Muscle and Strength
Että sillä tavalla! Sopii kyllä niin mulle tää tosiaan. Niin saleilun perään oon hurahtanu, et sillon ku ei treenata, valmistauduta treeneihin tai mietitä treenin onnistumista, niin sitte ollaan tympääntyneitä, ootellaan et tulis treenipäivä ja mietiskellään treenailua yleensä. Kaikki pyörii aika pitkälle tuon treenin ympärillä. Ja voisin vaikka veikata, et tää ongelma on treenaajien keskuudes enemmän ku yleinen.
***
Tosiaan, josko aloottais eilisestä iltapäivästä.. Pakkasin siinä treenikamat ja lährin salille. Matka meni ihan mukavasti, ja otin sen lämmittelyn kannalta. Matka pyörätallista pukkariin kesti reilu vartin, ja kaloreita palo reilu sata. Mulla oli jo treenikamat päällä, joten kaivoin repusta vaan salikengät, tukivyön ja treenivihkon ja painuin salille. Alkulämmittelyt ku oli tehty, niin sain alottaa treenin samantien. Ja treeni menikin oikeen hyvin; laitteet oli vapaina ylitte treenin puoliväliin asti, ja sillonkaan ei kauaa tarvinnu oottaa, enintään yks minuutti!
Takareisitreenis on tuottanu ongelmia mun heikko selkä, mistä toimitin muistaakseni myös viime viikolla. Valkkuhan tuumas, et vanhaan malliin jatketaan, kyllä se selkä siitä vahvistuu mukana. Nyt meni jo paljon paremmin treeni, kun selkä ei vihoitellut heti alkuun. Kaikki sarjat meni oikein hyvin, paitti sitte ihan viimeenen takareisisarja, jossa oli mukana tehostekeinokin. Pisti niin vihaksi ku selkä vihootteli ja ihan ku olis ollu krampis koko selkä. Kokeilin nimittäin sitte sarjan jälkeen vähä notkistella ja pyöristellä selkää, niin selkee kramppi tuntu selkälihaksissa. Nice! Siitä huolimatta jaksoin tehdä sarjan loppuun. Ähisin ja puhisin, tein rauhas omaan suoritukseeni keskittyen ja hammasta purren, naamaa vääntäen. Mutta tein sarjan! Sarja tuntuki tällä kertaa aina vaan enemmän takareisis, ja liikkeen eka sarja meniki oikeen hyvin, kunnes se selkä sitte alko vihootteleen. Mut tää kertoo vaan siitä, et parempaan suuntaan ollaan menos. Koko ajan pystyn tekeen enemmän! Mahtavaa! Täytyy aina ettii treenistä ne hyvät puolet, mutta pitää myös tiedostaa, missä on vielä kehitettävää. Eilisen treeniin oon tyytyväänen, vaikka selkäosastolla vähän turpaan tuliki!
Vatsatki meni oikeen hyvin, ja on olleet vähän arat vielä tänäänki. Neki tuntu eileen niinku olis vähä kramppailleet mut se tunne lähti kolmannella toistolla jo pois, ja homma jatku. Tunsin taas oikeen, kuinka vattalihaksis poltteli, jatkoin silti keskittyneesti treeniä eteenpäin.
Tuumailin vaan itekseni kahta lausetta, minkä avulla mä jaksan salilla sarjat loppuun ja pystyn antaan kaikkeni: "Tänne ei olla tultu luovuttaan." ja "Kukaan ei oo koskaan väittänykään, et tää olis helppoo." Ja niin meni taas tämäki treeni oikeuksiinsa.
Mulla vaan meinaa olla yhres vatsaliikkees ongelmia tän mun malttamattomuuteni kans. Siinä pitäis jaksaa kykkiä tietys asennos niin kauan ku ikään pystyy, niin mä mietin vähän väliä et "no eikö se oo jo". No eilen meni samoin, mut sen liikkeen vikas sarjas sain sitte puristamalla puristettua itteni voittajaks. Ja ylös taas merkintää, et siinä asennos pysytään niin kauan, kunnes kroppa rojahtaa alas, aiemmin ei luovuteta.
Ihmismieli on kyl jännä, kun se yrittää itteensä aina huijata. Näitä juttuja ei aina huomaakaan ellei joku toinen sano tai ellei itte tarkkaile hyvin kriittisesti suorituksiaan. Ja voin sanoa, et mun treeneis kriittisempää tarkkailijaa ei ookaan ku minä! Mietin hyvin tarkkaan aina jälkikäteen et mikä meni hyvin, ja missä olis vielä parantamisen varaa, missä on kehitytty ja mihin pitää luoda focus entistä tiukemmin.
