Liikuntaa, lepoa ja kilpikonnia

Ohoh! Kirjoittelu taas venähti, sorryyyy... :P Piti jo sunnuntaina postailla, mutta täs on ollu niin paljon tapahtumaa. Ei uskoisi, että puhutaan työttömän arjesta, kun ei blogiakaan kerkeä käydä päivittämässä. Nyt sitten päätin ottaa aikaa itelleni, ja sanoin Heimolle tulevani kirjoittamaan blogini. Eli...

Kun Luna tuli meille, se oli elänyt suunnilleen samanikäisen lajitoverinsa, tyttö-nelivarvaskilpikonnan kanssa samassa terraariossa. Kukaan ei oo tuota likkaa ostanu, kun ollaan asioilla käytä Faunattaressa. Oon hinkunu sitä jo yli viis kuukautta, mutta Heimo on tuumannut Lunan riittävän meille. Heimo sanoi, että olkoon Luna nyt ensin jonkun aikaa meillä, ja jos saan sen pysymään hengissä (*kop kop kop) niin voidaan toista konnaa harkita -keväämmällä sitten. Ja mikäli tyttöä ei kukaan ostaisi, niin sitten saa tulla meille. Mutta vasta keväämmällä. Mä oon silti vinkunu sitä meille, koska oon pitäny sitä ikäänkuin 'Lunan morsiamena'; kun tämä pariskunta on pikkutaaperoisista saakka terran jakaneetkin. Vastaus on silti ollut aina ehdoton 'ei vielä'. Sitten tuo tyttökonna katosikin Faunattaren terrasta, ja tiesin tapahtuneelle olevan kaksi mahdollisuutta: joko likka oli myyty tai sitten se oli laitettu talvilevolle. Pohdiskelin useana iltana, että meniköhän Lunan morsmaikku nyt uuteen kotiin. Rakkaustarinako tässä pyyhkäistiin kartalta kylmästi. (Naisen tunne-elämä ja romantiikka sai taas otteen meikäläisen ajatusmaailmassa.) ;)

No, viime viikolla Heimo sitten sanoi, että saan tuon tyttökonnan varata Faunasta, kun sitä kerran niin kovasti haluan - ikään kuin synttärilahjana. Ja minä Faunasta sähköpostilla kyselemään, mikä tilanne niillä siellä oli. Viestiin ei vastattu. Jännitin jo kovasti, mikä tilanne mahtaisi olla, ja mentiinkin Heimon kanssa käymään lauantaina Faunattaressa (suunnilleen kaks päivää mailin lähtemisestä eläinliikkeeseen). Paikanpäällä myyjä tuli mua puhuttelemaan nimellä muiden asiakkaiden joukkoon. "Hei Susanna, sä laitoit sitä sähköpostia siitä nelivarvaskilpikonnasta--" Ai MITENNII käyn usein Faunas? :P Myyjän kanssa toimiteltiin hetken ja selvisi, että nelivarvas-tyttö on kuin onkin liikkeessä; talvilevolla. Mä saisin sen heti kun on saatu heräteltyä. Aikatauluista muhun otettaisiin myöhemmin yhteyttä. Voi jee! Multahan repes into-pankki täysin, mutta sain kuin sainkin pidäteltyä itteeni autolle saakka. :D Olisko ollu vähän noloo siellä alkaa hyppiin ja kiljuun riemusta? :o ;)

Maanantaina sitten ottivat Faunasta sähköpostitse yhteyttä. Vaihdeltiin maileja muutamaankin otteeseen, ja lopputulemana päättivät alkaa konnan horroksesta herättelyn jo tiistaina seuraavan viikon sijaan, ja konna saa siirron meidän kotiimme heti, kun vaan on lämmennyt, syö ja toimii kunnolla. Mahtavaa! Odottavan aika on pitkä, mutta palkitseva... :D Tänään, keskiviikkona, konnaa piti jo mennä tiirailemaan Faunan terraariolasin taakse, ja siellä se heräili pikkuhiljaa. Oltiin matkassa siis minä, Heimo ja Jenni. Aluksi pikkutaapero oli ihan paikallaan, mutta kun juteltiin siinä lasin takana keskenämme jonkun aikaa, alkoi etujalat ja pää liikkumaan hengityksen tahtiin ihanasti. <3 Välillä tytsy pelästyi jotakin, ja etujalat veti sitten visusti päänsä eteen suojaksi, mutta taas pian kurkisteli käpäliensä välistä. Suloinen. <3 Vaikeaa oli sieltä ilman konnaa lähteä, mutta mieltäni lohdutti ajatus, että vielä joskus pikku Novalan (joksi olen tytön nimennyt) lähtisi mukanani papereineen ja bokseineen. Toivottavasti pian! =)

Konnavouhotuksen lisäksi on täällä muutakin tapahtunut. Viime viikon loppupuolisko meni jo paremmin. Ei pyörryttänyt paljon yhtään, ja viisaudenhammaskin oli lähestulkoon kivuton! Lauantaina oli koko kaveriporukka koolla, ja hauskaa oli. Istuttiin iltaa, laulettiin ja pelattiin. Sunnuntaina oltiin vaan Heimon kanssa, syötiin hyvin ja katottiin leffoja. Sellasta pariskunnan henuuttelua oli koko päivä, ja teki meille tosi hyvää. <3

Maanantaina, tiistaina ja tänään keskiviikkona, hyvä ystäväni Jenni on käynyt meillä kyläilemässä. Eilen käytiin Heimon kanssa myös Jennillä iltasella, kun Heimo auttoi Jenniä vähän pyöränhuollossa. Kaikkina kolmena päivänä ollaan syöty hyvin, kun oon ihan omin pikku kätösin päässy kokkaamaan. Muhun on iskeny kauhee kokkausvimma. Kaippa toi Novan saantikin viittaa asiaan. Sehän on uus pieni vauva joka meille tulee. =) Noh, tänään sitte käytiin vielä Fazerin leipomolla syömäs laskiaispullat. Oli muuten hirveen kuivia koppuroita. Kermamunkkeja ei nyt ennen laskiaista myydä, koska myydään laskiaispullia. Vähän huonompi homma, koska ne kermamunkit on paljon parempia. Tietääpä, että seuraavan kerran Fazerin leipomon leivonnaiset kutsuu meikäläistä vasta sen laskiaisen jälkeen. ;) :P Sieltä käytiin katsomas sitä Novaa, ja voi ku se oli niin sulonen! Mä pistän tähän siitä kuvia alle. Tytsy on vähän meidän Lunaa suurempi, mutta hyvin poitsu on sitä kirinyt nyt likan ollessa horrostamassa. Lunahan ei meillä nukkunut kun puolittaisen, koska täydellistä tietoa sen terveyshistoriasta ei meillä ole. Joten haluttiin pelata varman päälle. =)

Novan nokanpää näkyy käpälien takaa.

