keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Liikuntaa, lepoa ja kilpikonnia

Ohoh! Kirjoittelu taas venähti, sorryyyy... :P Piti jo sunnuntaina postailla, mutta täs on ollu niin paljon tapahtumaa. Ei uskoisi, että puhutaan työttömän arjesta, kun ei blogiakaan kerkeä käydä päivittämässä. Nyt sitten päätin ottaa aikaa itelleni, ja sanoin Heimolle tulevani kirjoittamaan blogini. Eli...

Kun Luna tuli meille, se oli elänyt suunnilleen samanikäisen lajitoverinsa, tyttö-nelivarvaskilpikonnan kanssa samassa terraariossa. Kukaan ei oo tuota likkaa ostanu, kun ollaan asioilla käytä Faunattaressa. Oon hinkunu sitä jo yli viis kuukautta, mutta Heimo on tuumannut Lunan riittävän meille. Heimo sanoi, että olkoon Luna nyt ensin jonkun aikaa meillä, ja jos saan sen pysymään hengissä (*kop kop kop) niin voidaan toista konnaa harkita -keväämmällä sitten. Ja mikäli tyttöä ei kukaan ostaisi, niin sitten saa tulla meille. Mutta vasta keväämmällä. Mä oon silti vinkunu sitä meille, koska oon pitäny sitä ikäänkuin 'Lunan morsiamena'; kun tämä pariskunta on pikkutaaperoisista saakka terran jakaneetkin. Vastaus on silti ollut aina ehdoton 'ei vielä'. Sitten tuo tyttökonna katosikin Faunattaren terrasta, ja tiesin tapahtuneelle olevan kaksi mahdollisuutta: joko likka oli myyty tai sitten se oli laitettu talvilevolle. Pohdiskelin useana iltana, että meniköhän Lunan morsmaikku nyt uuteen kotiin. Rakkaustarinako tässä pyyhkäistiin kartalta kylmästi. (Naisen tunne-elämä ja romantiikka sai taas otteen meikäläisen ajatusmaailmassa.) ;)

No, viime viikolla Heimo sitten sanoi, että saan tuon tyttökonnan varata Faunasta, kun sitä kerran niin kovasti haluan - ikään kuin synttärilahjana. Ja minä Faunasta sähköpostilla kyselemään, mikä tilanne niillä siellä oli. Viestiin ei vastattu. Jännitin jo kovasti, mikä tilanne mahtaisi olla, ja mentiinkin Heimon kanssa käymään lauantaina Faunattaressa (suunnilleen kaks päivää mailin lähtemisestä eläinliikkeeseen). Paikanpäällä myyjä tuli mua puhuttelemaan nimellä muiden asiakkaiden joukkoon. "Hei Susanna, sä laitoit sitä sähköpostia siitä nelivarvaskilpikonnasta--" Ai MITENNII käyn usein Faunas? :P Myyjän kanssa toimiteltiin hetken ja selvisi, että nelivarvas-tyttö on kuin onkin liikkeessä; talvilevolla. Mä saisin sen heti kun on saatu heräteltyä. Aikatauluista muhun otettaisiin myöhemmin yhteyttä. Voi jee! Multahan repes into-pankki täysin, mutta sain kuin sainkin pidäteltyä itteeni autolle saakka. :D Olisko ollu vähän noloo siellä alkaa hyppiin ja kiljuun riemusta? :o ;)

