Treenittömyys on jatkunu. Hirveet morkkikset, ku ei tuu treenattua ja tulee lähinnä muutenkin syötyä tosi huonosti ja epäterveellisesti. Mula on jännä tyyli; joko mä treenaan kunnolla ja syön oikein, tai en treenaa ja syön ihan mitä sattuu ja miten sattuu. Tuntuu, että alan pian lihoon, vaikka merkkejä ei onneksi vielä oo nähtävissä. Muutenkin masentaa tää jatkuva sairastelu ja masennuksentunteeseen tulee sitte syötyä. Lisäks, ku en pääse treenaamaan niin oon ihan täynnä energiaa. Oon rauhaton ja ylienerginen. Mielialat vaihtelee tosi äkkinäisesti laidasta laitaan. Öisin en saa unta pyöriessäni sängyssä ku väkkärä. Toivottavasti parantuisin nopeesti ja voisin aloottaa treenit ens viikon jälkeen!
Tampereen reissua sitte valmisteltiin siinä koko viikko aikalailla, ja sain oikein liputki hommattua päivää aikaasemmin. Ostettiin me kengätkin mulle, oikeestaan kaks paria. Toiset kengät on korkeet korkkarit sinne Fitness Cover Girl-kisan finaaliin. Niillä on tosi hyvä kävellä ja on ihan sairaan hyvät jalkaan! Toiset kengät on korkeekorkooset, mustat saappaat joita vaadittiin tuonne Tampereen messuille. Ne kans on ihanat, niissä on kavennettu varsi joka istuu just mun jalkaan, ja niillä ei tuu jalat kipeiksi pidemmilläkään kävelymatkoilla ja -ajoilla. Lisäks ostettiin sellaanen vedettävä matkalaukku, Salomonin. Siihen on hyvä pakata tavaraa sen erilaisten pakkausosastojen ansiosta, ja tavaratkin löytää helpommin ku kassista jossa on vaan se yks tasku. :D
Ihanat!
Tähdet ei oo noin vaaleita, nyt vaan näyttää
siltä kun salamavalo välähti niin kirkkaana!
Mahtavat!
Nahkasaappaat tyylikkäinä ja vastakäsiteltyinä.
Saappaiden takana näkyy Salomonin vedettävä laukku.
Torstai-iltana sitte todettiin puoli kahrentoista aikaan, et onko kello jo noin paljon, nyt naama- ja hammaspesulle ja maata! No pesin siinä naamaa, ja alko sukat kastuun. Vettä tuli pesutason alta. Aikaasemmin illalla Heimo jo multa kyseli, miks vessan lattia on märkä. Aattelin et olinkohan mä jotenki lotannu siellä laittaessani Ernolle ja Ronille, meidän vesikilpikonnille, ruokaa. Kuivattiin sillon lattia ja unohrettiin aihe. Nyt kuitenkin kurkistin jo lipaston alle, jähmetyin ja kutsuin Heimon paikalle. Kyllä; joku vuosi. Kuivattiin lattia, Heimo päästi vettä ja minä nelinkontin taskulampun kanssa katsomaan lipaston alle, mistä vesi tulee. Odottelin, koska vettä alkais tippuun putkesta. No ei tippunu putkesta, vaan vesi valu sieltä lattianrajassa olevan tiivisteen pienestä reiästä, eli siis seinän sisältä! Fuck the shit! o.O Kuivattiin lattia ja nopeesti nukkuun.
Aamulla oli aikaanen herätys, kamppeiden viimeestely, aamutoimet ja junalle. Heimo heitti mut asemalle ja lähti itekin siitä sitte töihin. Mä yritin soitella isännöitsijälle, mutta linjalla ilmootettiin, että "valitsemanne numero ei ole käytössä". Kiitoooos! :S Soittelin Heimolle asiasta ja se lupas mennä taloyhtiön yhteyshenkilön juttusille iltapäivällä, jahka pääsee töistä.