Mutta! Vaikka kuinka ahkerasti asioita miettis itekseen, ei uutta voi oppia ellei saa uutta näkökulmaa välillä asioihin, koska muuten sitä ajattelis asioita aina samalta kantilta. Ja uutta näkökulmaa mä sain taas eileen valkulta oikeenki maanpinnalle palauttavasti, mistä oon enemmän ku kiitollinen. Olis meinaan tää treenailu lähteny mun pääkopassani taas väärään suuntaan, ellei valkku olis palauttanu tosiasioihin. No mä laitoin valkulle viestiä, että treeni meni mahtavasti ja sain näin ja näin paljon painoja ylähä ja voi vitsit meni kyllä niin hyvin taas. Valkku sitte muistutti, että kyse ei oo nyt yksinomaan painoista ja siitä paljonko saa nostettua, koska kyse ei oo voimannostosta. Tälleen kiteytettynä. Heti tuumasin, että niin muuten onkin, taas meinas mulla lähtee luvut hanskasta! Sitä vaan kattelee niitä kilo- ja toistomääriä paperilla ja tuumaa kuinka hienolta ne näyttää, unohtaen kuitenki itte tavoitteellisen suorittamisen. Kyllä se on hyvä juttu, että on olemas joku, joka palauttaa välistä maanpinnalle näiden treeniasioiden suhteen!
Kyllähän se valkku sitte kehuiki, et hieno homma kun treeni meni hyvin. Ja selitin hänellekin, et näinhän se on, eniten oon iloonen siitä, että treeni meni niin mahtavasti perille! Että silleen. No mut jokatapaukses lopputulema eilisestä treenistä on se, et musta tuntu et olin liekeissä; treeni meni kaikenkaikkiaan hienosti perille ja jalat täryytti kiitollisena kävellessäni takasin pukkarille päin! Aamulla sitte herätessäni tunsin hienosti eilisen treenin purreen, ja takareidet tietää tehneensä töitä, ja vatsakin on vähän hellänä. Mahtavaa! Mä oon niin liekeissä; olin eilen treenissä ja oon tänään näiden lihaksieni kans, hehe!
***
Kotiin tultuani laittelin siinä heti ruokaa salin päälle. Eilinen treeni oli taas treeniviikon viimeenen, ja sain valkulta ohjeet uudelle treeniviikolle. Ja VAU! Upeempaa ja vaativampaa treeniohjelmaa en oo vielö koskaan nähny! Valkku tuumaski, et nyt tulee oleen raskasta, ja tulevalla viikolla vaaditaan tosissaan asennetta! Tuumasin vaan, et "Hahaa! Mahtavaa!" ja niin se onkin. No päivittelin tätä sitte Facebookissa, jollon valkku sinne kirjootteli, et mietipä sitä, että tää on nyt yks kevyimpiä täs sarjas. Ai että, aina vaan paranee! Mun PT teki kyllä kovia ohjelmia mulle, mut ei näin kovia! Nyt saan ihan tosissaan haastaa itteni ja pääkoppani, ihan mahtavaa!
Haastavamman tästä viikosta tekee kaks asiaa; käytettävä tehokeino sekä nostetut painomäärät. Valkku tuumas et näillä painoilla nyt mennään ensin ja katellaan sitte jos joitain painoja pitää pienentää. Kaikissa liikkeissä en välttämättä jaksa vetää vikaa sarjaa kokonaan, mutta se kertoo treenin menneen hienosti perille. Eli mitä nää kommentit kertoo? No sen, et treeni tulee oleen todella raaka, suorastaan brutaali. Ja sehän ei meikäläistä haittaa, antaa tulla vaan! Haaste on otettu vastaan, hehee!
Kirjoottelin sitte treeniohjelman mun salivihkoon. Kun kirjottaa sen ite vielä erikseen, tulee käytyä koko ohjelma kohta kohdalta ja rivi riviltä läpitte, liikkeet, paino- ja toistomäärät tulee tutuiks ja mahdolliset kysymykset voi kysyä samantien. Tällöin vältytään siltä, et salilla menis sormi suuhun kun niitä kysymyksiä alkaa sitte ko. ohjelmaa tehtäessä tulla vastaan siellä! Ja tulihan niitä kysymyksiä, jälleen kerran. Mut valkku on painottanu et on hyvä, kun kyselen. Sillon kaikki tulee selkeeks. Ja niin tuli tälläkin kerralla. Ja mitä enemmän sain kysymyksiini vastauksia, sitä enemmän innostuin kyseisestä treenistä. Eilen oli maanantai, ja treeniohjelman saatuani mä oon oottanu keskiviikkoa ku kuuta nousevaa. Mahtava treeniviikko tiedos!
***
Heimo tuli tosiaan illalla sitte kotia, ja siinä ei kauaa rupateltu ku kello oli jo yli maatemenon. Mentiin maate, ja nukahrettiin kummakin tosi nopeesti! Aamulla ku heräsin, oliki se ihanuus lähteny jo töihin. Toivottavasti tänään ei menis niin pitkään duunissa! Illalla voidaan sitte taas nährä vähän enemmän, jos se vaan pääsöö aijoos. Riippuu tietysti duunin määrästä. Aika näyttää! Kyllä me sen työpäivän aikana joskus soitellaan, ja sillon jää kyllä kaikki telkkarin kattelemiset sun muut kesken, vaikka joskus soiteltais useemmanki kerran. On se hyvä, et tuollaaset vekottimet ku puhelimetki on keksitty!
