Kaikkee kamalan laiskaa...

Kamalan laiska ihminen pääsi oikeen koneellekin asti! Mulla on menny ny aika surkeesti enkä oo tännekään tullu sitte manaileen ja masentaan rakkaita lukijoitani.. Kaikenlaista on tapahtunut, enkä nyt kaikkea ala yksityyskohtaasesti käsitteleen, mut kerronpa vähän kuitenkin.

Eli! Kaikki alko siitä, kun viisaudenhampaani aiheuttamat kivut oli liian suuret, ja pääsin hammaslääkäriin. Mulla on kauhee hammaslääkärikammo, mutta olosuhteiden pakosta jouduin meneen lekurille yksin. Tärisin ku haavanlehti, mutta onneksi lääkäri oli oikeen tomera, ja hoiti asian pois päiväjärjestyksestä. Ihmetytti kyllä vähän, kun tuo ei ihmeemmin kuvaillut mitään, vaan repääsi hampaan suoraa pois. Kaikki meni kuitenkin oikein hienosti, ja kun lämmin neste roiskahti suuhun (pois kaksimieliset ajatukset; puhun siis verestä..) sain mumistua lääkärille "onko se pois?", johon lääkäri vastas myöntävästi. Valahdin valkooseksi ja aloin täristä niin etteivät päästäneet heti lähteen. Pureskelin tuppoa ja nyökyttelin lääkärin antamille hoito-ohjeille.

No sieltä lähdin sitten, ja puhelin piti viedä huoltoon. Siitä lakkas näppäinlukon avausnappi toimimasta ja näyttökin takkus. Olin varmaan melko koomisen kuuloonen ku pureskelin tuppoa suussa ja yritin ees suhteellisen selvältä kuulostaa puheeni kans. Myyjä vähän katteli kummastuneen näköösenä, mutta voiko tuota nyt syyttää, heh! Korjaaja sanoi vian olevan puhelimessa. "Näissä malleissa puhelimen ruutu purkautuu irti rungosta. Menee takuuseen." Just! No siitä on nyt 2 vkoa ja 2pv, enkä ole saanut puhelintani vieläkään. Olivat lähettäneet sen tasan kaks viikkoa sitte Nokian tehtaalle, että sitä sitte odotellessa!

Hampaanpoiston jälkeen on pärjätty treenien kans vaihtelevalla menestyksellä. Kotona aloin miettiin, et kuinkas treenauksen kans sitte. Googlettelin vähän siinä, ja vastaushan oli selkee: ei treenejä! Kuuden päivän tauko treeneihin, ja alamäki alko. Treenivauhtiin oli tosi vaikeeta päästä enää käsiks. Syöminenki oli melko hiilaripitoosta, ja on ollu tosi kovan työn takana, ettei lähre herkutteleen. Nyt kuitenkin, hiljalleen, oon saanu itteeni kuosiin. Tänäänkin toki maistelin vähän suklaapatukkaa siinä, hyi mua! Mutta suon sen itelleni näin treenien lepopäivänä. Sisulla ja tarmolla mennään itteensä kuunnellen, ja toivotaan että vielä tämä tästä helpottaa.

Henkilökohtaases elämäs on tullu pariki vähän isompaa kynnystä vastaan, joista en nyt tosiaan ala yleisesti toimittamaan yhtään mitään. Sen verran sanon kuitenkin, että raskasta on pitänyt, henkisellä puolella. Komee stressin aiheuttama rupi tuli suupieleen ja silmäkulma paloi ja nenänpieli halkes jatkuvasta vollottamisesta ja niistämisestä. Kyllä, olen nainen ja ylpeä siitä (vaikka vissiin aina ei ihan olis syytä?) heh.. jokatapaukses, en oo kuitenkaan saanu oikeen treeneihinkään itteeni purettua, kun mulla on jatkuvasti voimakkaita pääkipuja. Se viisaudenhammas kun revittiin, niin toinen hammas alko puskee itteensä esiin sellasta maratonvauhtia, ettei mitään rajaa! Viikossa on tullut varmaan pian n. 2cm ylöspäin. Välillä vähän näkökin pimenee, eli lienee jossain hermon lähettyvillä nyt tämä hammas. Buranaa on mennyt (koska muut lääkkeet ei auta), ja SIITÄKÖS se vatsa tykkää. Ja nyt n ollu sitte vatsakipujaki muutaman päivän. Autto muuten varmaan ihan kympillä se suklaapatukkaki näihin vattakipuuhin. Pisteet kotiin, Suski!

Että tällaasia vaikeuksia. Oon nyt tämän viikon pitäny sellaasta treeniä, etten treenaa ku kahta treeniä päiväs. Lopetin aamutreenit, ja jatkan niitä jahka siltä tuntuu. Tällä hetkellä neljänä päivänä viikos käyn salilla ja uimassa, ja viidentenä treenipäivänä on aamutreeni maksimoidulla teholla (=puristetaan ihan kaikki irti), tarvittaessa toistaen sarjoja, ja jokin mukava aerobinen treeni siihen päälle, kuten uinti, vesijuoksu, juoksu, pyöräily, tms. Ja NYT sain vihroonki noita aamutreenejä kirjattua tuonne oikealle sivubanneriinki! Treenailen noita siis 12 viikon sykleissä, eli 12 viikkoa samaa treeniä ja sitten vaihtuu, ilman mitään taukoviikkoa. Taukoviikot pidetään sitten jos tuntuu ettei kroppa enää vedä. Eli ankaralla tahdilla, jolloin kroppa alkaa tuottaa endorfiineja ja tulee itellekin parempi mieli. "Jos ei oo hyvä mieli niin laitetahan tulemaan se hyvä mieli!" ;)

Eikö tästä taas nousta! Ylämäet ja alamäet kuuluu elämään, ja niistä on vaan selvittävä. Jos jää makaamaan notkon pohjalle, ei pääse koskaan ylös. Joten treeniohjelmissa pysytään tiukasti, ruokailun kanssa taistellaan jatkuvasti ja välillä annetaan vähän periksikin. Itketään, kun itkettää, nauretaan ku naurattaa. Ja treenataan, kun kello lyö treeniaikaan! :D Eli toisin sanoen eletään tätä elämää täysillä, missä vaiheessa ikinä sitä kuletaankaan! =)