Nova on kooltaan vähän Lunaa suurempi.

Nätti Nova! <3 

Virkoa pian =)

Faunasta lähettiin katteleen autoja, kun Heimo halus käydä kiertelemässä. Miehet. ;) Joku nainen katto vähän kiukkuusen oloosena, ku Heimo pisti ei-niinkään-vanhan Audinsa parkkiin sen kyllä-jo-elämää-nähneen auton viereen, liikkeen ikkunan eteen. Ja niin nokka pitkällä katseli ku käveltiin liikkeeseen sisään. Kukahan senki aamumuroihin oli pissiny. o.O No mitään kivaa autoa ei löytyny, ja jatkettiin matkaa kauppaan. Ostettiin vähän mättöä ja painuttiin kämpille kattoon vuokraamaamme Step Up - Revolution-elokuvaa. Oli muuten ihan sairaan hyvä! :D Leffan jälkeen Jenni sitte lähti kotiinsa ja me jätiin kämpille. Ilmotin heti Heimolle, et nyt mä painun kirjottaan blogia ku kerta on se pitäny jo sunnuntaista asti tehrä! =)

Työnhaku ei oo napannu. Töitä oon hakenu ku pieni orava tammenterhoja talvea varten. Eipä oo vastauksia kuulunu. Eilen kävin sitte työkkärissä ja laittoivat mut johonki verstaalle, jossa eka tapaaminen olis vähän ennen huhtikuun puoltaväliä. Voi, toivottavasti mä saisin siihen mennessä töitä, ja niin pian ku ikinä mahollista. Niin ihana ku toi Luna onki, niin tää kotona kykkiminen alkaa mulle riittää. Mä kaipaan töihin, ihmisten pariin ja ansiotuloon. Voi hyvää päivää, kuinka vaikeeta täs nykymaailmas voi olla yks töiden saaminen? Ihminen haluis tehrä töitä, mut se ei tunnu olevan ees työntekoon tarpeeks hyvä. Terveisiä sanonko-mistä ja -kuinka-syvältä. :S Ja ku minäkään en mikään kranttu oo, vaan mulle käy vuoro työ ihan missä vuorossa tahansa, ihan millanen työ tahansa ja vaikka ihan peruspalkalla. Oonkin Heimolle monesti manannu, et millanen ihminen mä oikeen oon, ku en ees työntekijäksi kelpaa.. :/ Mut Heimo ei oo antanu mun koskaan luovuttaa, vaan on käskeny jatkaa sitkeesti eteenpäin. "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!" :D Pakkohan tällaiselle ihanalle, kovakuntoiselle naiselle on löytyä töitä, oli omalta alalta tai ei!

Kuntoilun alotin maanantaina ja ainaki tähän asti on sujunu tosi hyvin! Lihaskestävyys on selvästi laskusuhdanteinen, mutta joka aamu menee paremmin. Juoksulenkillä kävin maanantaina, mut juoksin kylmän viiman aiheuttaman hengityksen vaikeutumisen takia vaan kaks kilometriä ja kerran pysähdyin punnertamaan. Eilen tein reilu seittemän kilsan pyörälenkin ku veivin ensin työkkäriin, sieltä Fazerin leipomoon ja sieltä Heimon työpaikalle vaihtamaan auto alle. Piti nimittäin olla jo alle puolen tunnin päästä siitä kämpillä antamas kaverille yhdet kananmunat, ja olin kuitenki kaupungin toisella laidalla. Ja sitä ennen käydä pankissa allekirjoottamas parit paperit. Oon mä kova polkemaan, mut en NIIN kova, varsinkaan kaduilla, joilla on irtosohjoa ja saa olla tosi varovainen! Tänään en oo tosiaan käyny missään lenkillä. Lepopäivää on hyvä pitää, vaikka aamulla jumppasinkin. Varovasti saa alkaa. Maanantaina ja tiistaina oon lisäksi tehny kahvakuulalla puoliskan mun normaalista treenistä, rauhassa ja totutellen, ja itteeni jatkuvasti seuraten. Eli omilla ehdoillani täs nyt on kuntoiltu ja tosi hyvin on mennyt, ainakin tähän asti. (*kop kop kop) Ja lisäksi vettä oon juonu sen puolestatoista kahteen litraa päivässä.

Että näillä nyt jatketaan arkea. Mä yritän jatkossa nyt kirjoitella taas useemmin blogia, pakkohan tätä aikaa on jostain järkätä. :P Tai jos kirjottelen harvemmin niin runsaiden pahoittelujen kera. ;) Mutta, nyt tämä tyttö painuu vahtaamaan munattuja elämiä ja rötköttämään söpösti ja naisellisesti sohvalla, miettimään Novaa ja katsomaan Lunaa. <3 Ihanaa keskiviikkoa kaikille! =)

Bloggerin päivittelyä ja muuta sälää

Systeri antoi vinkkejä blogin ulkoasun päivittelyyn ja sitä nyt on viimeset kaks päivää päivitelty. Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin siinä. Nyt puuttuu enää kuva, jonka muokkaaminen tällä palvelimella on osoittautunut melko haasteelliseksi: se kun on joko liian korkea tai leveydeltään nafti. Tosi hermoja raastavaa tällaiset asettelut, mä sitte vihaan näitä! Ja sitten vielä kun tämä Blogger tilttailee vähän väliä, ei suostu tallentamaan ja huutaa virhettä. Kyllä on hieno homma, että se on ohi nyt! :D 

Toissailtana pestessäni hampaitani huomasin, että alhaalta oikealta on puskenut tiensä läpi viisaudenhammas. Se on todennäköisesti aiheuttanut ainakin osan mun oireistani, kuten pyörrytyksen tunteen. Varmuuden vuoksi kuitenkin lepäilen tämän viikon, koska elimistö on muutenkin ollut aika kovilla. Muunmuassa sydänsärkyjä on ollut eilisestä saakka. Vähän ne ovat helpottaneet, mutta eivät täysin. Mikäli olo on vielä maanantaina huono, on se kait sitten mentävä sinne lääkäriin. Mä vihaan yli kaiken lääkärissä käyntiä, koska ne vaan arvailee ja vähättelee ihmisen oloa. Ja jos on jotain suurempata, niin tehdään kaikenmaailman kuvaukset ja revitään pieneltä ihmiseltä rahaa kuin joltain rikkaammaltakin porholta. Sitten vaan todetaan, että tää oli joku vaihe, nyt on kaikki hyvin. Voit mennä kotiin. Tälleen se mulla meni tuos vuoden verran takaperin, kun mun munuaiset tuotti kiviä vähän liian innokkaasti. Vaasassa asti käytiin murskauksissa ja makseltiin monen sadan euron laskuja. Todettiin munuaisissa ahtauma, mitä kieltäytyivät avaamaan. Nyt mun elämäntehtäväni onkin lipittää vettä kuin pieni eläin, ettei niitä kiviä enää tulisi. Joten meinaa olla tosi vaikeen takana mennä lääkäriin nyt uudesta vaivasta. Saati sitte johonkin hammaslääkäriin, jossa laskut vasta onkin suuria! =(

