista asioista mitä ny tuos edellä oon kirjoottanu. Puhelun jälkeen meni hetki aikaa, ja muhun iski hirvee joulun tekemisen vimma. Oon roudannu kaikki joulukamat kellarista kämpille, vaihtanu verhoja, silitelly ja siivoillu. Pian alan paistaa vohluja, jotta ovat mukavan lämpöisiä sitte ku isäntä vaan pääsöö töistänsä kotia! =) Joulukuusen annan Heimon koota, et on vatupassissa, minä saan koristella kuusen ja auttaa Heimoa laittaan jouluvalot ikkunaan. Mä ku oon nois "asennus"hommissa niin jumalattoman surkee. :D

Eli tällaanen pesänrakennusvimma sitte iski tähänki neitokaiseen. Tosi mukavaa, kun pitkästä aikaa tapahtuu jotain hyvääkin, eikä vaan näitä ihme episodeja. Tästä tuliki mieleeni naapurit ja voisin taas vähän niistäkin tänne avautua, heh. :D Tänään kuulu rappukäytävästä ääntä ja sieltä tuli sitte joku nainen jota entuntenut edellä, ja yläkerran isäntä kaljakopan kans perästä. En tierä oliko se eka toi yläkerran akka ku en oo sitä paljon nähny. Sillonki ku tuloo vastahan niin ei tervehdi, painaa vaan päänsä alas ja kattelee muualle. Isäntä tervehtii kyllä. Nyt kuitenki kattelin ketä sieltä tulee, ja hiljaa ovisilmästä kyyläsin ku tylsistyny muori mökkiintyneenä tänne huushollihin. ;) Tämä nainen meni tosiaan edeltä ja katteli meidän ovella päin, ja perästä tullu mies oikeen kyttäs meidän oveen ihan hemmetin vihaasen näköösenä. En tierä oliko niille menty jo sanomahan sitte tuosta pesukoneen pesusta ja aamulla metelöinnistä. Vai liekö käyneet täällä lukemas tekstejäni. :D No eipä kaada mun maailmaani, näitä saa vapaasti lukee ja kaikki mitä mä kirjootan on totta. Mulla ei oo mitään salattavaa eikä hävettävää. Mä en oo tehny mitään väärää enkä osoottanu julkisesti sormella ketään. Jos joku ittensä tunnistaa ni sitte tunnistaa, mutta muut tuskin sitä ihmistä täältä tunnistaa ja Facebookis osaa hakuun pistää. :D

Voin kyllä kertoo, et mua ottaa pannuun vieläki toi noiden touhu. Ai että mä ihan kihisen kiukusta ku niiden kans on aina episodia! Jos ei haise kissankusi niin sitte tampataan niin et maalit melki tippuu katosta, tai huudetaan ja riidellään (mikä toki sillon tällön kuuluu elämään), alootetaan heti viiden aikaan aamulla hirvee metelöinti ja jeeuloonti, soitellaan poliisia meille ihan turhaan (kerran pelattiin Heimon kans täälä vaan korttia ku poliisit tuli meidän ven taakse ja sanoivat, et olivat soittaneet poliisit meille ja sanoneet et meillä on bileet. pienen tiedustelun jälkeen syyllinenki selvis!), pestään yöllä pyykkiä, häiritään netin kautta tai kaadetaan niitä !"#€*%&%#*:n kissanhiekkoja viemäriin niin, et koko taloyhtiö joutuu tekemään kunnon duunit päästäkseen viemäritukoksista eroon. Mua sapettaa niin lujaa tollaanen tinginteko ja mä en meinaa päästä tästä ketutuksesta ollenkaan yli. Kihisen ja pihisen täällä vaan jatkuvasti! :( Mut eiköhän tää ajan kans taas tästä laskeuru, kun vaan jaksaa niellä kaiken mitä sieltä tulle. Tai sitte joku päivä meen oven taakse ja sanon kuinka asiat on ja tän pitää loppua. Siihen vaiheeseen kuitenki mun pinnalla menee vielä vähän aikaa, AINAKIN viikko! ;) heh heh

No joo, tosiaan oon täällä joulua laitellu ja pistänki kuvia sitte tänne ku vaan oon saanu kaikki valamihiksi. Lähinnä mä tulin kirjoottelemaan vaan tota putkihommaa ku siitä lupailin kirjootella, et mihin vaiheeseen ollaan sen kans päästy. =)

Tuli muuten mieleen semmoonen asia, et ku luin tuos kaverin blogia ja siellä oli joku häirikkö kirjootellu ihan outoja viestejä pitkän liudan (kukaan ei muuten koskaan kirjota mun blogiin, kyllä tänne saa kirjottaa, hih ;) ). No yhres viestis luki, et mun kaveri kirjoottaa blogis vaan itsestään. Heräs vaan ittelleni kysymys, et no mistäs sielä sitte pitääs kirjoottaa? Monella ihmisellä kuitenki on blogi, ja jos jokaanen kirjoottaas jonku muun asioista niin eikö sitä maailmalta löytyys useampiki samaa asiaa käsittelevä blogi, mahdollisesti? Lisäks; kuinka luotettavaa sieltä blogista löytyvä tieto sitte olis, jos esimerkiks minäki alkaasin kirjotteleen täs alakerran muorin elämästä, niin kuinkahan paljon munki tekstistä olis vaan kuulopuhetta ja kuinka paljon faktaa? Ja kolmanneks, eikö se olis aika loukkaavaa jostain toisesta vaan kirjootella juttuja omaan blogiinsa, juttuja, jotka ei kosketa itteensä yhtään? Heräis vaan kysymys, miks toi kirjottaa ylipäätään noista asioista ku ei kosketa sitä.

