Kuntosalia ja uintia

Tänään aamu alkoi jumpalla. Siitä lähdin sitten aamupalan jälkeen juoksulenkille, ja lenkki menikin hyvin. Tein oman nopeusennätyksen, ja olo oli mahtava! =) Lunta satoi sankasti, ja suuret lumihiutaleet peitti aika-ajoin näkyvyyden, mutta en antanut sen haitata. Välillä pysähdyin punnertamaan ja taas matka jatkui. Lumi oli ehtinyt satamaan vanhan jään päälle sen verran paksusti, että pito oli parempi kuin toissapäivänä juoksupolkujen ollessa hyvinkin liukkaat. Olin siis tosi tyytyväinen, kun pääsin takaisin kämpille.

Eilen kun käytiin mun isosiskolla, niin sisko neuvoi mua vielä pitämään kiinni tuosta Tähtityttö-kuvaushankkeesta, selvittelemään asiaa. No minä sitten soittelemaan Kelaan ja sain selville, ettei muita vähennyksiä tehtäisi kuin työttömyyspäivärahavähennys, ja sekin vain yhdelle jaksolle. Jäisin siis plussan puolelle. Minä siitä sitten VR:n internet-sivuille hintoja selvittelemään, minkä jälkeen riemusoitto Heimolle. Majoituskin järjestyi kaverin luota. Toki visiitti on niin mielettömän lyhyt, kun heti torstaina on meille tulossa kyläilijöitä, mutta saapahan kaveria nähdä edes hetken! Kaverini Inka innostui tästä oikein kovasti ja toivotti meikäläisen lämpimästi tervetulleeksi. Saas nähdä, millanen reissu tästä vielä kyhääntyy. ;)

Kahvakuulatreenin jätän tänään väliin, koska käytiin tosiaan Heimon ja Jennin kanssa salilla. Toinen kaverini ei päässyt mukaan, mutta ei se haitannut mitään. Kuntosalilla harjoitin tasaisesti eri lihasryhmiä, ja soutulaitteelle annoin kyytiä tapani mukaisesti melkolailla. Tunnin ajan oltiin jatkuvasti harrastajista täyttyvällä kuntosalilla, minkä jälkeen mentiin uimaan. Heimon kanssa oltiin kylmävesiallaskilpailua, jossa mitataan altaassaoloajan pituutta. Mä hävisin reilusti. :P Siitä suunnistimmekin vesijuoksuun. Juoksin vajaa kilometrin, kun jalkani osui altaan seinämässä törröttäneeseen laatanpalaan, ja varpaani aukesi. Eipä siinä enää viittiny uida, ettei verta mene veteen. Painuttiin saunaan ja pesulle.

Treenien jälkeen Heimo sai idean Subwaysta, ja käytiin siellä syömässä. Mulla naisena tietysti päivittäinen mieliteko jäätelöön iski taas päälle, ja käytiin viereisessä kaupassa hakemassa jäätelöä. Ja voi, kun oli hyvää! Sieltä ajeltiin kotiin, Jenni lähti kotiinsa ja me lähdettiin varailemaan junalippuja. On tää vaan jännittävää!

Suklaakiellon se Heimo mulle täräytti keskiviikkoon asti, mutta näin sen olisin itekin järkeillyt. Ehti jätkä vaan tuoda asian ensin ilmoille! :D Nyt vaan lepäilemään lihasjännitystä pois ja nauttimaan elämästä. Edessä olis pari vapaapäivää kovemmasta urheilusta, ja pyrkimystä pysyä vain kevyemmin liikkeellä. Lihaskuntoon siis palaillaan vasta maanantaina seuraavan kerran. Niin, ja tietysti noihin juoksuspurtteihin. Mutta se siitä, tämä tyttö painuu Heimon kainaloon leffailtaa viettämään ja hykertelemään tyytyväisyydestä. ;)