Maanantaina sitten ottivat Faunasta sähköpostitse yhteyttä. Vaihdeltiin maileja muutamaankin otteeseen, ja lopputulemana päättivät alkaa konnan horroksesta herättelyn jo tiistaina seuraavan viikon sijaan, ja konna saa siirron meidän kotiimme heti, kun vaan on lämmennyt, syö ja toimii kunnolla. Mahtavaa! Odottavan aika on pitkä, mutta palkitseva... :D Tänään, keskiviikkona, konnaa piti jo mennä tiirailemaan Faunan terraariolasin taakse, ja siellä se heräili pikkuhiljaa. Oltiin matkassa siis minä, Heimo ja Jenni. Aluksi pikkutaapero oli ihan paikallaan, mutta kun juteltiin siinä lasin takana keskenämme jonkun aikaa, alkoi etujalat ja pää liikkumaan hengityksen tahtiin ihanasti. <3 Välillä tytsy pelästyi jotakin, ja etujalat veti sitten visusti päänsä eteen suojaksi, mutta taas pian kurkisteli käpäliensä välistä. Suloinen. <3 Vaikeaa oli sieltä ilman konnaa lähteä, mutta mieltäni lohdutti ajatus, että vielä joskus pikku Novalan (joksi olen tytön nimennyt) lähtisi mukanani papereineen ja bokseineen. Toivottavasti pian! =)

Konnavouhotuksen lisäksi on täällä muutakin tapahtunut. Viime viikon loppupuolisko meni jo paremmin. Ei pyörryttänyt paljon yhtään, ja viisaudenhammaskin oli lähestulkoon kivuton! Lauantaina oli koko kaveriporukka koolla, ja hauskaa oli. Istuttiin iltaa, laulettiin ja pelattiin. Sunnuntaina oltiin vaan Heimon kanssa, syötiin hyvin ja katottiin leffoja. Sellasta pariskunnan henuuttelua oli koko päivä, ja teki meille tosi hyvää. <3

Maanantaina, tiistaina ja tänään keskiviikkona, hyvä ystäväni Jenni on käynyt meillä kyläilemässä. Eilen käytiin Heimon kanssa myös Jennillä iltasella, kun Heimo auttoi Jenniä vähän pyöränhuollossa. Kaikkina kolmena päivänä ollaan syöty hyvin, kun oon ihan omin pikku kätösin päässy kokkaamaan. Muhun on iskeny kauhee kokkausvimma. Kaippa toi Novan saantikin viittaa asiaan. Sehän on uus pieni vauva joka meille tulee. =) Noh, tänään sitte käytiin vielä Fazerin leipomolla syömäs laskiaispullat. Oli muuten hirveen kuivia koppuroita. Kermamunkkeja ei nyt ennen laskiaista myydä, koska myydään laskiaispullia. Vähän huonompi homma, koska ne kermamunkit on paljon parempia. Tietääpä, että seuraavan kerran Fazerin leipomon leivonnaiset kutsuu meikäläistä vasta sen laskiaisen jälkeen. ;) :P Sieltä käytiin katsomas sitä Novaa, ja voi ku se oli niin sulonen! Mä pistän tähän siitä kuvia alle. Tytsy on vähän meidän Lunaa suurempi, mutta hyvin poitsu on sitä kirinyt nyt likan ollessa horrostamassa. Lunahan ei meillä nukkunut kun puolittaisen, koska täydellistä tietoa sen terveyshistoriasta ei meillä ole. Joten haluttiin pelata varman päälle. =)


Novan nokanpää näkyy käpälien takaa.


Nova on kooltaan vähän Lunaa suurempi.


Nätti Nova! <3 
Virkoa pian =)


Faunasta lähettiin katteleen autoja, kun Heimo halus käydä kiertelemässä. Miehet. ;) Joku nainen katto vähän kiukkuusen oloosena, ku Heimo pisti ei-niinkään-vanhan Audinsa parkkiin sen kyllä-jo-elämää-nähneen auton viereen, liikkeen ikkunan eteen. Ja niin nokka pitkällä katseli ku käveltiin liikkeeseen sisään. Kukahan senki aamumuroihin oli pissiny. o.O No mitään kivaa autoa ei löytyny, ja jatkettiin matkaa kauppaan. Ostettiin vähän mättöä ja painuttiin kämpille kattoon vuokraamaamme Step Up - Revolution-elokuvaa. Oli muuten ihan sairaan hyvä! :D Leffan jälkeen Jenni sitte lähti kotiinsa ja me jätiin kämpille. Ilmotin heti Heimolle, et nyt mä painun kirjottaan blogia ku kerta on se pitäny jo sunnuntaista asti tehrä! =)