Että tällaisisa asioita mä pohdin täällä yksikseni. Kauheen tärkeitä asioita näemmä, mulla kun ei tätä omaa elämää nyt oikeen tunnu olevan :D Pian alkaa taas se munki elämiseni, jahka vaan saan aloottaa treenit. Tänään sais aloottaa jo uimisen, mut tuon putkimiehen odottelus menöö nu tää päivä, ku tänään sen vissiin pitääs tulla tai niin mä ainaki ymmärsin. Huomenna sitte uudella yrityksellä ja toivottavasti paremmalla menestyksellä tuo uiminen. En nyt ota siitä muutenkaan stressiä ku tää lenssu ei oo vielä yhtään helpannu. Outoo sinänsä. luulis et se ny ees vähän antais periks, mut eipä tunnu antavan.. Onneks täältä kotoa ei kuitenkaan tekeminen lopu, joten aikansa saa ainaki kulumahan ihan vaan täällä neljän seinän sisälläki. :D

Tänäänki oon noitten verhojen kans touhannu ja tajusin, et mun on kyllä pakko saara tohon keittiön ikkunalle joku kappa tonne ylähä. Joku tosi nätti ja niin rinsessa, valkoonen ja vähän pitsiä, ehkä vähän jotain väriäki. Oikeestaan mulla ei oo hajuakaan muusta ku et kappa sen pitää olla. :D Sittepä sitä on ainaki kiva mennä kattelemahan kauppoohin, josko löytyys jotakin inspiroivaa! =) Mun pitää sitte heti laittaa tänne kuvia jahka sellaanen verho löytyy. =)

Jottei muuten jäisi ihan kuvattomaksi postaukseksi, niin pistänpä tässä meidän myynnissä olevista Lunasta ja Novasta sekä omista pikku silmäteristämme Ernosta ja Ronista kuvat tänne, siitä onkin jo hyvän aikaa, ku niistä naperoisista on kuvia laiteltu meikälääsenki blogihin. =) Tässäpä ne tulee! -->

Lunardo ja Novalan

Nova ummistelee vielä silmiään,

kun vasta sen herätin :P 

Luna touhukkaana jo ettimäs uutta

seikkailua, johon lähteä taapertamaan

Roni ja Erno paistattelemas päivää <3

Siellä nätisti <3<3

Mutta nyt meen tekeen vohluja, ja laitan myöhemmin sitte kuvia tänne! =) Son moro! =)

Treenittömyys, rauhattomuus, unettomuus, järkyttävä yllätys, tampereen Korjaamo 2013-messut, Tampereen kiertelyä, messuja, kotimatka, yöunia, järkyttävän yllätyksen kehittyminen, kunnon stressi, iso kriisi...

Niin sitä vaan löytyy taas muutaman päivän ajalta yllättävänkin paljon tapahtumaa. Otsikosta voi taas päätellä, mitä kaikkia enemmän ja vähemmän mukavia asioita on tullu käytyä läpi pienen Suskin elämässä. Nyt meinaa tulla niin lujaa lunta tupaan ja sontaa niskaan, et Tampereen reissu tuli enemmän ku tarpeeseen! Se oli oikein kunnon irtiotto taas arjesta ja sai ees hetkeksi unohtaa kaikki tän pienen elämän huolet! Ja josko aloottelisin jälleen ihan alusta, ettei menis ihan järjettömäks läpätykseks tämä kirjoottelu, mistä kukaan muu ei oikein ota tolkkua kuin minä itte. :D

Treenittömyys on jatkunu. Hirveet morkkikset, ku ei tuu treenattua ja tulee lähinnä muutenkin syötyä tosi huonosti ja epäterveellisesti. Mula on jännä tyyli; joko mä treenaan kunnolla ja syön oikein, tai en treenaa ja syön ihan mitä sattuu ja miten sattuu. Tuntuu, että alan pian lihoon, vaikka merkkejä ei onneksi vielä oo nähtävissä. Muutenkin masentaa tää jatkuva sairastelu ja masennuksentunteeseen tulee sitte syötyä. Lisäks, ku en pääse treenaamaan niin oon ihan täynnä energiaa. Oon rauhaton ja ylienerginen. Mielialat vaihtelee tosi äkkinäisesti laidasta laitaan. Öisin en saa unta pyöriessäni sängyssä ku väkkärä. Toivottavasti parantuisin nopeesti ja voisin aloottaa treenit ens viikon jälkeen!