Eilen käytiin Heimon kans Sorsanpesällä ilmasella aterialla, kun tuli kutsu kotiin Riedeck Oy:n järjestämille illallisille, missä samalla esiteltiin jotain sängynpeitteitä, petauspatjaa ja paksumpaa patjaa, tyynyä ja eri villamateriaaleja. Ruoka oli oikein hyvää, oli kermaperunapohjaisesti tehtyä pyttipannua, possunlihaa kermakastikkeessa, erilaisia salaatteja, leipää ja jälkiruoaksi kahvi/tee porkkanankakun kanssa. Nam!

Esittely aloitettiin sitten kaikkien ruokailtua. Sänkymateriaalit toimivat ulkoasultaan, mutta villa-allergikkona pistin liinat kiinni aika nopeesti totuuden kuultuani. Kaikki oli tehty siis villasta, mikä ei mua miellyttänyt ollenkaan. Villaksi sai valita lampaanvillan tai kashmir-villan. Tuotteet ei mitään ilmasia olleet muutenkaan, vaan hinnat lähti vajaa tonnista reilu kahteen tonniin, riippuen siitä mitä valitsi.

Mä en ollut yhtään vakuuttunut, koska oon allergiani takia erittäin skeptinen villan suhteen. Heimo taas kuunteli tähdet silmissä asenteella "mä haluuuun!" ;) Mulla tuli kashmiristakin allergiaa jo paikanpäällä myyjän pölyttäessä kaikkia villavaatteita, ja myyjä sen kuin lateli valheitaan, että "se on varmaan ollut kosketuksissa tuon lampaanvillaisen peitteen kanssa" ja "onhan se nyt eri asia kutina ja allergia" (ottaen huomioon, että kutina on yksi allergisen reaktion oireista, vaikkei toki aina allergiasta olisikaan kyse). Huomautin kyllä, että mulla on allergia, ja myyjä hiljeni.

Myyjä ei tullut vastaan minkäänlaisissa ehdotuksissa, kuten pyynössämme lähestyä häntä myöhemmin vaikka sähköpostilla. "Me ei harjoiteta myyntiä kuin näissä esittelyissä." Omapa oli tappionsa. Heimo kun niin himoitsi niitä vuodevaatteita ja mä yritin saada sen vaan pois sieltä tilaisuudesta. Kotiin päästyämme oli miehen mieli jo muuttunut. "Olihan se myyjä vähän tökerö. Ei se oikein ollut valmistautunut." Se on tuo kiusaus paha juttu! ;)

Mutta myyjä oli kyllä tosi huonosti valmistautunut! Sen puhe oli tosi takkuavaa, ja se ei selvästikään tiennyt mistä puhui. Yhdessäkin vaiheessa hän sanoi, että tuotteita ei markkinoida, miksi ne ovat halvempia kuin kaupan tuotteet (joo just!) ja "ne tulevat suoraan kuluttajalta asiakkaalle". Katsahdin Heimoon päin ja kyselin, että olisko tuottajalta asiakkaalle mitä. Vitsailtiin, että onko ne sitten jo kerran käytettyjä tuotteita, siksikö ne on "niin edullisia". Meitä vastapäätä pöydässä istuva nuori poika kuuli sen ja sitäkin alkoi selvästi naurattaa.

Illalla kotiin tultuamme mä surffailin hetken netissä ja menin sitten Heimon viekkuun sohvalle telkkua vahtaamaan. Oli meinaan niin mielenkiintoosta ohjelmaa, että nukahrettiin kummatki siihen, ja vajaan tunnin kuluttua havahduttuani sammuttelin valot ja laitteet ja hätyytin Heimon omaan sänkyyn maate kipittäen ite kiltisti perässä. Mehän aletaan olla ku lapsiperheen vanhemmat, tosin ilman niitä lapsia. Yhtä mielenkiintoosia. ;)

Aamulla heräsin Heimon lähtiessä töihin. Jatkoin kiltisti uniani. Näin sellasta unta, että olin se telkkarin Mentalist, Patrick Jane, minkä ohjelman aikana nukahdettiinkin eilen. Unessa toimin muiden tiimiläisten mielestä jotenkin väärin, ja karkasin työpaikalta. Joku perhe mua alkoi sitten etsimään ja mä Patrickina toimin sen älynväläysten mukaisesti; ihan kuin se olis ollut saman pään sisällä ku minä ja antanut ohjeita mulle. Eli periaattees samassa kropassa oli sekä minä että Patrick ja meidän kummankin mielet. :D Lisäksi tää Patrick Jane ajoi HEIMON AUDIA ja yritti mennä piiloon sen auton alle. Jostain syystä Audissa oli niin matala maavara, ettei niinkään pieni mies mahtunu täysin sen auton alle; vain osittain, ja änkemällä oikeaa kylkeään auton alle. Patrickia etsineen perheen pikkutyttö löysi Patrickin mutta valehteli ettei nähnyt häntä. Seuraavaksi pikkutyttö tuli Audin takaa papukaijan kanssa. No siihen mä sitten heräsin, ja olin täysin Heimon puolella lähellä sängynlaitaa, painaen oikeaa kylkeäni keskemmälle sänkyäni. Olin siis ihan tosissani yrittänyt sinne auton alle, tosielämässäkin. :D Että sellainen uni, tosi tervettä, hei! ;)

No, liikuntaa ei siis olla harrastettu edellisen unen ja siihen liittyvän hikoilun lisäksi minkäänlaisessa muodossa. Lunakin on ottanut terrassaan melko rauhallisesti. Syönyt ja nukuskellut. Taitaa olla kasvupyrähdys taas edessä. Pään ihon alta pilkistelee vihertävää, uutta nahkaa ja päällinahka on koppuraista, ja poitsu on hyvin väsynyt. Eli vaikee arvata mistä nyt tällä kertaa puhaltaa. Pistänkin tähän alle eilen nappaamani kuvan, missä pikku-ukko oli iltaunillaan lämppärin nurkkauksessa, itse pyyhkeenreunasta muotoilemassaan pesässä. Tänään se näyttää paljon pirteemmältä ja vetää salaattia kovalla tohinalla omalta, uudelta tarjottimeltaan :D Pistän siitä kuvia kans tähän loppuun.