Junamatka meni hienosti, samoin matka taksilla juna-asemalta Tampereen urheilu- ja messukeskukseen. Olin tunnin etuajassa. No messut siinä alko ja oli ihan sairaan siistiä! Saatiin kivat punaaset paidat, missä luki "KORJAAMO 2013 TAMPERE 22.-23.11." Pääsin lipunmyyntiin ja välillä jaoin mainoslehtiä asiakkaille. Asiakkaat oli mukavia ja kaikki sujui aivan mallikkaasti. Päivä tosin oli melko hiljainen. Työ oli vähän samanlaista, mitä tein Seinäjoki Areenassa 17-vuotiaana lipunmyynnissä. Yksityiskohdista nyt en ala kertomaan, mutta sen voin sanoa, että olin kyllä ihan omassa elementissäni ja nautin työstä tosi paljon! Tuollaisia keikkoja ottaisin vastaan vaikka kuinka paljon, kun työstäni kerta nautin! <3
Illalla tuli Tampereelle sitten Heimo, ja tsekkailtiin Tamperetta ympäriinsä. Huvittavinta oli, kun me kuljettiin koko Hämeentie päästä päähän ja vähän sivukatujakin siinä kollailtiin ettien jotakin vähän erilaista ruokapaikkaa, ei perus pizza-kebab-paikkaa. Kierreltiin ja kaarreltiin, mutta mitään ei oikein löytynyt. Ainoo mielenkiintonen paikka oli Napoli, mutta siellä oli joka pöytä täynnä asiakkaita. Sit oli näitä perus pihvipaikkoja, mut ei kiinnostanu oikeen mistään perus pihvistä maksaa keskiarvoltaan 30-50 euroo. :P Joten mihin hyvin erikoiseen paikkaan päädyimme sitten tuolla Tampereella, suuremmassa kaupungissa jossa on liikkeitä vähän joka lähtöön? No mehän löydettiin ittemme Hesburgerista! Hah! Ja ruoka oli oikein hyvää, mitä ranskalaiset puoliksi raakoja. :D Syötyämme käytiin tsekkaamas paikallinen Ilona, joka oli ku kopio Seinäjoen Ilonasta, mitä musiikki oli sata kertaa parempaa eikä sitä perusjumputetsta jossa kappaleet on kaikki ku kopioita toisistaan, fiilis ei pysy yllä ja kappaleiden tanssiminenki on vaikeeta, yhtä hytkymistä. Oltiin kuitenki melko väsyneitä eikä jaksettu ku kattella muiden tanssimista ja hyvin pian lährettiinki nukkuun. Tampereella biletys on kyl ihan eri tasolla ku Seinäjoella! Jo klo 22.30 siellä oli baareis ihmisiä joraamas ja pitämäs todella hauskaa! Seinäjoella tuntuu, et baarit alkaa täyttyyn vasta klo 23-24, mikä on musta ihan järjetöntä, koska lipusta itää kuitenki maksaa ja sit tullaan tyyliin pariks tunniks vaan kerrallansa. Mutta kukin taaplaa tyylillään, näköjään. Olis vaan seinäjokelaisilla paljon oettava mallia noista tamperelaisista! ;)
Nukuttiin ihan sikahyvin (johtuko väsystä vai mistä) ja pienen aamukiireilyn ja hyvän hotelliaamupalan jälkeen löydettiin nopeesti messupaikalle. Lauantaipäivä messuilla oli ihan mahtava! Porukkaa piisas ja ihmiset oli kohteliaita aamusta, iltapäivästä hilpeästi huppelissa. Ei toki kaikki mutta, noh, melkeinpä suurin osa. ;) Johtuko sitte illalla viereises hallis järjestettävästä pikkujoulusta sinne ilmoittautuneille asiakkaille. Päivä meni tosi nopeesti ja promotyttöihin tuli tutustuttua entistä paremmin. Tosi nastaa sakkia oli meitäkin sinne tullu paikalle! Loppupäivästä sovittiin, et yks tyttö tuloo meirän kyydis Seinäjoelle, kun hänelle ei muuta kyytiä ollut. Tottakai tää sopi meille, kun suunta oli kerta sama!