Tampereen reissua sitte valmisteltiin siinä koko viikko aikalailla, ja sain oikein liputki hommattua päivää aikaasemmin. Ostettiin me kengätkin mulle, oikeestaan kaks paria. Toiset kengät on korkeet korkkarit sinne Fitness Cover Girl-kisan finaaliin. Niillä on tosi hyvä kävellä ja on ihan sairaan hyvät jalkaan! Toiset kengät on korkeekorkooset, mustat saappaat joita vaadittiin tuonne Tampereen messuille. Ne kans on ihanat, niissä on kavennettu varsi joka istuu just mun jalkaan, ja niillä ei tuu jalat kipeiksi pidemmilläkään kävelymatkoilla ja -ajoilla. Lisäks ostettiin sellaanen vedettävä matkalaukku, Salomonin. Siihen on hyvä pakata tavaraa sen erilaisten pakkausosastojen ansiosta, ja tavaratkin löytää helpommin ku kassista jossa on vaan se yks tasku. :D

Ihanat!

Tähdet ei oo noin vaaleita, nyt vaan näyttää

siltä kun salamavalo välähti niin kirkkaana!

Mahtavat!

Nahkasaappaat tyylikkäinä ja vastakäsiteltyinä.

Saappaiden takana näkyy Salomonin vedettävä laukku.

Torstai-iltana sitte todettiin puoli kahrentoista aikaan, et onko kello jo noin paljon, nyt naama- ja hammaspesulle ja maata! No pesin siinä naamaa, ja alko sukat kastuun. Vettä tuli pesutason alta. Aikaasemmin illalla Heimo jo multa kyseli, miks vessan lattia on märkä. Aattelin et olinkohan mä jotenki lotannu siellä laittaessani Ernolle ja Ronille, meidän vesikilpikonnille, ruokaa. Kuivattiin sillon lattia ja unohrettiin aihe. Nyt kuitenkin kurkistin jo lipaston alle, jähmetyin ja kutsuin Heimon paikalle. Kyllä; joku vuosi. Kuivattiin lattia, Heimo päästi vettä ja minä nelinkontin taskulampun kanssa katsomaan lipaston alle, mistä vesi tulee. Odottelin, koska vettä alkais tippuun putkesta. No ei tippunu putkesta, vaan vesi valu sieltä lattianrajassa olevan tiivisteen pienestä reiästä, eli siis seinän sisältä! Fuck the shit! o.O Kuivattiin lattia ja nopeesti nukkuun.

Aamulla oli aikaanen herätys, kamppeiden viimeestely, aamutoimet ja junalle. Heimo heitti mut asemalle ja lähti itekin siitä sitte töihin. Mä yritin soitella isännöitsijälle, mutta linjalla ilmootettiin, että "valitsemanne numero ei ole käytössä". Kiitoooos! :S Soittelin Heimolle asiasta ja se lupas mennä taloyhtiön yhteyshenkilön juttusille iltapäivällä, jahka pääsee töistä.

Junamatka meni hienosti, samoin matka taksilla juna-asemalta Tampereen urheilu- ja messukeskukseen. Olin tunnin etuajassa. No messut siinä alko ja oli ihan sairaan siistiä! Saatiin kivat punaaset paidat, missä luki "KORJAAMO 2013 TAMPERE 22.-23.11." Pääsin lipunmyyntiin ja välillä jaoin mainoslehtiä asiakkaille. Asiakkaat oli mukavia ja kaikki sujui aivan mallikkaasti. Päivä tosin oli melko hiljainen. Työ oli vähän samanlaista, mitä tein Seinäjoki Areenassa 17-vuotiaana lipunmyynnissä. Yksityiskohdista nyt en ala kertomaan, mutta sen voin sanoa, että olin kyllä ihan omassa elementissäni ja nautin työstä tosi paljon! Tuollaisia keikkoja ottaisin vastaan vaikka kuinka paljon, kun työstäni kerta nautin! <3

Illalla tuli Tampereelle sitten Heimo, ja tsekkailtiin Tamperetta ympäriinsä. Huvittavinta oli, kun me kuljettiin koko Hämeentie päästä päähän ja vähän sivukatujakin siinä kollailtiin ettien jotakin vähän erilaista ruokapaikkaa, ei perus pizza-kebab-paikkaa. Kierreltiin ja kaarreltiin, mutta mitään ei oikein löytynyt. Ainoo mielenkiintonen paikka oli Napoli, mutta siellä oli joka pöytä täynnä asiakkaita. Sit oli näitä perus pihvipaikkoja, mut ei kiinnostanu oikeen mistään perus pihvistä maksaa keskiarvoltaan 30-50 euroo. :P Joten mihin hyvin erikoiseen paikkaan päädyimme sitten tuolla Tampereella, suuremmassa kaupungissa jossa on liikkeitä vähän joka lähtöön? No mehän löydettiin ittemme Hesburgerista! Hah! Ja ruoka oli oikein hyvää, mitä ranskalaiset puoliksi raakoja. :D Syötyämme käytiin tsekkaamas paikallinen Ilona, joka oli ku kopio Seinäjoen Ilonasta, mitä musiikki oli sata kertaa parempaa eikä sitä perusjumputetsta jossa kappaleet on kaikki ku kopioita toisistaan, fiilis ei pysy yllä ja kappaleiden tanssiminenki on vaikeeta, yhtä hytkymistä. Oltiin kuitenki melko väsyneitä eikä jaksettu ku kattella muiden tanssimista ja hyvin pian lährettiinki nukkuun. Tampereella biletys on kyl ihan eri tasolla ku Seinäjoella! Jo klo 22.30 siellä oli baareis ihmisiä joraamas ja pitämäs todella hauskaa! Seinäjoella tuntuu, et baarit alkaa täyttyyn vasta klo 23-24, mikä on musta ihan järjetöntä, koska lipusta itää kuitenki maksaa ja sit tullaan tyyliin pariks tunniks vaan kerrallansa. Mutta kukin taaplaa tyylillään, näköjään. Olis vaan seinäjokelaisilla paljon oettava mallia noista tamperelaisista! ;)

