tiistai 14. tammikuuta 2014

Treenivapaa päivä

...ja pyllylleenhän se on menny syömisten osalta! :( kaikki alko jo oikeestaan eilisestä. söin päivän hedelmänä viinirypäleitä. Vaikka ne oli pesty, vatsaa alko vääntää ja oksettaa. Kivat! No olo meni nopeesti ohi, kun jostain syystä keksin napata pari karkkia suuhun. En tiedä mistä johtu, mutta olo parani melkeen samantien!

...Ja senhän tietää millanen sokerirotta mä oon ja mitä tapahtuu kun mä saan karkkia. Eilen meni karkkia vähän. Ja niin sitä on mennyt tänäänkin. Ja pikkusen sipsiä. Ja pikkusen pähkinää. Hyvä hei!

En oo itteeni kuitenkaan lähteny piiskaan sen enempää. Oon aatellu et näitä repsahduksia nyt tulee vastaan, ja niistä on vaan päästävä yli voittajana ja pysyttävä ruodus entistä tiukemmin jatkos. Pääasia on, ettei luovuta missään vaihees. No karkkia en oo enää aamupäivän jälkeen vetäny, mutta oon syöny sitäki rankemmin. Mulla on ollu ihan uskomaton tarve syödä tänään! Maha on ihan täys ja nyt, illalla, ekaa kertaa tänään tuntuu, ettei kroppa huuda energiaa. Ihan uskomatonta! Tuntuu, et jos mä en päivisin nappaa aina muutamaa suklaata tai jotain herkkua naamariin, oon niin kuiva ja kroppa huutaa energiaa! Hoh-hoijaa..

Tosin on lihakset olleet kipeinä ja eilen salilla huomasin peilistä, et jalat on kasvaneet ihan silmissä! Johtuuko tää nyt sitte vieläki siitä, ku olin niin kauan väärällä ruokavaliolla. Edistystä on kuitenkin tän nälkä-asian suhteen tapahtunu, koska mä saan nykyään nälän selätettyä iltaan mennes. Joten eikö se tuosta seläty kokonaan, jossain vaihees.

Ja vakaan päätöksen oon tehny, et yhtään ei enää karkkia mee tästä naamarista alaha ainakaan seuraavaan kuukauteen. Mulla ku on tapana sitte jäädä tohon sokerikoukkuun.. ja pitäähän se myöntää, et morkkiksia on, ku kerta menin repsahtaan. Sille vaan ei voi ny enää mitään, ja asiasta stressaamalla vaan pahentaa asioita.

Oon kuitenki ylpee itestäni sen suhteen, et myös normiruokailut on menneet aikatauluilleen tänään, eikä muu ruokailu oo kärsiny tästä pienestä repsahtamisesta. Karkkimäärä ei kuitenkaan ollu suuri, eilen ja tänään ku oon syöny suunnilleen kourallisen karkkia. Joten tästä on taas hyvä jatkaa. ;) Mun äiti on hyvin sanonu.. et ku ollaan taas repsahrettu elämäs, oli asia mikä tahansa, niin tulee nostaa ittensä pystyyn ja todeta, et "tästä ei oo suunta ku ylöspäin". Ja niinhän se on!

Mulla alko eilen illalla kovasti päätä särkeen. Tai ei se kipu vielä illalla ollu paha, mut vihlo ikävästi. No tänä aamuna ku heräsin, oli päällä migreenintapainen kipu. Ja tää kipu lähti pois vasta iltapäivällä. Tiedä sitten vaikuttaako toi pääkipu tähän repsahtamiseen, sillon mulla tunnetusti on makeenhimo normaalia korkeemmalla. Hyvähän se on omasta repsahtamisestaan syyttää pääkipua.. ;) Mut joo, tosiaan, buranan voimalla pääsin eteenpäin. Buranaa ei kauheesti sais syödä, mutta se on ainoo särkylääke mikä mulla pääkipuun auttaa. Joten vaihtoehtoja ei pahemmin ollu. Mut onneks se pääkipu nyt kuitenki selätettiin, ja taas on paree olla!

