treenejä, ruokailuja, kavereita, vierailuja

Päätettiin sitte, et m lähren mukaan sinne Heimon vanhemmille. Pakkasin muovipussiin eväitä mukaan. Aamupalan söin kotona, ruoan ja välipalan pakkasin mukaan. Hyvin ottivat sielä Heimon vanhemmilla vastaan tän mun uuden ruokavalioni näillä mun omilla ruokailuajoillani. Söin ruoan oikeaan aikaan, ja välipalan nautin samaan aikaan kun he söivät ruokaa. Olin tosi iloinen, et he ottivat tän asian näin keveästi. Matkatkin meni oikein mukavasti ja reissu oli muutenkin kaikinpuolin onnistunut.

Illemmalla mentiin sitte mun porukoille ja katteltiin yhdessä Putousta ja naurettiin yhres. Oli kyllä mukavaa kattoa sitä ohjelmaa yhres, läheisten ympäröimänä! Oli muuten ihan mahtavia hahmoja tänä vuonna! Aku Hirviniemen hahmosta tuli niin elävästi mieleen mun isäpuoli, ja mua nauratti niin kovasti kattella sitä. :D Mun henkilökohtainen lemppari oli se Armin hahmo, en muista sen nimee. Mutta kuitenkin tämä, joka toisteli, että 'aaaaivann, aaaaivann' sekä 'Voi Jaska, kun mä en tässä voi sulle nyt kysymykseksi muuttua'. Niin ihana hahmo! Varsinkin, kun tuollaisia ihmisiä todella on olemassa ja oon sellaisiin itekin törmännyt. Ite näyttelijäkin on ihan mainio, mä en tajuu miten se saa ne ilmeet pidettyä niin kauan, ja kuinka se saa ne silmät pysymään siinä asennos mihin se ne asettaa, kuten kierossa tai niin mielettömän sikkuralla. Heh! Ootan kyllä tosi lujaa ens jaksoa! Hihi!

Treenattuakin on tullut oikein mukavasti! Perjantaina oli tosiaan se etureisi- ja pohjetreeni. Treenattiin Heimon kans yhres. Oltiin toises sarjas, ku käytiin tällainen keskustelu (jonka tuon lähinnä esille osoittaakseni treenin raakuuden ja vaativuuden):

HEIMO: Mä en oo kyllä varma jaksanko mä tätä treeniä vetää.
MINÄ: Joo en oo varma mäkään. Nyt jo reidet täräjää niin lujaa.
HEIMO: Onks näitä vielä monta sarjaa?
MINÄ: No, on. Me ollaan kuule vasta alussa.
HEIMO: No et oo tosissas!

Katsottiin toisiamme silmiin, Heimo huokas ja sit meitä alko naurattaan.

MINÄ: No ei auta ku täysillä vetää, niissä rajois mitä pystyy.

Ja hyvinhän me pystyttiin! Heimo kehu, et pääsin hackissa alemmas kun se, mut pääsi sekin hienosti sit alemmas ku paasasin sen vieres 'luota ittees! mee alaha vaan, kyl ne jalat nostaa sut ylös. ja jos ei nosta, niin minä avitan painoista sitte.' Ja niin me ähistiin ja puhistiin. Joku jätkä katteli jotenkin pahantuulisen näköösenä siinä vieres jo sillon ku ladattiin painoja laitteeseen. Ja ku alettiin treenaan, se lähti toiseen huoneeseen hyvinki kipakkaa. En tiedä kuka senki aamumuroihin oli käyny tarpeensa tekemäs. ;) Vai harmittiko sitä, kun se teki pienemmillä painoilla ja kovalla ähinällä. Kun me tultiin siihen suuremmilla painoilla ja mun kovemmalla murinalla. Tiedä häntä. Turhapa tuota on lähtee analysoimaan.. Mut tosiaan on mainittava, et mä en oo mikään hiljaanen treenaaja. Oon huomannu, et ku toistot alkaa tuntuun, niin on helpompaa vähän murista hampaiden välistä pian sen jälkeen, kun on silmiä hetkeksi ummistanut. Ja jos ittensä laittaa kunnolla likoon niin kyllähän sitä ähinää ja puhinaa väistämättäkin tulee, ainakin mulle. :D Toiset sitä paheksuu, toiset ei oo millänsäkään. Heimoa se aluks nauratti, nyt ei tuumaa mitään, koska on jo tottunut mun ähinään. :D