Nukuttiin ihan sikahyvin (johtuko väsystä vai mistä) ja pienen aamukiireilyn ja hyvän hotelliaamupalan jälkeen löydettiin nopeesti messupaikalle. Lauantaipäivä messuilla oli ihan mahtava! Porukkaa piisas ja ihmiset oli kohteliaita aamusta, iltapäivästä hilpeästi huppelissa. Ei toki kaikki mutta, noh, melkeinpä suurin osa. ;) Johtuko sitte illalla viereises hallis järjestettävästä pikkujoulusta sinne ilmoittautuneille asiakkaille. Päivä meni tosi nopeesti ja promotyttöihin tuli tutustuttua entistä paremmin. Tosi nastaa sakkia oli meitäkin sinne tullu paikalle! Loppupäivästä sovittiin, et yks tyttö tuloo meirän kyydis Seinäjoelle, kun hänelle ei muuta kyytiä ollut. Tottakai tää sopi meille, kun suunta oli kerta sama!

No päästiin sitte lähteen kotia kohti ja kyytiläisen matkapuhelimes olevan navigaattorin ansiosta päästiin oikeelle tielle ja vielä oikeeseen suuntaanki (no oho että oikeen suuntaanki! ;)) muitta mutkitta. Matka meni joutuisasti ja pian oltiinki Seinäjoella ja saatiin kyytiläinen ajois junaan. Me siitä sitte suunnattiinki kotia ja meinattiin lähtee vielä kattoon Seinäjoenki yöelämää. No juotiin siinä kotona parit drinksut ja pelattiin korttia, ku kumpaaki alko väsyttään ihan kunnolla! Joten: painuttiin maata. Heh. Siinä sitte nukuttiin oikeen makoosat yöunet, ja valmistauduttiin tulevaan päivään, sunnuntaihin.

Onneks saatiin kunnon yöunet, sillä valmistauduttavaa olikin, kyllä tänään (siis sunnuntaina) näitä yllätyksiä niin paljon eteen tuliki! No soitin sille isännöitsijälle, ku Heimolle ei ollu taloyhtiön yhteyshenkilö avannu ovee. Eli ei siis tainnu olla kotona. Katoin isännöitsijän numeron ja sain yhteyden. Olin viime kerralla näppäilly yhren numeron väärin. Hyvä hei! :P No tämä vastas ja tuliki pian paikalle. Pian oltiinki vuokraisännän kans yhteyksis ja tämä oli vielä isännöitsijän kans yhteyksis ja sit taas meidän kans. Ja soitteli se isännöitsijäki meille vielä myöhemmin. Tilanne ku on nyt tämä: sen lisäksi, että vettä valuu vessassa lattianrajan tiivisteen välistä lattialle vessassa vettä päästettäessä, niin keittiön lavuaari on tukos. Ja se vähä vesi mitä pikkuhiljaa valuu viemäristä alas, siis TOSI hitaasti, tulee suoraan vessan lattialle sieltä samasesta kohrasta. Eli nyt ei voi käyttää vessaa eikä keittiötä. Astiat pitää pestä kylppärin lattialla saaveis.

Juteltiin vuokraisännän kans ja kerroin sille, et muutama viikko takaperin koko taloyhtiön putket oli tukos ja ne pumppuautolla pumpattiin auki. Mietin voisko tää nyt jotenki olla siitä jälkimaininkia. Vuokraisäntä jutteli isännöitsijän kans ja kerto sitte mulle, et ku näitä putkia oli pumpattu, niin sieltä oli löytyny kissanhiekkaa. Kyseli, että kuulemma siellä teidän yläkerrassa asuvalla väellä on kaks kissaa! Just mietittiin Heimon kans, ku silloon ku toi yläkerran väki muutti, niin se kissankusi haisi tosi pahasti rapus. Tilanteeseenhan puututtiin heti ja selvis, ettei tyypeillä ollu ees hiekkalaatikkoa kissallensa (tai kuinka monta niitä nyt siellä onkaan...) ja niille oli tuotu sitte boksi ja hiekkaa. Mietittiin, et ei kait aikuuset ihmiset oo niin tyhmiä, etteivät jaksa mennä kippaamaan sitä boksia jätteisiin vaan päästävät sen kaiken viemäriin. Naurettiin et no ei kait ny sentään, hölömöjähän ne olis! No näin oli nyt sitte kuitenki tapahtunu, ja lopputulemana se kaikki kissanhiekka ja paska tukki taloyhtiön putket ja loppuviimein repi meidänkin putket. Uu jea! >:( Mä en voi käsittää kuinka yksinkertaanen pitää ihimisen olla, voi hyvää päivää! Pistää niin vihaks et tuon takia täs ny kärsitään ja mitään ei voi oikeen mennä sanoonkaan ettei omaks syyks laiteta mitään. Eli turha sotkee siis tilannetta yhtään enempää. Mutta raivostuttaa ihan mielettömästi!! >:@
Nyt vaan laulattaa ja mielessä se yks ja ainoo laulu: "Fuck you, fuck you very very much".

