keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pitkästä aikaa bloggerissa!

Sorry lukijat, viime postauksesta on aikaa meikäläisen kiireiden vuoksi. Oon lepäillyt ja hieman jumppaillut aamusella. Lunan hoitoakin on arkeen luonnollisesti kuulunut ja sitä kaikkea muuta perustouhua kuten ruokaa, siivousta ja unta. Postaukset sitten jäivät, kun ei ole ollut pahemmin mitään erityistä kirjoitettavaa, kunnes...

Tällä viikolla on pyörryttämisen voimakas tunne tullut takaisin, ja se pahenee päivä päivältä. Silmissä mustenee, taju lähtee välillä. On palelua, uneliaisuutta ja hermostuneisuutta. Pääkipua ja painetta silmien takana. Systeri on ohjeistanut, että kyse on ylikunnosta ja pitää ottaa iisimmin kuntoilun kannalta.

Eilen sitten iski se totaalinen seinä vastaan, kun illalla ajattelin kokeilla pitkästä aikaa kahvakuulajumppaa varovasti ja itteeni kuunnellen. Jumppa loppui lyhyeen, kun ojentajia tehdessäni (selinmakuu lattialla; nostetaan kahvakuulaa molemmin käsin niskan takaa ojentajia jännittäen) otsalohkoon syntyi merkittävää painetta, silmät tuntui vetäytyvän kuoppiaan kohden ja etoi paljon. Ja tää fiilis tuli hyvinkin nopeasti, ei siis porrastettuna, jolloin olisin tajunnut lopettaa paljon nopeammin kuntoilun. Join siinä vettä hissuksiin ja yritin selvitellä oloani tähän huippailuun jo kyllästyneenä ja tympääntyneenä.

Illalla juttelin systerin kanssa naamakirjassa ja kyselin, voiko tää enää mennä sen ylikunnon piikkiin kun olo vaan pahenee. Systeri totesi, että ylikunnosta parantumiseen tarvitaan täydellistä lepoa, eli ei kuntoilua ollenkaan -jotta elimistö palautuu täysin. Kertoi myös, että palautumiseen voi mennä helposti kuukausikin, jopa enemänkin. Päätin lopettaa nyt kuntoilun joksikin aikaa, ja hakeutua lääkäriin.

Meinasin aluksi katsella, josko olo paranisi ilman lääkäriä mutta tänään olen tuumaillut, että onhan sitä hyvä tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Toki, myöntää täytyy, että ite en näin fiksusti ajatellut, vaan Heimo moneen kertaan on sanonut, että lääkäriin on mentävä, niin saadaan varmuus. Ja tietää sitten senkin, kauanko kuntoilematta tulee olla ja jatkossa toimia, että vältytään tällaiselta tilanteelta. Nimittäin, jos lepoa on liian vähän, on lepokausi ollut ylikunnon kannalta turha ja olotila palaa hyvinkin nopeasti. Näin olen kuullut. Lisäksi lepokauden jälkeen kuntoilun saa aloittaa hyvin varovasti, ei täydellä tahdilla.

Mutta on sitä muutakin tehty kuin kuntoiltu! Viime lauantaina oli kaverien kesken illanistujaiset, ja hauskaa oli! Pelailtiin pelejä, laulettiin mun saamaa uutta Singstar - Suomihuiput-laulupeliä pleikkarilla ja käytiin pelaamassa paikallisessa biljardia. Valvottiin melko myöhään, mutta sunnuntaina ei ollut pahemmin puhti pois! Kokeillaan synttäreillä sitten uudemman kerran, josko silloin olis kanssa yhtä hauskaa. ;)

Maanantaina kävin porukoilla kylässä illasta, kun ei oo tosiaan joulun jälkeen tullu käytyä näiden kaikenlaisten kiireiden keskellä. Pikkuveljen kans paljon tuli juteltua. Se pelas samalla pelikoneellansa jotain peliä ja sillä oli korvassa sellanen kapine, jonka kautta kuuli pelikavereitansa ja pystyi niille puhuun. Broidi joutu muutamaan otteeseen muistuttaan mua, että se kapistus otti myös mun siihen aikaan päivästä ah!, niin järkevät puheeni sinne linjoille, ja kaverit kyselemään mitä oikeen tapahtu. :D Hyvä minä! ;) Jouduinkin pian sitten porukoilta lähteen, kun Heimo pääsi töistä ja lähdin sitä hakeen. Lupasin äiteelle, että ens kerralla tullaan sitten kaksin käymään, jos vaan saadaan järjestettyä. =)

Eilen olin systerin luona. Siskonpoika oli vähän vieraantunut, ja kainosteli aluksi. Repäsin sitte ja otin pojan syliin, ja pian alkoi ujous kadota (ja lelut lisääntyä). Heh heh heh, ihana jätkä! ;) <3 Jossu teki maittavaa kotiruokaa, ja mä vedin taas ehkä enemmän kun käytöstapojen puitteis toisen luona vedetään. Hups! (Oon sulle pizzan velkaa! :D ) Ruoan jälkeen vedettiin vähän jäätelöä ja lähettiin käppäilemään ihanan talvisäähän. Siskonpoika laitettiin porukoilta saatuun rekeen, ja löydettiin oikeen ihana kävelyreitti jonkun pellonreunantapaista pitkin, ja päästettiin siskon koirakin vapaaksi. Tuntui, että koiralla oli kaikkein hauskinta: sillä vaan virtaa tuli lisää lenkin kuluessa! =) Tosin ei meillä sen kurjempaa ollut. Systeri sai oikeen hyviä kuviakin meidän reissusta, vaikka mä näytinkin joltain kävelevältä mäyrältä niis kuvis lakkini alta. :D Kun poitsu saatiin nukkumaan, alettiin jutella meidän lemppari-tv-sarjoista ja huomattiin, et fanitetaan samaa sarjaa: Täydellisiä naisia. Lopputulemana sain sitten systeriltä lainaksi Täydellisten naisten neljä tuotantokautta, ja hieman mä oon niitä nyt vahdannu silmät lautasina. :D Piti oikeen koodailla sille tänään, että on muuten hieman hauskoja jaksoja toisessa tuotantokaudessa. :D Kyllä on kaikenlaista keksitty! No jokatapaukses lähdin sitte puoli neljän jälkeen kotia kohti, kaveri tuli kylään, ja lähti muutaman tunnin kuluttua pois. Sitte hainkin Heimon töistä, ja pian päästiinkin taas nukkuun.