Työnhaku ei oo napannu. Töitä oon hakenu ku pieni orava tammenterhoja talvea varten. Eipä oo vastauksia kuulunu. Eilen kävin sitte työkkärissä ja laittoivat mut johonki verstaalle, jossa eka tapaaminen olis vähän ennen huhtikuun puoltaväliä. Voi, toivottavasti mä saisin siihen mennessä töitä, ja niin pian ku ikinä mahollista. Niin ihana ku toi Luna onki, niin tää kotona kykkiminen alkaa mulle riittää. Mä kaipaan töihin, ihmisten pariin ja ansiotuloon. Voi hyvää päivää, kuinka vaikeeta täs nykymaailmas voi olla yks töiden saaminen? Ihminen haluis tehrä töitä, mut se ei tunnu olevan ees työntekoon tarpeeks hyvä. Terveisiä sanonko-mistä ja -kuinka-syvältä. :S Ja ku minäkään en mikään kranttu oo, vaan mulle käy vuoro työ ihan missä vuorossa tahansa, ihan millanen työ tahansa ja vaikka ihan peruspalkalla. Oonkin Heimolle monesti manannu, et millanen ihminen mä oikeen oon, ku en ees työntekijäksi kelpaa.. :/ Mut Heimo ei oo antanu mun koskaan luovuttaa, vaan on käskeny jatkaa sitkeesti eteenpäin. "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!" :D Pakkohan tällaiselle ihanalle, kovakuntoiselle naiselle on löytyä töitä, oli omalta alalta tai ei!

Kuntoilun alotin maanantaina ja ainaki tähän asti on sujunu tosi hyvin! Lihaskestävyys on selvästi laskusuhdanteinen, mutta joka aamu menee paremmin. Juoksulenkillä kävin maanantaina, mut juoksin kylmän viiman aiheuttaman hengityksen vaikeutumisen takia vaan kaks kilometriä ja kerran pysähdyin punnertamaan. Eilen tein reilu seittemän kilsan pyörälenkin ku veivin ensin työkkäriin, sieltä Fazerin leipomoon ja sieltä Heimon työpaikalle vaihtamaan auto alle. Piti nimittäin olla jo alle puolen tunnin päästä siitä kämpillä antamas kaverille yhdet kananmunat, ja olin kuitenki kaupungin toisella laidalla. Ja sitä ennen käydä pankissa allekirjoottamas parit paperit. Oon mä kova polkemaan, mut en NIIN kova, varsinkaan kaduilla, joilla on irtosohjoa ja saa olla tosi varovainen! Tänään en oo tosiaan käyny missään lenkillä. Lepopäivää on hyvä pitää, vaikka aamulla jumppasinkin. Varovasti saa alkaa. Maanantaina ja tiistaina oon lisäksi tehny kahvakuulalla puoliskan mun normaalista treenistä, rauhassa ja totutellen, ja itteeni jatkuvasti seuraten. Eli omilla ehdoillani täs nyt on kuntoiltu ja tosi hyvin on mennyt, ainakin tähän asti. (*kop kop kop) Ja lisäksi vettä oon juonu sen puolestatoista kahteen litraa päivässä.

Että näillä nyt jatketaan arkea. Mä yritän jatkossa nyt kirjoitella taas useemmin blogia, pakkohan tätä aikaa on jostain järkätä. :P Tai jos kirjottelen harvemmin niin runsaiden pahoittelujen kera. ;) Mutta, nyt tämä tyttö painuu vahtaamaan munattuja elämiä ja rötköttämään söpösti ja naisellisesti sohvalla, miettimään Novaa ja katsomaan Lunaa. <3 Ihanaa keskiviikkoa kaikille! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)