Lunan iltaunet =)

Nappula syömässä. 

Vähän keskittymiskyky herpaantui kun kameran näki.

Siellä sitte vedetään ihan omalta tarjottimelya! <3

Nyt vois mennä tyhjäilemään astianpesukonetta, pesemään Lunan ramppia, laittamaan pyykkejä ja syömään. Vaikka tuntuukin tämä päivä kamalan tylsältä, niin kyllä sitä tekemistä silti löytyy oikein mukavasti, kun oikein alkaa miettimään. Kiinnostuksen laita vaan.. no, sitä ei ole. :P Katsellaan!

Pitkästä aikaa bloggerissa!

Sorry lukijat, viime postauksesta on aikaa meikäläisen kiireiden vuoksi. Oon lepäillyt ja hieman jumppaillut aamusella. Lunan hoitoakin on arkeen luonnollisesti kuulunut ja sitä kaikkea muuta perustouhua kuten ruokaa, siivousta ja unta. Postaukset sitten jäivät, kun ei ole ollut pahemmin mitään erityistä kirjoitettavaa, kunnes...

Tällä viikolla on pyörryttämisen voimakas tunne tullut takaisin, ja se pahenee päivä päivältä. Silmissä mustenee, taju lähtee välillä. On palelua, uneliaisuutta ja hermostuneisuutta. Pääkipua ja painetta silmien takana. Systeri on ohjeistanut, että kyse on ylikunnosta ja pitää ottaa iisimmin kuntoilun kannalta.

Eilen sitten iski se totaalinen seinä vastaan, kun illalla ajattelin kokeilla pitkästä aikaa kahvakuulajumppaa varovasti ja itteeni kuunnellen. Jumppa loppui lyhyeen, kun ojentajia tehdessäni (selinmakuu lattialla; nostetaan kahvakuulaa molemmin käsin niskan takaa ojentajia jännittäen) otsalohkoon syntyi merkittävää painetta, silmät tuntui vetäytyvän kuoppiaan kohden ja etoi paljon. Ja tää fiilis tuli hyvinkin nopeasti, ei siis porrastettuna, jolloin olisin tajunnut lopettaa paljon nopeammin kuntoilun. Join siinä vettä hissuksiin ja yritin selvitellä oloani tähän huippailuun jo kyllästyneenä ja tympääntyneenä.

Illalla juttelin systerin kanssa naamakirjassa ja kyselin, voiko tää enää mennä sen ylikunnon piikkiin kun olo vaan pahenee. Systeri totesi, että ylikunnosta parantumiseen tarvitaan täydellistä lepoa, eli ei kuntoilua ollenkaan -jotta elimistö palautuu täysin. Kertoi myös, että palautumiseen voi mennä helposti kuukausikin, jopa enemänkin. Päätin lopettaa nyt kuntoilun joksikin aikaa, ja hakeutua lääkäriin.

Meinasin aluksi katsella, josko olo paranisi ilman lääkäriä mutta tänään olen tuumaillut, että onhan sitä hyvä tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Toki, myöntää täytyy, että ite en näin fiksusti ajatellut, vaan Heimo moneen kertaan on sanonut, että lääkäriin on mentävä, niin saadaan varmuus. Ja tietää sitten senkin, kauanko kuntoilematta tulee olla ja jatkossa toimia, että vältytään tällaiselta tilanteelta. Nimittäin, jos lepoa on liian vähän, on lepokausi ollut ylikunnon kannalta turha ja olotila palaa hyvinkin nopeasti. Näin olen kuullut. Lisäksi lepokauden jälkeen kuntoilun saa aloittaa hyvin varovasti, ei täydellä tahdilla.

Mutta on sitä muutakin tehty kuin kuntoiltu! Viime lauantaina oli kaverien kesken illanistujaiset, ja hauskaa oli! Pelailtiin pelejä, laulettiin mun saamaa uutta Singstar - Suomihuiput-laulupeliä pleikkarilla ja käytiin pelaamassa paikallisessa biljardia. Valvottiin melko myöhään, mutta sunnuntaina ei ollut pahemmin puhti pois! Kokeillaan synttäreillä sitten uudemman kerran, josko silloin olis kanssa yhtä hauskaa. ;)

Maanantaina kävin porukoilla kylässä illasta, kun ei oo tosiaan joulun jälkeen tullu käytyä näiden kaikenlaisten kiireiden keskellä. Pikkuveljen kans paljon tuli juteltua. Se pelas samalla pelikoneellansa jotain peliä ja sillä oli korvassa sellanen kapine, jonka kautta kuuli pelikavereitansa ja pystyi niille puhuun. Broidi joutu muutamaan otteeseen muistuttaan mua, että se kapistus otti myös mun siihen aikaan päivästä ah!, niin järkevät puheeni sinne linjoille, ja kaverit kyselemään mitä oikeen tapahtu. :D Hyvä minä! ;) Jouduinkin pian sitten porukoilta lähteen, kun Heimo pääsi töistä ja lähdin sitä hakeen. Lupasin äiteelle, että ens kerralla tullaan sitten kaksin käymään, jos vaan saadaan järjestettyä. =)

Eilen olin systerin luona. Siskonpoika oli vähän vieraantunut, ja kainosteli aluksi. Repäsin sitte ja otin pojan syliin, ja pian alkoi ujous kadota (ja lelut lisääntyä). Heh heh heh, ihana jätkä! ;) <3 Jossu teki maittavaa kotiruokaa, ja mä vedin taas ehkä enemmän kun käytöstapojen puitteis toisen luona vedetään. Hups! (Oon sulle pizzan velkaa! :D ) Ruoan jälkeen vedettiin vähän jäätelöä ja lähettiin käppäilemään ihanan talvisäähän. Siskonpoika laitettiin porukoilta saatuun rekeen, ja löydettiin oikeen ihana kävelyreitti jonkun pellonreunantapaista pitkin, ja päästettiin siskon koirakin vapaaksi. Tuntui, että koiralla oli kaikkein hauskinta: sillä vaan virtaa tuli lisää lenkin kuluessa! =) Tosin ei meillä sen kurjempaa ollut. Systeri sai oikeen hyviä kuviakin meidän reissusta, vaikka mä näytinkin joltain kävelevältä mäyrältä niis kuvis lakkini alta. :D Kun poitsu saatiin nukkumaan, alettiin jutella meidän lemppari-tv-sarjoista ja huomattiin, et fanitetaan samaa sarjaa: Täydellisiä naisia. Lopputulemana sain sitten systeriltä lainaksi Täydellisten naisten neljä tuotantokautta, ja hieman mä oon niitä nyt vahdannu silmät lautasina. :D Piti oikeen koodailla sille tänään, että on muuten hieman hauskoja jaksoja toisessa tuotantokaudessa. :D Kyllä on kaikenlaista keksitty! No jokatapaukses lähdin sitte puoli neljän jälkeen kotia kohti, kaveri tuli kylään, ja lähti muutaman tunnin kuluttua pois. Sitte hainkin Heimon töistä, ja pian päästiinkin taas nukkuun.