Tänään käytiin pankkiasioilla ja koulutusmessuilla. Jenni tuli sinne kans pikkubroidinsa kanssa. Kivan oloinen kaveri, siitä kasvaa vielä fiksu mies (tällainen välikommentti tähän). Messuilla vierähtikin kunnon tovi, kun kiertelyn lisäksi innostuttiin osallistumaan kilpailuihin ja voitettiin oikein jotain palkintojakin! :D Lisäksi saatiin mukaamme tietysti nää perinteiset, eli kangaskassi täynnä esitteitä, karkkia ja kyniä. Sieltä lähdettiin sitten kotiin, missä Heimo innostui siivoamaan akvaariota ja sen ulkosuodatinta. Jippi-jai-jei! :D Onneksi se on nyt ohi ja blogiakin on tullut kirjoitettua hyvän matkaa. :D Pitää kyllä taas kirjootella useemmin ettei tuu tällasia hehtaaritekstejä! :P

Että tällaista kuntoilijan elämää meilläpäin. Nyt onkin hyvä keskittyä vain terveelliseen ruokavalioon ja Lunan hoitoon. Lunan, joka on ravaillut pitkin terraa innostuneena puolittaiselta herättyään ja toimimaan täysin nyt alettuaan. Faunattaressa on ollut myynnissä jo kauan aikaa tyttö-nelivarvaskilpikonna, josta oon haaveillut. Nyt se oli terrasta hävinnyt, ovat laittaneet sen näköjään nyt sille puolittaiselle josta oli myyjän kanssa puhettakin tuossa vajaa kuukausi sitten. Oon aatellu et jos sen tuonne Lunan morsmaikuks sais, sen nimeks tulis Kikka. Kilpikonnalla kun pitäis olla lyhyt nimi, jonka se vuosien varrella oppii yhdistämään itteensä.

Luna on lepokautensa aikana ja sen jälkeenkin syömistankkauksen alettuaan, ruvennut kasvamaan isomman pojan mittoihin. Shoppailinkin tuos maanantaina poitsulle isomman "ruokalautasen", tarkemmin kuvailtuna tarjottimen, josta näkyy kuvaa alapuolella (jossa kuvattu terraa ylhäältäpäin). Tarjottimessa lukee erikielillä tervehdyksiä: terve, hei, hi, tjänare, hej, ciao, moikka, hello, moi, hejsan, moro. Ihan heräteostos tää tarjotin ei kuitenkaan ollut, vaan sitä etsin kaikenkaikkiaan kolmesta kaupasta. Laskeskelin, että kun Luna kasvaa kuitenkin melkoisen isoksi, ja kilpikonnalle tulee tarjota ruoaksi itsensä kokoinen kasa salaattia, siihen kuidut, nutrot, kalkit ja lisukkeet, tulee ruokakasasta melko iso poitsun kasvettua täysiin mittoihin. Ja monesti konna ahtaa ittensä vielä sinne ruokalautaselle (miksi, tiedä häntä). Joten pinta-alaa saisi olla hyvinkin! ;) Ruokalautasen reunojen tulis olla matalat ja sen verran pyöreät, etteivät nirhaile kilpeä konnan reunojen yli kiivetessä.

Lisäksi Lunan terra on nyt koristeltu viimeisen päälle mukavaksi, ja onhan tuo näyttänyt poitsulle kelpaavan. Laitan terrasta kuvan tähän alle.


Miksi kaikkia naurattaa tuo 'LUNA'-tekstin vasemmalla
puolella oleva viesti "ei mainoksia"? ;)
Sehän on erakko, ei se lue lehtiä! ;) <3


Tässä terraa ylhäältä. Kannen päällä on vähän lehtiä varjoa tuomassa,
terran sisällä pari köynnöskasvia (joiden alla poitsu iltapäiviänsä viettelee),
ja oikealla näkyy terran vinttiä, jossa tuo uusi tarjotinkin teksteineen möllöttää. :D


Tuolla se jätkä vetää hepuleita harva se päivä, juoksentelee, kiipeilee ja kolistelee. Välillä sitä katselee, mistä sais itekin moisen määrän energiaa omaan arkeensa. Toinen kun on niin onnellinen pienistä asioista ja oppii joka päivä jotakin uutta (yleensä kyllä liittyen pahantekoon, valitettavasti). Silti se on vaan niin rakas, ja tuo tähänkin kämppään elämän ääniä mukavasti. Monet sanoo kilpikonnien olevan tylsiä, laiskoja ja hiljaisia. He eivät ole nähneet nelivarvaskilpikonnaa. ;) Loppuun olisin vielä lisännyt Lunasta päivitystä mutta eipä tämä kuvanlataus taas jostain syystä toimi. Mahtavaa. No mutta huomisiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)