***
Kattelin tänään nauhalta ton eilen tulleen Subin Maanantai-leffan, Changeling - Vaihdokas. Ja olihan muuten mahtava pätkä! Pitää oikeen kattella se uudelleen Heimon kans. Mulla ja Heimolla on jotkut leffat sellasia et vaan toinen kattelee. Heimo kattelee toimintaleffoja joista mä en pahemmin välitä, ja mä taas tykkään draamoista ja vanhanajan elokuvista, mistä Heimo ei välitä. Mut vaikka tää sijoittuikin 1920 - 1930- luvuille, oli tää kyllä ihan mahtava pätkä! Siinä oli kaikki elementit mitä toivoa saattaa, ja plussaa toi myös se, et ne monissa leffoissa niin pakonomaiset pehmo-pusu-sänkykohtaukset oli jätetty pois. Jes! Pisteet kotiin. Angelina Jolie esitti roolinsa ihan mahtavasti! Ja vaikka loppu olikin ihan liian lattee ja jätti kaiken auki, niin silti itte leffa oli mahtava.
***
No joo, pian saiski mennä laittaan välipalaa! Tänään on ollu kiva päivä, kun turvotus on ollu jotenki pienempää, ja suoraan sanottuna kädet näyttää pikkusen isommilta. Mutta mistä sitä tietää vaikka olis nestettäki! hehe! Tosin kehittyminen on enemmänki todennäkööstä ku epätodennäkööstä täs harrastukses, joten mistä sitä tietää! Helpoin tapa olis varmaan ottaa mittanauha käteen ja testata, yksinkertaasesti.
Eilen kävin puntarilla, ja ilokseni huomasin painon taas nousseen vähän. Se on vaan hyvä merkki, näin oon oppinut. Eilen ei menny mitään ylimääräästä suuhun, ei ees teekuppia (tai enemmänki se sisältöä) ja tänään pysytään taas samalla linjalla! Heimollekin tuumasin et nyt en kyllä mitään ylimäärästä enää syö, en ees pullaa kahvipöydässä pari kertaa viikossa, vaan nyt ruvetaan tekeen tätä hommaa niinku aikuset tekee. Jos alkaa vähän lipsuun niin kohta lipsuu sit vähän isommin, ja sitte taas aina vaan isommin! Ja hienosti on toiminu tähän mennes. Ja oon huomannu, et jos tulee himo herkutella, niin siihenki löytyy keinot voittaa noi herkutteluhimot! Ne omat keinot pitää vaan löytää, minä löysin omani.
Eilen tein sitä kuntouttavaa olkapäätreeniä ekan kerran, kun meiltä sattu löytyyn siihen tarvittavat tarvikkeet kotoa, ihan vaan kuntoilutarvikkeiden seas lojumas. Siinähän tuo vasen olkapää nitaji vähän väliä ja vähän se lonksuiki, jopa kuntouttavis harjootuksis. Mut eikö tuo mahra ihan normaalia olla. Tuntu kyllä heti et olkapää sai hyvää liikettä. Lämpes olkapäät oikeen mukavasti. Ny vaan tuloksia orotelles!
***
Viikonloppuna olis Kauhavalla, yökerho Tiikeris sen synttärit siis sen yökerhon. Kauheesti huvittais mennä, ku siellä on tää Waldo's People esiintymäs! On kuitenki hyväksyttävä se tosiasia, et sellaaset jää ny multa tekemättä, kun a) siellä ny hyvinki todennäköösesti venyis myöhään, yksin ku sinne ei mennä, jolloon unirytmi ja sitä myötä myös mahdollisesti päivärytmiki kärsis, b) sunnuntaina on treenit, joten ei tuu kuuloonkaan, koska vaikkei oma niin hyvinki mahrollisesti muiden herääminen päivään venyis ja c) Aina illanistujaisis tarjotaan jotain epäterveellistä, ja valvoessa yöllä tulee muutenkin kova nälkä, joten ravinnonsaanninki suhteen menee vähän hankalaks, joten miks kiusata ittiään turhaan. Eli tätä tää on, tää harrastaminen. Kyllä kroppa sitte aamulla taas kiittää hyvistä valinnoista, viikonloppunaki! Ja voihan sitä musiikkia kuunnella vaikka omalta koneeltaan päivisin, kun energiaakin on just sopivasti ilman, et vaikuttaa seuraavan päivän energiatasoihin!
No mutta josko mä tästä lähtisin taas tän romaanini parista touhaileen jotain muuta, vähintäänki yhtä kehittävää. Vielä ei oo hajuakaan siitä mitä ny tekis, mut eikö se tuosta vielä selekiyry! Mä palailen astialle todennäköösesti taas sitte torstaina, jahka huomisen treenit on ensin väännetty loppuun asti, ja palauruttukin jo pikkaasen. Kerron sitte kommentteja et miten meni ja mitkä on fiilikset, vieläkö ollaan siinä kunnos et kädet pysyy näppäimistöllä, pää suoras ja ryhti kuosis, vai onko niin väsy, et hilautuminen postiluukullekin tuottaa tuskaa?
MORO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)