Tänään käytiin pankkiasioilla ja koulutusmessuilla. Jenni tuli sinne kans pikkubroidinsa kanssa. Kivan oloinen kaveri, siitä kasvaa vielä fiksu mies (tällainen välikommentti tähän). Messuilla vierähtikin kunnon tovi, kun kiertelyn lisäksi innostuttiin osallistumaan kilpailuihin ja voitettiin oikein jotain palkintojakin! :D Lisäksi saatiin mukaamme tietysti nää perinteiset, eli kangaskassi täynnä esitteitä, karkkia ja kyniä. Sieltä lähdettiin sitten kotiin, missä Heimo innostui siivoamaan akvaariota ja sen ulkosuodatinta. Jippi-jai-jei! :D Onneksi se on nyt ohi ja blogiakin on tullut kirjoitettua hyvän matkaa. :D Pitää kyllä taas kirjootella useemmin ettei tuu tällasia hehtaaritekstejä! :P

Että tällaista kuntoilijan elämää meilläpäin. Nyt onkin hyvä keskittyä vain terveelliseen ruokavalioon ja Lunan hoitoon. Lunan, joka on ravaillut pitkin terraa innostuneena puolittaiselta herättyään ja toimimaan täysin nyt alettuaan. Faunattaressa on ollut myynnissä jo kauan aikaa tyttö-nelivarvaskilpikonna, josta oon haaveillut. Nyt se oli terrasta hävinnyt, ovat laittaneet sen näköjään nyt sille puolittaiselle josta oli myyjän kanssa puhettakin tuossa vajaa kuukausi sitten. Oon aatellu et jos sen tuonne Lunan morsmaikuks sais, sen nimeks tulis Kikka. Kilpikonnalla kun pitäis olla lyhyt nimi, jonka se vuosien varrella oppii yhdistämään itteensä.

Luna on lepokautensa aikana ja sen jälkeenkin syömistankkauksen alettuaan, ruvennut kasvamaan isomman pojan mittoihin. Shoppailinkin tuos maanantaina poitsulle isomman "ruokalautasen", tarkemmin kuvailtuna tarjottimen, josta näkyy kuvaa alapuolella (jossa kuvattu terraa ylhäältäpäin). Tarjottimessa lukee erikielillä tervehdyksiä: terve, hei, hi, tjänare, hej, ciao, moikka, hello, moi, hejsan, moro. Ihan heräteostos tää tarjotin ei kuitenkaan ollut, vaan sitä etsin kaikenkaikkiaan kolmesta kaupasta. Laskeskelin, että kun Luna kasvaa kuitenkin melkoisen isoksi, ja kilpikonnalle tulee tarjota ruoaksi itsensä kokoinen kasa salaattia, siihen kuidut, nutrot, kalkit ja lisukkeet, tulee ruokakasasta melko iso poitsun kasvettua täysiin mittoihin. Ja monesti konna ahtaa ittensä vielä sinne ruokalautaselle (miksi, tiedä häntä). Joten pinta-alaa saisi olla hyvinkin! ;) Ruokalautasen reunojen tulis olla matalat ja sen verran pyöreät, etteivät nirhaile kilpeä konnan reunojen yli kiivetessä.

Lisäksi Lunan terra on nyt koristeltu viimeisen päälle mukavaksi, ja onhan tuo näyttänyt poitsulle kelpaavan. Laitan terrasta kuvan tähän alle.

Miksi kaikkia naurattaa tuo 'LUNA'-tekstin vasemmalla

puolella oleva viesti "ei mainoksia"? ;)

Sehän on erakko, ei se lue lehtiä! ;) <3

Tässä terraa ylhäältä. Kannen päällä on vähän lehtiä varjoa tuomassa,

terran sisällä pari köynnöskasvia (joiden alla poitsu iltapäiviänsä viettelee),

ja oikealla näkyy terran vinttiä, jossa tuo uusi tarjotinkin teksteineen möllöttää. :D

Tuolla se jätkä vetää hepuleita harva se päivä, juoksentelee, kiipeilee ja kolistelee. Välillä sitä katselee, mistä sais itekin moisen määrän energiaa omaan arkeensa. Toinen kun on niin onnellinen pienistä asioista ja oppii joka päivä jotakin uutta (yleensä kyllä liittyen pahantekoon, valitettavasti). Silti se on vaan niin rakas, ja tuo tähänkin kämppään elämän ääniä mukavasti. Monet sanoo kilpikonnien olevan tylsiä, laiskoja ja hiljaisia. He eivät ole nähneet nelivarvaskilpikonnaa. ;) Loppuun olisin vielä lisännyt Lunasta päivitystä mutta eipä tämä kuvanlataus taas jostain syystä toimi. Mahtavaa. No mutta huomisiin!

Tietoja muuteltu

Tämä vapaa on saanut aivorattaat allekirjoittaneella pyörimään, ja teinkin muutoksia blogiini. Muutin blogini osoitetta hieman kuvaavammaksi, samoin blogini pääotsikkoa. Toivottavasti rakkaat lukijat nämä vielä löytävät!

Syy tähän ratkaisuuni oli yksinkertaisesti ajan säästäminen. Olen kirjoitellut Facebookin yhteisössäni kilpikonnani arjesta, ja nyt alan liittää tätä arkeani tänne blogiini. Tällöin minun ei tarvitse erikseen päivitellä sekä blogiani että tuota yhteisöä. Kätevää! Samalla kilpikonnaharrastajat voivat käydä nappaamassa täältä vinkkejä, kuinka kannattaisi toimia käytännössä joidenkin ongelmakohtien saralla ja kysyä neuvoa aivan kuin ennen vanhaan toimiessani Suomen Herpetologisen Yhdistyksen (ry) jäsensihteerinä. Tuolloin neuvoin sähköpostitse joitakin herppiharrastajia.

Minulla on siis ollut elämäni aikana lukuisia eri kilpikonnia väliaikaisessa sijoituksessa, ja olen perehtynyt niiden hoitamiseen. Olipa minulla tuossa pari omaakin kilpikonnaa, joista jouduin luopumaan ajanpuutteeni vuoksi. Elämäntilanteeni sitten muuttui, ja sainkin viime keväänä (2012) Heimolta lahjaksi pienen Testudo Horsfieldiin poikasen, joka pitkällisten pohdintojen jälkeen ristittiin Lunardo Vee-kilpikonnaksi.