No ei siinä kaikki! Huomenna tosiaan tulee sitte isännöitsijä ja vahinkotarkastaja kartottamaan tän tilanteen vakavuuden ja korjaustoimenpiteet alkaa välittömästi. Eikö tää tilanne jotenki tästä selkiinny, mut kyllä tää pelottaa, ku ei tällaases tilantees oo koskaan tullu oltuu. Ja toivottavasti jää tää tilanne muuten sen ensimmääsen lisäks myös viimeseksiki! Olo on tosi rauhatoon. Mitään ei oikeen voi tehrä täs kämpäs ny, ja huomista vaan ootellaan et saahaan selvyys tähän asiaan, et mitä tuleman pitää. Ja kuinka paha tää vahinko ny ylipäätään on...

Tän vielä jotenki kestäis jos sais purkaa tän kaiken salille, mut ku ei! Kotona pitää vaan maata. Kaiken lisäks, ny ku ilma on päässy sinne putkeen tuosta reiästä vessan seinäs, niin tottahan ne viemärit on alkanu haiseen! Onneks haju ei vielä oo paha, mut häiritsevä toki. Meinaan huomenna käskee niiden tarkastaa myös mahdolliset kosteus- ja homevauriotki. Täs ollaan ny niin monta lenssua kärsitty viimeesen vuoden aikana ja vähän väliä on tullu oltuu kipeinä, et eihän sitä tierä jos korjauksen jälkeen neki oireet heleppaas. Sit josko sais oikeen ruveta treenaamahanki kunnolla! Ens viikolla aattelin kyllä jo ruveta uimaan matkaa, jos tuo mun kuntovalmentajani Heimo siihen antaa luvan. Se tietää kuitenki kaiken noista lenssuista palautumisista ja treenaamisen aloottamisesta, niin ettei tuu mitään takapakkia. Mut oli kuinka oli, viikon päästä meinaan ruveta vetään salitreeniä taas, oli oireita tai ei. Päähän täs tekemättömyydes sekoo!

Eli paljon on taas haasteita meillä takana. Ainoo hyvä uutinen on, että eräs pieni poika jonka kunnosta oomma olleet huolissamme, on osoittanut sitkeyttä ja tervehtymisen merkkejä! Tiedossahan meillä kaikilla oli että kyseessä on todellinen sisupussi, mutta tällainen konkreettinen edistyminen tuo itellekin paljon voimaa arkeen: ainakin yksi aurinkopoika jaksaa jatkaa ja tervehtyä! <3

Voi mistähän sitä itekin sais yhtä paljon sisua! Välillä kyllä tuntuu, että kaadun ja jalat ei jaksa jatkaa. Mutta maailma vaatii jatkamista, tuleen ei voi jäädä makaamaan. Jatkuvasti tuuli iskee kasvoihin, eikä toista poskea voi kääntää, koska se iskee kaikkialle yhtäaikaa. Välillä mietin kauanko tällaista voi ihminen jaksaa, mutta jostain kumma-nimisestä paikasta sitä vaan saa taas voimia. Tuuli on meitä kyllä riepotellu niin paljon viimeaikoina, että välillä sais aurinko paistaa meille päin oikein kunnolla. Pahoittelen siis jos oon aika herkillä tällä hetkellä, mikä johtuu kaikesta tästä vaikeudesta. Onneksi elämässä on hyviäkin asioita. Nyt kuitenkin tämä tyttö kaipaa perhettä ja ystäviään enemmän ku koskaan! <3 Onneksi vierellä on kuitenkin noin ihana mies, joka jaksaa nostaa pystyyn aina kun elämä riepottelee ja itse kaatuu. Mies, jonka hymy saa koko päivän kirkastumaan ja synkät pilvet häipymään. Mies, jota tämä sydän rakastaa viimeisintäkin sokkeloa ja perimmäisintäkin nurkkaa myöden! <3 Toivottavasti osaan olla yhtä suuri tuki ja turva hänelle. <3

Tähän onkin hyvä päättää tää kirjoottelu ja painua sen ihanan miehen viereen soffalle ja kattomaan elokuvaa. Mä oon tätä tänne tullu aina välillä kirjoottelemaan pieniä pätkiä. :D Mukavaa loppuviikkoa ja uutta viikkoa kaikille! Mä koodailen täältä taas kun tilane jotenkin edistyy. Todennäköösesti jo huomenna tai ylihuomenna, jahka saadaan vähän tuloksia ja tietoa tulevaisuudesta.

Treeniä, autoilua, kurssia, fiilistelyä, kuvauksia, henuttelua, sairastelua, kriisi

Vajaa viikko, ja kaikki otsikon mukainen sekä paljon muutakin, on tapahtunu. Niin paljon hyvää ja ihanaa, ja niin jumalattoman paljon takapakkia, stressiä, pettymyksiä, stressiä, taistelua, pähkäilyä, stressiä. Stressiä. STRESSIÄ!!! Perhana.