No päästiin sitte lähteen kotia kohti ja kyytiläisen matkapuhelimes olevan navigaattorin ansiosta päästiin oikeelle tielle ja vielä oikeeseen suuntaanki (no oho että oikeen suuntaanki! ;)) muitta mutkitta. Matka meni joutuisasti ja pian oltiinki Seinäjoella ja saatiin kyytiläinen ajois junaan. Me siitä sitte suunnattiinki kotia ja meinattiin lähtee vielä kattoon Seinäjoenki yöelämää. No juotiin siinä kotona parit drinksut ja pelattiin korttia, ku kumpaaki alko väsyttään ihan kunnolla! Joten: painuttiin maata. Heh. Siinä sitte nukuttiin oikeen makoosat yöunet, ja valmistauduttiin tulevaan päivään, sunnuntaihin.
Onneks saatiin kunnon yöunet, sillä valmistauduttavaa olikin, kyllä tänään (siis sunnuntaina) näitä yllätyksiä niin paljon eteen tuliki! No soitin sille isännöitsijälle, ku Heimolle ei ollu taloyhtiön yhteyshenkilö avannu ovee. Eli ei siis tainnu olla kotona. Katoin isännöitsijän numeron ja sain yhteyden. Olin viime kerralla näppäilly yhren numeron väärin. Hyvä hei! :P No tämä vastas ja tuliki pian paikalle. Pian oltiinki vuokraisännän kans yhteyksis ja tämä oli vielä isännöitsijän kans yhteyksis ja sit taas meidän kans. Ja soitteli se isännöitsijäki meille vielä myöhemmin. Tilanne ku on nyt tämä: sen lisäksi, että vettä valuu vessassa lattianrajan tiivisteen välistä lattialle vessassa vettä päästettäessä, niin keittiön lavuaari on tukos. Ja se vähä vesi mitä pikkuhiljaa valuu viemäristä alas, siis TOSI hitaasti, tulee suoraan vessan lattialle sieltä samasesta kohrasta. Eli nyt ei voi käyttää vessaa eikä keittiötä. Astiat pitää pestä kylppärin lattialla saaveis.
Juteltiin vuokraisännän kans ja kerroin sille, et muutama viikko takaperin koko taloyhtiön putket oli tukos ja ne pumppuautolla pumpattiin auki. Mietin voisko tää nyt jotenki olla siitä jälkimaininkia. Vuokraisäntä jutteli isännöitsijän kans ja kerto sitte mulle, et ku näitä putkia oli pumpattu, niin sieltä oli löytyny kissanhiekkaa. Kyseli, että kuulemma siellä teidän yläkerrassa asuvalla väellä on kaks kissaa! Just mietittiin Heimon kans, ku silloon ku toi yläkerran väki muutti, niin se kissankusi haisi tosi pahasti rapus. Tilanteeseenhan puututtiin heti ja selvis, ettei tyypeillä ollu ees hiekkalaatikkoa kissallensa (tai kuinka monta niitä nyt siellä onkaan...) ja niille oli tuotu sitte boksi ja hiekkaa. Mietittiin, et ei kait aikuuset ihmiset oo niin tyhmiä, etteivät jaksa mennä kippaamaan sitä boksia jätteisiin vaan päästävät sen kaiken viemäriin. Naurettiin et no ei kait ny sentään, hölömöjähän ne olis! No näin oli nyt sitte kuitenki tapahtunu, ja lopputulemana se kaikki kissanhiekka ja paska tukki taloyhtiön putket ja loppuviimein repi meidänkin putket. Uu jea! >:( Mä en voi käsittää kuinka yksinkertaanen pitää ihimisen olla, voi hyvää päivää! Pistää niin vihaks et tuon takia täs ny kärsitään ja mitään ei voi oikeen mennä sanoonkaan ettei omaks syyks laiteta mitään. Eli turha sotkee siis tilannetta yhtään enempää. Mutta raivostuttaa ihan mielettömästi!! >:@
Nyt vaan laulattaa ja mielessä se yks ja ainoo laulu: "Fuck you, fuck you very very much".