Luna on hyvin aktiivinen ja vilkas nuorimies, joka nukkui syksystä tammikuun ihan alkupuolelle, puolittaisen talvilevon, minkä jälkeen heräsi omatoimisesti jatkamaan arkeaan. Minä omistajanaan tietysti tarkkailin päivittäin, mikä on tilanne minkäkinlaisena päivänä; herätäänkö tänään vai ei. Pidin myös kalenteria jaksottaakseni, kuinka pitkää heräämisväliä konna suosii. Aluksi luulin konnan olevan sairas. Eläinlääkäri totesi, ettei sillä ollut kuin pieni silmätulehdus, mihin sai silmätipat ja varmuudenvuoksi lievän antibioottikuurin. Kun poitsu ei sitten siltikään virkistynyt, kyselin asiaa Facebookin yhteisössäni, ja eräs kasvattaja tiesi Lunan vetäytyneen talvilevolle. Omat kilpikonnani eivät tätä aikaisemmin olleet tehneet, ja meillä levättiin vasta myöhemmin syksystä pidemmälle keväseen, joten tilanne oli minulle aivan uusi. Ko. kasvattaja kertoi, kuinka itse tapaa toimia ja puolittaisen toimintamalli saapui tämänkin katon alle - Lunan omasta päätöksestä. ;)

Nyt tämä tilanne on kuitenkin taas syksyyn asti ohi (*koputtaa puuta*) ja tuolta pikku-ukko nytkin katselee; terraarionsa yläkerrasta, mitä emäntä tällä kertaa touhailee. Tänään on ensimmäisen täyden ruokailuviikon ensimmäinen normaali paastopäivä, ja pientä mielenosoitusta on ollut havaittavissa (mökötystä tyhjällä ruokalautasen paikalla, kiipeilyä ja kolistelua), mutta melko rauhallisesti on tämä päivä otettu. =) Huomenna sitten taas salaattia uusilla voimilla! ;) Noin pienelle kilpikonnalle en ala kahden päivän paastoa viikossa vielä järjestämään, ettei laihdu. Poika on pysynyt normaalipainossa ja on erittäin vilkas ja syö hyvin, joten mitäpä tuosta. Kasvava nuori tarvitsee ravintoa. ;) heh heh heh =)

Alla näkyvistä kuvista on selkeästi havaittavissa Lunan vilkkaus ja kekseliäisyys, sillä niissä Luna kiipeää suoraa seinää ylös. Heinäteline on pitänyt siirtää tuohon nurkkaan ja telineen päälle laittaa kansi, koska Luna on alkusyksyllä pariinkin otteeseen kurkkinut heinätelineen päältä maailman menoa. Turvallisuus ennenkaikkea!

Terraa on koristeltu muovikasveilla oikein kauniiksi. Luna elää euroopasta ostettavissa olevassa suurimmassa marsunhäkissä, joka on tilattu Tanskasta. Häkin ympärille on vedetty kolme kerrosta elmukelmua tiukasti, ja häkin katto on paljas. Häkkiin on Heimo rakentanut yläkerran ja rampin. Rampissa on porrasaskelmat. Häkin yläkerrassa on kuminen matto, josta pissat on helppo pestä pois.

Häkin pohjamateriaalina olen käyttänyt luonnonturvetta, luonnonturve-hiekkaseosta ja luonnonturve-hiekka-männynkuorihakeseosta, mutta kaikki pölyävät helposti kuivan pohjamateriaalitarpeen vuoksi, joten päädyin pitämään häkin pohjalla vanhaa lakanaa, koska Luna tekee tarpeensa yläkertaan, melkeinpä poikkeuksetta. Luna pissaa joko uima-altaaseensa tai kumimatolle (mikäli ei ehdi altaalle; Lunalta pääsee joskus ilopissa nähdessään salaatin). Alakerrassa on lämpölampun alla kaksi kivilaattaa, jotka on vuorattu pyyhkeellä, jotta ne eivät kuumenisi liikaa. Luna on kumpaankin päähän tehnyt oman pienen pesän pyyhkeiden taitoksista yli jääneistä kulmista. Mä kyllä laitoin kulmat kivien ja seinän väliin, mutta Luna niitä kolme päivää kaivoi sieltä ylös. Ihme heppu. :D

Nyt on sitten koristeltu häkkiä oikein toden teolla. Muovikasveina on erilaisia lehtiä, ruusuja ja tulppaaneja. Laitan niistä kuvat kun projekti on valmis. Laitan häkistä kuvia sitten heti, kun se on "tuunattu" valmiiksi. Malttia, malttia. ;)

Mutta Nyt on Lunardo Vee esitelty tälläkin palstalla. Tämä tyttö painuu nyt viettämään vapaapäivää Heimonsa kainaloon, katselemaan leffoja ja odottelemaan, että AH!, niin ihana sarja alkaa. Nyt mainostusta: OLIPA KERRAN, nelosella, klo 20.00-21.00 aina SUNNUNTAISIN! oijoi ;) melkein yhtä hyvä kuin SALATUT ELÄMÄT, maikkarilla, huomisesta maanantaista alkaen, aina ma-pe klo 19.30-20.00 ;). Näistä on arjen pienet ilot tehty.

Loppuun liitän vielä Lunan kuvan, niin tiedätte millaisesta veijarista on puhe. Noista ylemmistä kuvista sitä ei niin selkeesti näe. Ja nämä kuvat ovat vähän tuoreempiakin. =) Luna on sydäntenmurskaaja ja hyvinkin kekseliäs kaveri. Sitä ei voi olla rakastamatta, kun sen oppii tuntemaan. Ykskin kaveri muuten alkoi kyselemään multa kilpikonnien hintoja täällä nyt noin puolen vuoden ajan vierailtuaan ja Lunan tuntemaan opittuaan, vaikkei ennemmin tietääkseni ole ollut kilpikonnien fani. ;) Ei siis ole inhonnut, muttei ole hinkunutkaan. Sellainen se meidän Luna on! =)

Älkää välittäkö taustalla näkyvästä joulukaaoksesta :P

Poikkeuksellinen lepopäivä

Aamulla huomasin, että multa on ihan veto pois ja pinna kireellä. Pakotin itteni jumppaamaan. Söin aamupalan, ja join vettä. Sitten alkoi pyörryttää. Muistelin, että eilenhän oli sama juttu! Join lisää vettä ja huippaus hellitti. Lähdin pihalle ajatellen, josko raitis ilma helpottaisi huimaukseen, minkä se tekikin. Pihalla oli kuitenkin niin kylmä ja vaikea hengittää, että painuin takaisin sisälle astmakohtauksen myötä. Harmitti kovasti.