Treenit meni tosiaan viime viikolla oikeen mallikkaasti. Kaikki alko jo sujuun aikalailla omalla painollaan. Käsitreeni torstaina oli aivan mahtava, ja sain siitä paljon energiaa vielä moniksi päiviksi treenin tuoman totaalisen onnistumisentunteen myötä! Pukkarissa niin ojentajat ku hauiksetki pullotti ja punerti kaikkensa antaneena, ja olin tosi tyytyväinen. Kädet oli kolmatta päivää ihan hellinä. Tämän lisäksi myös perjantain selkä-vatsatreeni oli oikein mallikelpoinen. Tein kovasti töitä, ja rasitus tuntui muiden treenien tapaan vielä seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä. Vatsatreenit meni koko viikolla ihan mahtavasti, kun edellinen viikko meni vähän huonommin. Silloon mulla oli liian kevyitä sarjoja, minkä vuoksi vaihdoinkin ohjelmaan raskaampia liikkeitä. Vatsarutistukset taljassa vaihdoin suoraan vatsarutistuslaitteessa tehtäväksi pudotussarjaksi, ja se tuntu kyllä tosi hienosti tuottavan tulosta. Treenaaminen on mahtavaa! Namskis!

Isseen kans on puhuttu paljon treenaamisesta ja oonkin saanut häneltä aivan loistavia vinkkejä ja linkkejäkin luettavaksi. Oon saanu esimerkkejä liikkeistä ja treeneistä ja oon saanu ihan uudenlaista vaihdetta silmään mun treenaamisessani. Huomasin yhres vaihees oman mielenkiintoni alkavan lopahtaa treeneihin ja tunnistin ylikunnon saapuvan taas hiljalleen askel askeleelta. Tuo mielenkiinnon puute oikeastaan ihan kaikkiin asioihin, mitä mullakin oli taas ilmassa, on yks ylikunnon tunnusmerkeistä. Niimpä ekaa kertaa kolmeen vuoteen, hyvät naiset ja herrat, mä tein sen. Jätin aamutreenit toden totta pois mun ohjelmastani. Jatkossa mun 5pv/vko treeniohjelmassani käydessäni salilla neljästi viikossa, viidentenä päivänä teen kotona kotitreenin, mistä taisinkin kertoa jo aikaisemmassa kirjoituksessani. No tämä on tuottanu tulosta, ja oon saanu treeni-intoni takaasin ja kehittymiseni on ollu ihan huikeeta! Esimerkiks takaolat laitteessa treenaan jo 50kg:lla, kun aikaisemmin tuo määrä oli 35kg. Kyllä vaan, kun ihminen uskaltaa levätä eikä vain treenaa kuin hullun jotain mielettömän jossain, niin kehittymisen tahti on jotain ihan huikeeta! Kyllä, oon ylpee itestäni ja voin myöntää sen ihan näin varmasti ja julkisesti enkä häpee sitä yhtään. Oon tehnyt paljon töitä ja saavuttanu tuloksia enkä aio kainostella tai vähätellä asiaa yhtään.

Suomalaisilla on muuten ihmeellinen tyyli vähätellä kaikkee. "No tuo on tollanen puutarhajyrsin.."-tyyppisesti. Se on ollu mullakin tapana, mutta nyt hiljan oon oppinu, että ei ihmisen tartte hävetä yhtään onnistumisiaan eikä piilotella epäonnistumisiaan. Me ollaan kaikki kuitenkin loppupeleis vaan ihmisiä, kukaan ei oo sen parempi ihmisenä ku toinenkaan, ja jokaisella on oikeus tuntee voitonriemuu ja taas toisaalta epätoivoo, ja kaikkee siltä väliltä. Ollaanhan me tultu tänne elään, ei kainosteleen!

No joo se oli sellanen purkaus, ja sitte taas itte asiaan, heh:

Kouvolassa oli mallikurssi lauantain ja sunnuntain. Isäntä lähti mukaan väliä ajamaan ja naisia kuljettamaan, heh. Meillä oli siis mukana yksi kurssin tytöistä, joka on käynyt tutuksi jo aikaisemmista kisoista missä oon ollut. Meillä oli oikein pitkät mutta silti hauskat reissut. Mennessä ja tullessa pysähdyttiin Tuulonen-nimisessä, noh, kauppakeskukseksko sitä pitäis kutsua, heh. Absilla käytiin syömässä. Mennessä söin seisovasta pöydästä, ja ruoka oli ihan kamalaa. En osta toiste ruokaa sieltä. Tarttuipa mukaan sellainen tosi söpö nallekin, jonka nimesin Roffoksi. Lapussa luki Rafaello, mutta mä luulen et se nimi on aikalailla jokaasella nallella mitä tuolta on noita ostettu. Alla on kuva Roffosta.

Teki kyllä tosi hyvää aina pysähtyä ja jalootella vähän. On tuo istuminen vaan raskasta. Hattua nostan istumatyötä tekeville, pisteet kotiin! Oli muuten tosi positiivista näissä reissuissa, et me ei eksytty kertaakaan. Onneksi matkaseuralaisellamme oli puhelimessaan navigaattori, mikä jelppas niissä kohdissa, kun Google Mapsin ohjeet heittäyty sekaviksi!

Menomatkalla.

Kuvaa ajon ihan alkuvaiheesta.

Vielä oli hiukan hämärää.

Isäntä itte ajamas.