Oon mä tänään muutaki tehny ku maannu pääkipuani. Oon pessy kolme koneellista pyykkiä, ja nyt ne on kaikki pyykit somasti kuivumas pitkin kämppää ja pyykkitelineellä. ;) Lisäks mä kävin kaupas ostamas vähän ruokatarpeita. Meinasin tiputtaa silmät päästäni puntarilla, ku punnittin tomaateille hintaa. Ostin suunnilleen 10kpl suht pieniä tomaatteja, ja hinnaksi tuli vajaa 5€! Kattelin puntarin luona vuoroin sitä hintaa, vuoroin tomaatteja ja vuoroin tomaattien yläpuolella olevaa hintaa ja pohdin, mitä teen. No pakkohan ne tomaatit oli ostaa, kun loppu olivat, mut olihan vaan hintaa! Siitä mun vierestä meni sit yks miesasiakas, ja se pysähty mun luo ja katteli mun kädessä olevaa tomaattien hintalappua. Huomas varmaan sekin, et olin melko hämmentynyt. Se katsahti mua, mä sitä. Mitään ei puhuttu. Sit se katto tomaattien hintaa ja jatko matkaansa, ostamatta tomaatteja. Tais tuumia sekin, et olipa vaan kalliita! Ei täs maas oo kohta varaa enää mihinkään, kun tomaatitki maksaa pian mansikoita! Tulipa vaan muistutusta itellenikin, kuinka arvokasta tämä eläminen tässä maassa nykyään vaan onkin! Huh huh!

Kaupasta tultuani oon vaan kotona kattellu telkkaria, syöny tietennii ja ollu tietokoneella. Aika tylsä päivähän tämä on ollu, ku ei ees treenaamaan pääse! Kummasti on tänään ollu selkälihakset kipeinä, vaikka en oo niitä ees treenaillu. Eilen takareisitreenis kyllä tuntu kipua seläs yhres vaihees, ja sama oli viimeki viikolla. Jännä juttu.. tuumailin, olisko kysees vaan niinki yksinkertaanen asia ku takareisien jumitus. Pitänee venytellä enemmän jatkos. Tai venytellä ylipäätään. Toi lihashuolto jostain kumman syystä meinaa aina jäärä taka-alalle. Heimo tuumas, et lihakset alkaa olla jo sitä kokoluokkaa, et lihashuollon tärkeys astuu koko ajan vaan entistä suurempaan kuvaan. Plääh! Venyttely on niin tylsää puuhaa. Mutta pakko sekin on tehrä, jos tätä harrastusta meinaa jatkaa kauemmankin aikaa. Lopettamisesta mulla ei oo puhettakaan. Oon jääny ihan koukkuun treenaamiseen ja sen tuomiin etuihin mun elämässäni!

Huomenna onki sitte taas se odotettu treenipäivä. Aamulla oli vielä sellanen olo, et nyt ei kyllä treenaaminen innosta, mut nyt onkin vapaapäivä. Näin iltaa kohden into vaan kasvaa, ja ootan jo huomista innolla! Selkätreeni on kyllä siinä mieles haastavin treeni, et mulle tuo vaikeutta selkälihasten supistaminen. Mulla on ollu tosi heikko selkä aina, joten selkälihasliikkeiden teko vaatii ihan mieletöntä tarkkaavaisuutta multa. Enen sarjaa harjoottelen aina ensin pari liikettä ilman painoa, jotta lölydän oikeen tekniikan. Sitte vasta lisäilen painoja. Eikä aina sillonkaan mee nappiin, vaan se on sitä hakuammuntaa ihan aluksi, joskus. Näin kävi viime viikolla, ja laitoin muistiin erilaisia asioita tekniikoista ja asioista mitä tulee missäkin liikkees huomioida entistä tarkemmin, ja uskon huomisen treenin onnistuvan edellistä huomattavasti paremmin. Ainakin toivon niin erittäin kovasti!

Tuntuu muutenki et joka lihasta kolottaa tänään. Uskon tuon pääkivun vaikuttavan suuresti asiaan. Ojentajat on vielä vähän hellinä, samoin sisä- ja takareidet, pakarat, selkä, kyljet ja vatsa. Niska niksuu ja rutajaa tosta makaamisesta. Eipä siinä en valita, koska kuten oon jo aiemmin sanonu, niin mitkään lihassäryt ei mua haittaa. Mä oon treenauksen tosissani aloottanu, ja silloon otan vastaan kaiken sen tuoman avoimin mielin. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)