Kotona tuntui, että kaikki pikkuasiatkin epäonnistuivat. Naamakirjassa sitten sadattelin tätä, ja Jossu-siskoni linkitti sivuilleni tietoa ylikunnosta, ts. ylirasituksesta. Luin linkin takaa paljastuvan tiedon, mikä vastasi omaa oloani parin viime viikon ajalta. Kiitin tietysti siskoani, ja tuumin pitäväni vapaata nyt maanantaihin asti. Silloin aloittaisin treenaamisen - hieman kevyemmin. Tähän asti päiväni ovat täyttyneet pääsääntöisesti kolmesta perustreenistä; aamujumpasta, juoksusta ja kahvakuulatreenistä. Tämän lisäksi olen saattanut käydä kävelylenkillä, salilla ja uimassakin samana päivänä. Suunnittelin, että jatkossa voisin jokapäiväisen (ma-pe) aamujumppani lisäksi joka toisena päivänä juosta, joka toisena tehdä kahvakuulatreenin. Ja mikäli menisin salille ja uimaan, ei juoksua eikä kahvakuulaa tehtäisi ollenkaan. Ennen miss Power Truck-kisoja tietysti treenaisin reilu kuukauden verran hieman kovemmin. Nyt on kuitenkin ensisijaisesti tärkeintä palauttaa itsensä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Onneksi mulla on tuollainen isosisko, joka auttaa pitää huolta! Joskus sitä ei vaan ihminen tajua, kuinka typerästi omia asioitaan hoitaa. Kiitos, sisko. <3

Tänään meille on tulossa pari vierasta kylään. Istutaan iltaa leffan merkeissä. Mukavaa viettää ystävien parissa aikaa näin viikonloppuisin, kun Heimokin on vapaalla. Näiltä näkymin maanantaihin saakka: Hyvää viikonloppua, levätkää! =)

Reissua, liikuntaa, kuvauksia

Noniin! Nyt on levätty ja olo on virkeä. Aamun alotin jumppaamalla, sitten Heimon sisko toi meille kaloja, sitten käytiin Jennin kans kävelyllä. Oltiin kummatkin aika veto pois normaalioloon verrattuna, ja lenkki menikin aika vaisusti. Katteltiin siinä samalla, kun useat eri poliisiautot piiritti Törnävänsaarta, taisivat jotakin etsiä. Nähtiinpä yksi poliisi koiransa kanssa maastoakin tutkimassa. Lenkin loppupuolella huomattiin, että paikalle oli kutsuttu myös paloauto. Naureskeltiin koko lenkki, että joko käännytään kannoillamme, joko, joko? :D Päästiin kuitenkin ehjinä kotiin.

Kotona syötiin lasagnea. Heimo oli tehnyt mun reissuni aikana niin ison satsin, että siitä riitti hyvin rakkaalle ystävällenikin! =) Hyvää oli ja syvälle meni. ;) Mussutettiin siinä jälkkäriksi vähän hyväskää, ennen kuin Jenni lähti kotiinsa. Jatkettaneen huomenna harjoituksia. :D

Pian Jennin lähdön jälkeen Heimo soittikin, ja sovittiin, että se ilmoittelee mulle vähän ennen töidensä päättymistä, jolloin juoksisin sen työpaikan vieressä olevan kauppa-alueen pihaan Heimoa vastaan. Siitä on tarkoitus lähteä sitten yhdessä kauppaan ruokatavaraa ostamaan. Näin ei Heimon tartte ajaa edestakaisin, ja säästetään aikaakin. Samalla mä saan hyvän juoksulenkin. Toivottavasti siitä olo piristyy, kun käy kiihdyttämässä verenkiertoa kunnolla. Ennen juoksulenkkiä lämmittelen kunnon perinteisellä kahvakuulatreenillä.

Reissusta varmaan pitäis kertoa kanssa, kun oon sitä niin lupaillut. Reissu meni oikein hyvin ja maittavasti. Junamatkat tuntui tosi nopeilta. Heti perille päästyäni Inka vei mut Hesburgeriin syömään (valkoista jauhoa elimistöön ennen kuvauksia, jee!). Tämän jälkeen painuttiin Sealifeen, ja siellä kuvailin paljon kuvia, joita olen lisännyt tuohon alle. Se oli aivan mahtava kokemus!

Tällainen kuva oli heti ovessa.

Tosi suloinen merikilpikonnanpoikasen animaatiokuva!

Tällainen roikkui katosta. Hauska!

Tällainen ukko oli asetettu käytävälle heti kierroksen alkuun.

Vähän sitä arastelin miettiessäni, onko sisällä ketään. :D

Hieno akvaariokokonaisuus.

Reevesin suokilpikonnien (Chinemys Reevesii) akvaariokokonaisuus.

Ensimmäinen reevesinkonnista.

Toinen reevesinkonnista.

Tällä erikoisella kalalla oli kyhmy otsassa!

Isoja kaloja.

Erikoinen, pitkänmallinen imukala. Mikä lie ;)

Hieno suihkulähde-patsas.

Kaksi sammakkoa.

Akvaariokokonaisuus, kaareva lasi.

Nämä upeat kalat uivat ihan paikallaan!

Näetkö tämän erikoisen kalan?

Se kurkistaa kivien lomasta, sillä on suu auki!

Hieno väritys kalalla. Kuva vähän sumea...

Kirkkaanvärinen ja hyvin nopea kala.

Hieno väritys :P

Pikkukaloja pallonmuotoisen akvaarion sisällä.

Näyttävä akvaario!

Komea kala.

Upea väritys!

Jotkut kalat, kuten erityisesti tämä, tuntuivat olevan aivan kuin suoraan piirretyistä.

Ruokahetki. Huomaa ruokkijan käden ylhäällä! :)

Täällä sai etsiä sudilla hiekan alta vanhoja luita. ;)

Pallomainen akvaario, hieno. =)

Upea fisu! ;)

Luurangonpätkää dinosaurusnäyttelyn ajalta (kuulemma). Ei mahtunut kuvaan mitenkään. :P

Akvaarioissa oli sööttiä joulukoristusta.

Huomaa ihana tonttulakki!

Koristusta katosta roikkumasta.

Hai...

...nimeltään Mussukka. ;)

ISO kala. :P

Kolmen akvaarion kokonaisuus.

Komea kultainen pallo. :D

Meritähti.

Merihevosia.

Ihania merihevosia...

...voi kun sais itellekin ;)

Komea!

Piikkejä :P

Ja takaisin merihevosiin ;)

En meinannut päästä pois meriheppojen luota ollenkaan ;)

...ja vaihteeksi merihevonen ;)

Hai :D

Käytävä kulki akvaarion ALTA =)

Siellä oli liemikilpikonnakin!

IHANA !!

Heh heh, ei vais; tämä on kuva julisteesta ;) 

Mut ihana on! ;)

ISOJA KALOJA :D

Monni. Suuri. Albino.