No ei siinä kaikki! Huomenna tosiaan tulee sitte isännöitsijä ja vahinkotarkastaja kartottamaan tän tilanteen vakavuuden ja korjaustoimenpiteet alkaa välittömästi. Eikö tää tilanne jotenki tästä selkiinny, mut kyllä tää pelottaa, ku ei tällaases tilantees oo koskaan tullu oltuu. Ja toivottavasti jää tää tilanne muuten sen ensimmääsen lisäks myös viimeseksiki! Olo on tosi rauhatoon. Mitään ei oikeen voi tehrä täs kämpäs ny, ja huomista vaan ootellaan et saahaan selvyys tähän asiaan, et mitä tuleman pitää. Ja kuinka paha tää vahinko ny ylipäätään on...
Tän vielä jotenki kestäis jos sais purkaa tän kaiken salille, mut ku ei! Kotona pitää vaan maata. Kaiken lisäks, ny ku ilma on päässy sinne putkeen tuosta reiästä vessan seinäs, niin tottahan ne viemärit on alkanu haiseen! Onneks haju ei vielä oo paha, mut häiritsevä toki. Meinaan huomenna käskee niiden tarkastaa myös mahdolliset kosteus- ja homevauriotki. Täs ollaan ny niin monta lenssua kärsitty viimeesen vuoden aikana ja vähän väliä on tullu oltuu kipeinä, et eihän sitä tierä jos korjauksen jälkeen neki oireet heleppaas. Sit josko sais oikeen ruveta treenaamahanki kunnolla! Ens viikolla aattelin kyllä jo ruveta uimaan matkaa, jos tuo mun kuntovalmentajani Heimo siihen antaa luvan. Se tietää kuitenki kaiken noista lenssuista palautumisista ja treenaamisen aloottamisesta, niin ettei tuu mitään takapakkia. Mut oli kuinka oli, viikon päästä meinaan ruveta vetään salitreeniä taas, oli oireita tai ei. Päähän täs tekemättömyydes sekoo!
Eli paljon on taas haasteita meillä takana. Ainoo hyvä uutinen on, että eräs pieni poika jonka kunnosta oomma olleet huolissamme, on osoittanut sitkeyttä ja tervehtymisen merkkejä! Tiedossahan meillä kaikilla oli että kyseessä on todellinen sisupussi, mutta tällainen konkreettinen edistyminen tuo itellekin paljon voimaa arkeen: ainakin yksi aurinkopoika jaksaa jatkaa ja tervehtyä! <3
Voi mistähän sitä itekin sais yhtä paljon sisua! Välillä kyllä tuntuu, että kaadun ja jalat ei jaksa jatkaa. Mutta maailma vaatii jatkamista, tuleen ei voi jäädä makaamaan. Jatkuvasti tuuli iskee kasvoihin, eikä toista poskea voi kääntää, koska se iskee kaikkialle yhtäaikaa. Välillä mietin kauanko tällaista voi ihminen jaksaa, mutta jostain kumma-nimisestä paikasta sitä vaan saa taas voimia. Tuuli on meitä kyllä riepotellu niin paljon viimeaikoina, että välillä sais aurinko paistaa meille päin oikein kunnolla. Pahoittelen siis jos oon aika herkillä tällä hetkellä, mikä johtuu kaikesta tästä vaikeudesta. Onneksi elämässä on hyviäkin asioita. Nyt kuitenkin tämä tyttö kaipaa perhettä ja ystäviään enemmän ku koskaan! <3 Onneksi vierellä on kuitenkin noin ihana mies, joka jaksaa nostaa pystyyn aina kun elämä riepottelee ja itse kaatuu. Mies, jonka hymy saa koko päivän kirkastumaan ja synkät pilvet häipymään. Mies, jota tämä sydän rakastaa viimeisintäkin sokkeloa ja perimmäisintäkin nurkkaa myöden! <3 Toivottavasti osaan olla yhtä suuri tuki ja turva hänelle. <3
Tähän onkin hyvä päättää tää kirjoottelu ja painua sen ihanan miehen viereen soffalle ja kattomaan elokuvaa. Mä oon tätä tänne tullu aina välillä kirjoottelemaan pieniä pätkiä. :D Mukavaa loppuviikkoa ja uutta viikkoa kaikille! Mä koodailen täältä taas kun tilane jotenkin edistyy. Todennäköösesti jo huomenna tai ylihuomenna, jahka saadaan vähän tuloksia ja tietoa tulevaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)