Itte kurssi oli oikein mahtava ja antoisa! Opeteltiin oikeanlaista kävelyä, kääntymistä, pyörähdyksiä, ryhtiä, itsensä kantamista ja muista asioita, mitä tuohon kävelyyn ja lavalla olemiseen liittyy. Käytiin läpi myös jännittämistä ja stressiä. Opin kurssilta tosi paljon, ja omasta mielestäni kehityin niin opituissa asioissa kuin ihmisenäkin tosi paljon. Opin ottamaan asioihin aivan uuden näkökulman, ja innostuin entistä enemmän tästä alasta! Ensimmäistä kertaa aikoihin mulle tulevaisuus tuntui varmalta ja suotuisalta, ja uskalsin luottaa siihen, että ihminen voi olla onnellinen enemmän kuin yhden päivän. Elämä kun on puskenu ja hakannu pientä ihmistä tarpeeks kauan maanrakoon nostamalla hetkellisesti ylös hieman, vain puskeakseen ihmisparan aina vain syvemmälle lattianraon alla oleviin mutaliejuihin, sitä alkaa pessimismi kovertua mieleen ja sydämeen melko tiukasti! Nyt kuitenkin aloin ekaa kertaa aikoihin luottamaan tähän elämiseen ja siihen, että tulevaisuudella on meikälääsellekin päin jotain annettavaa!

Ekana kurssipäivänä, lauantaina, mua jännitti jo valmiiksi kävely. En oo vieläkään löytänyt hyviä, korkeakorkoisia korkkareita, joten menin niillä n. 5cm koron omaavilla korkkareillani kurssille. Lupasin etsiä oikeanlaiset korkkarit mahdollisimman pian. Muilla tytöillä oli kyllä ihan SAIRAAN siistejä korkkareita, hieman kattelin niitä tähdet silmis! Musta tuntu, et olin kurssin kaikkein hännillä tulevin oppilas ja melkeinpä toivoton tapaus. Yritin kovasti, ja pientä kehitystä oli nähtävillä. Mutta tämä raskailla painoilla treenailu on tuottanut tuloksia, ja olin melko jäykkis enkä saanu kroppaani kääntyyn ja meneen niin joustavasti ku olisin halunnu. Mutta kehityin silti, edes hieman. Kurssin jälkeen saatiin Heimon kans viettää vähän laatuaikaa kahden. Heimo oli ostanu mulle ihanan lahjan jostain kaupasta, nimittäin maailman ihanimman meikkisalkun!

Sunnuntaina, kurssin toisena ja viimeesenä päivänä, sain kehuja suuresta kehityksestäni. Huomasin itekin kehittyneeni, kävely oli rennompaa ja luotin itteeni paljon enemmän. Kroppakin toimi jo niinku halusin, vaikka ainahan prepattavaa on. En väitä suoritukseni olleen täydellinen, sitä se nimittäin ei todellakaan ollut. Mutta kehityksestä olin mielissäni todella paljon.

Kurssin jälkeen alotettiin kuvaukset jokaiselle tytölle. Meille kaikille kuvattiin mallikansiot, joiden avulla olis sitte mahdollisuus saada tulvaisuudes töitä. Voi mä niin ootan, et saisin töitä tältä alalta! Aivan mahtava ala, ja sen verran voin sanoa nykyajan malleista mitä oon oppinu, et ne ei oo mitään primadonnia vaan vahvoja ja itseellisiä naisia, joiden oppimisenhalu ja voitontahto on todella kova! Hattua nostan jokaiselle, joka on tiensä tälle alalle raivannut. Siis vau! Tosiaan kuvauksis mulla oli kaks erilaista asua. Toisessa oli farkuiksi naamioidut, ihan sairaan siistit leggingsit ja perustoppi, musta. Heimo löysi ne leggingsit torilta, arvioi mun kokoni ja toi mulle. Ja nehän istu ihan täydellisesti! Olin niin happy, happy!

"Pöksyt" eestä...

...ja takaa!

Toisissa kuvauksis mulla oli farkkuhame ja musta toppi. Kummissakin kuvauksis kenkinä mulla oli ne mun peruskorkkarit joista kerroinkin jo tuo edellä. Kuvaaja oli tosi mukava, ja kertoi aina miten tulee olla ja millaisia ideoita hänellä oli.  Sain myös omia toiveitani ja ideoitani tuoda julki, mikä oli tosi mahtavaa. Oli meinaan paljon helpommat kuvaukset kuin Seiskassa, tai ainakin itelleni jäi niistä tosi paljon mahtavammat fiilikset!

Sain töitä kurssilta muuten, olis Tampereen Messukeskukses duunia tän viikon perjantai ja lauantai, autonkorjausmessuilla. Sinne nyt kovasti etsiskelen kyytiä, niin menoon ku paluuseenki. Junalla sitte jos ei muuten pääse. Käytiin tänään kattelees messuille mustia saappaita, yhret lupaavat löyty, laitettiin vielä mietintämyssyyn, jos jostain löytyy vielä paremmat. Tai ainakin mietintään yön yli. Mitäänhän ei tulis ostaa hetken huumas, vaan miettiä ostoksiaan tarkkaan. 