Kuvatusta akvan päältäkin.

Joulupallo!

Kieltokylttejäkin bongattiin ;)

Vauva-allas. Tyhjänä tällä kertaa.. :/

Täällä kasvaa jotakin poikasia :D

Löydätkö kalan? ;)

Komea! Hieno väritys =)

Mun lempparikala...

...ja miksi? Siksi, koska...

...se tuli lasin aakse...

..ja kirjaimellisesti...

...poseerasi! :D

*POSE POSE*

Meduusa =)

Meduusoja =)

Ja lisää..

Meduusoista mun lemppari!

Komean näköisiä parvessa =)

Joku meduusojen elinkaarihärpäke :D

Keskellä ympyrää sai pyörittää.

Jäälavaste. Oli pakko koskea, olikin vaan muovia ;)

Jääkauden kaloja, elävät kylmässä vedessä.

Upean näköistähän jääkauden alueella oli!

Ihana! =) 

Makkarin valokuvatapetiksi? ;)

<3

Akvaarioita rivissä.

Hieno kokonaisuus.

Itse asiassa tämä rivi meni läpi pyöreän huoneen seinän, ovien yläpuolella!

Inka ja akvaariot ;)

Oviaukkoja, akvaarioita, ja Inka. :D

Paljon kaloja tuli seurailemaan ihmisiä.

Komeanvärisiä kaloja.

Kruunasivat maiseman!

*Kurkistus!*

Parvessa...

Tämä oli hauska! 

Tämä oli maahan kameralla kohdistettu kuva.

Kun kuvan päälle ja lähelle kaloja astui, kalat säikkyivät...

...ylhäällä olevan liiketunnistimen avulla...

...ja mietin saisko tällaisen kotiinkin? ;) 

Jäätä katossa ;)

Sitten kierreltiin ympäri kaupunkia, ja käytiin taas syömässä. Ruoka ei tosiaan ollut mitään hyvää! =( Riistakäristys oli loppu (kuinka ollakaan), joten jouduin ottamaan lautaselleni lohilasagnea. Se oli kylmää, limaista ja erittäin pahaa. Siihen oli ripoteltu tilliä päälle niin paljon, etten tiennyt söinkö lohilasagnea tillillä maustettuna, vai tilliä ripauksella lohilasagnea. Inkakin maistoi palan, eikö hänkään näyttänyt kyseisestä ruoasta paljon nauttivan. Söin ruokani kuitenkin sitkeästi, koska olin siitä maksanutkin. Tämän episodin jälkeen shoppailtiin hieman, käytiin ruokakaupassa ja painuttiin Inkan kämpille.

Inkan kämpillä käytiin saunassa, katsottiin telkkaria, syötiin iltapalaa ja hyvin pian sen jälkeen painuin nukkumaan. Olin melko väsynyt, kun päivä oli täynnä kaikkea uutta ja jännittävää. Mieleen oli painunut niin paljon uusia asioita, seuraavan päivän kuvausjännityksestä puhumattakaan, että nukuin yöni kuin pikkulapsi. Heimon kanssa tietysti soiteltiin ennen maatemenoa, ja Heimon äänen kuuleminen auttoi minua nukahtamaan turvallisin mielin, vaikkei hän vieressäni ollutkaan. Ikävä oli jo, kun ei olla tosiaan oltu eri osoitteissa nukkumassa aikoihin! Mutta ikävä ei mielestäni ole koskaan huono juttu; se on vain merkki välittämisestä.

Aamulla heräsin aikaisin jumppaamaan. Koska tietoisesti jätin puntit kotiin, punnersin tällä kertaa enemmän aamujumpassani, jotta käteni saivat tarpeeksi treeniä. Inkalla oli hiihtolaite kämpillään, jolla myös treenasin innoissani, ja sainkin hyvin hien pintaan. Liikuntaosuuden jälkeen oli pienen hengähdystauon ja aamupalan vuoro, mitä seurasivat loput aamutoimet ja suuntaus kuvauksiin.

Kuvauksissa oli hyvin jännittävää! Heti saapumishetkestä lähtien mua kuvattiin liikkuvaan kuvaan ja ohjeistettiin kattavasti. Sain tekoripset ja kauniin meikin. Sain valita bikinien värin ja minut puettiin koruihin. Jalkaani sain valita kauniit kengät. Oloni oli kuin prinsessalla! Aluksi jännitti todella paljon, mutta onneksi kuvaaja oli ammattitajuinen ja huumorintajuinen, ja hänen ansiostaan rentouduinkin hyvin. Otin eri asentoja, tanssahtelin, kuuntelin musiikkia, hymyilin ja pidin hyvää fiilistä yllä. Kuvaajan mukaan saatiin hyviä kuvia aikaiseksi. Eräässä kuvauksessa piti olla liikkumatta reilun minuutin ajan, ja se osoittautui mulle haasteellisimmaksi; kuvaus pitikin ottaa uusiksi kaksi kertaa. Lopulta saimme kuin saimmekin tämänkin kuvauksen onnistumaan. Kuvausten jälkeen mua vielä haastateltiin liikkuvassa kuvassa, minkä jälkeen kuvaukset olivat ohi. Puin omat vaatteet ylleni ja lähdin kuvauspaikalta.

Inkan kanssa painuttiin syömään ja shoppailemaan (kas kummaa). Muutaman tunnin kuluttua lähti juna takaisin kotiin, ja junamatka menikin nopeasti. Kotona asemalla oma rakas Heimo oli mua vastassa, ja juoksin halaamaan omaa rakastani. Silmät mulla kastuivat siinä riemussa, oli ollut niin ikävä. Uskomatonta sinänsä kun miettii, että olin vain puolitoista vuorokautta reissunpäällä. Mutta rakkaus ja ikävä eivät katso aikaa! No, pian lähdettiin siitä kotiin, ja annoin Lunan ja Heimon tuliaiset omalla rakkaalleni. Lunalle toin kaksi muovikasvia, Heimolle pienen koriste-esineen ja vitsimielessä perunasurvimen (= en ole sitä ostanut rakkaani ollessa siitä eri mieltä. Nyt sain hyvän tekosyyn ostaa sen; tuliaisistahan ei voi kieltäytyä ;) ). Myöhemmin illalla Jenni tuli käymään, ja kerroin reissustani. Oli taas ihanaa olla kotona! Ja aamuyöllä oli ihana herätä, ymmärtää olevansa taas omassa sängyssä oman rakkaan vieressä, ja painautua tämän lämpimään syliin. <3 Nyyh :')

Pienikin hetki ilman rakkaimpansa läsnäoloa saa ihmisen ymmärtämään, kuinka arvokas tuo toinen ihminen hänelle on. <3<3<3