Kotiin päästyämme oltiin onnellisia mutta väsyneitä. Reissussa tuli vähän kuvailtua erilaisia kuvatuksia, ja liitänkin näitä kuvatuksia hienosti taas galleriantyyppiseksi pläjäykseksi tähän alle, ja vähän mietteitä jokaasen kuvan alle jokaasesta kuvasta!

Peikkotytön iloinen irvistys :D 

Hymyä harjoiteltiin :D 

Perusasennon harjoottelua

Habaposeerausta ;) 

"Näytä ne vatsalihakset!"

Yhdessä siinä ollaan kuvassa :D

Tässä arvoitus: mitä Heimon kädet tekevät? 

(vastaus seuraavassa kuvassa)

Nappiin meni? :D

Käytiin yhdessä syömäs läheises pizzerias.

Kotiin palattuamme, väsyneinä, kauaa aikaa ei oltu hereillä, kun mentiin jo nukkumaan. Suunnilleen 30 min kotiintulon jälkeen mulla alko nenä vuotaa ja yskittään. Keuhkois tuntu oudolta. Mietittiin jo naamakirjas parin kaverin kans et onko täälä meidän kämpäs hometta (*koputtaa puuta, kop kop*) kun mulla oli yskänpoikaasta jo viime viikolla ja taas heti tuli ku päästiin kotiin. Nyt kuitenkin, pari päivää myöhemmin, oon pahan lenssun kouris, ja troppaan itteeni kunnolla et saisin pian jatkaa treenejä. Eilen kävin vetämäs treenin salilla, mut siitäkös tämä enssu vasta intaantuki ja nyt ollaan sitte kipeinä. (Kannattiko?) Nyt siis vaan troppia ja treenit on pannas ainaki tämän viikon, ja todennäköösesti enski viikon, koska tämä on menny keuhkoohin, kuten astmaatikoilla tuppaa meneen nää lenssut vähän turhankin usein...

Kun on ollut oikein hauskaa elämässä ja olosta on saanu nauttia, niin tottahan elämä sitten muistuttaa, ettei täällä elämäs millään huviretkellä olla. Oltiin eileen meinaan lährös salille, ku auton ohjaustehostin alko takkuaan. Ei onneks ehritty parkkista pidemmälle, ja auto siis takas parkkiin. Heimo laitto autoon akkunesteet ja auto lataukseen. Eipä pelannu. Käytiin pyörillä salilla. Lopputulemana autosta siis tää: auto ei pelaa, ja se piti hinata huoltoon. Jippii, kylläpä kaara taas ajan valitti. Kunnon kriisi meinas mulle itelleni tulla tämän takapakin myötä, mutta nyt olo on jo tasoittuneempi.

Tosiaan hinausauto kävi pyörähtääs tänään tuossa pihassa. Mulla oli takana ihan kauhee migreeni ja mahas väänsi. Johtu kyllä siitä, kun en oo saanu oikeen mitään tänään alaha huonon oloni takia johtuen niin lenssusta ku tuosta migreenistäki. No mutta elämäs ei auta valitella omia olojansa, vaan heikkokuntoosena hyppäsin hinausauton kyytiin. Auto vietiin korjaamolle, ja päästiin hinausauton kyytis vielä lähemmäs keskustaa. Käppäiltiin keskustas hetki ja painuttiin syömään. Onko mitään lohduttavampaa huonon ja stressaavan päivän jälkeen ku oikeen täyteen täytteillä ahdettu pizza ja kylmä lasillinen cokista? No eipä mun mieleeni ainakaan mahru! Tän jälkeen kipastiin kaupasta pari pussia karkkia ja käveltiin kotiin. Ilma oli raikas ja pientä tihkusadettaki oli ilmas. Se ei meitä haitannu, vaan juteltiin kaikenlaasta ja manattiin näitä elämän tuomia kuoppia ja mutkia matkas. Olo parani heti kummallakin tosi paljon ja mielikin virkisty suht pitkästä kävelyreissusta!

Se on muuten jännä, ettei tuu käveltyy pahemmin ollenkaan kuntoilun merkeis. Joka paikkaan tulee mentyä joko autolla tai pyörällä ja aerobinenkin koostuu aikalailla kaikesta muusta paitsi kävelystä. Näitä lajeja siis esimerkiksi juoksu, uinti, vesijuoksu, hiihto, rullaluistelu, pyöräily. Ei kävelyä. Kuntosalilla alkulämmittelykin on juoksua, minkä jälkeen ylämäkikävelyä loppujäähdyttelyinä. Tämän jälkeen soutua ja treenaamaan. Ja voin sanoa, että tämä kävelemättömyys myös näkyi; kyllä vaan niinkin lyhyt kävelyreissu kun 10km tuntu takapuoles oikeen mukavasti! Piristi tuo kävely hieman sitä kuntoilijankin mieltä nyt, kun treenit on pannas. Hirvee hinku olis salille, mutta kuri on kova, jos kuntoon meinaa tulla!

Näihin tunnelmiin vois nyt tän hirmu pitkän kirjootuksen taas lopetella ja lähtee selaileen taas juna-aikatauluja, jos sieltä löytääs ku löytääski jonku oikeen suloosen alennusmatkan. Jotenkin tuntuu niin menevän turhaan rahaa, kun yks junamatka maksaa monta kymppiä. Mieluummin käyttäisin senkin rahan vaikka vaatteisiin! ;)