Jalat tuli vähän aroiksi, muttei mitenkään pahasti. Kävely oli vähän hakemisen takana jo salilla treenin jälkeen, ja myös seuraavana päivänä. Mutta mitään lihassärkyä tai kipua esim. maasta ylös noustessa ei ollut. Kaippa mun jalat on alkaneet tottua tähän kaikkeen touhuun. Ainakin tässä vaiheessa. Saa nährä millainen olo on sitten, kun treenit tästä kovenee reilu viikon kuluttua! Ruokaa nyt toki on mennyt. Tuntuu että nälkä on kovempi jalkatreenipäivinä. On nuo jalat kyllä kehittyneetkin. Kasvaneet ja muototutuneet. =) Kehitys lämmittää aina mieltä! Mutta tosiaan nälkä on nyt helpottanut. Se on kyllä niin helpottavaa!

Sen mun uuden tuttavuuden, salikaverin, kans ollaan nyt saleiltu perjantaina kans. Se tuli ensin meille, ja täältä lährettiin porukalla treeniin. Tultiin meille ja hän lähti kotiinsa. Viikonloppu oltiin sitte omissa oloissamme ja nyt taas viikolla varmaan johonkin päin suunnataan, jos vaan aikataulut täsmää yksiin. Mä oon nyt pitäny sellasta aikataulua, et mun salille meno on ajoittunut tuohon puoli neljän ja viiden välimaastoon, jolloin ehdin hyvin treenata ennen ruokaa. Siinä on myös se etu, et nyt kun en oo töis missään ja pääsen tuohon aikaan salille, ja varsinkin jos meen puoli neljän aikaan kuten tarkoitus olis tänäänkin, niin silloon ei salilla vielä ole mitään mahdotonta ruuhkaa. Viiden jälkeen alkaa se kaikkein pahin ryysis, jolloin kaikki koneet on varattuja. Tokihan sitä vois mennä aamupäivästäkin, mut mä mieluummin hoidan kotona hommat ensin rauhas ja meen sitte ehtoopäivällä treeniin. Sopii mun elämäntyyliini paremmin. Sit jos kävis sellanen hyvä sauma et duuniin pääsis, niin ei paljoo rytmi muuttus ku töiden jälkeen menöö salille. Varsinkin jos on konttorihommis, nii homma menee yksiin tosi hyvin. Ja jos sinne hautomolle pääsis duuniin, niin homma naksahtais uomiinsa ihan täydellisesti. Toki töitänihän mä en valitte, et mä teen sitä duunia mitä saan ja mistä maksetaan. Hoidan työni ja vapaa-ajallani treenauksen. Ja niin sen mennä pitääkin.

Kävin eileen salilla puntarilla treenin jälkeen, ja oon lihonnu reilu 2,5kg. Se on hyvä merkki, sillä koska en oo lihonut niin se tarkottaa sitä, et lihasmassaa on tullut lisää ihan puntarinkin mukaan! Mahtava juttu! Siitä on hyvä jatkaa sitte vaan eteenpäin. Treeni on hauskaa ihan itessään, mutta myös sen tuomat kehitys ja muutokset lämmittää mieltä tosi paljon. Lisäksi saa syödä niin paljon, että syöminen on oikeestaan se toinen harrastus jo, mikä on kans kerrassaan aivan mahtavaa. Mieli on virkee ja kroppa toimii. Mahtavaa!

Tänään edessä olis mm. vatsalihasten täyspainotteinen rääkki. Se on kaikkein vaativin, omasta mielestäni, verrattuna oikeestaan kaikkiin muihin liikkeisiin. Siinä vaaditaan niin lujaa mielenhallintaa, ettei luovuta kesken kaiken. Tai ettei huijaa liikkeissä, sitäkin tapahtuu automaattisesti! Mutta se on myös tosi palkitseva treeni, ja siinä saa haastaa ittensä joka kerta uudelleen ja uudelleen. Niinku tietysti muissakin liikkeissä, mut vatsalihakset on lihasryhmänä jotain ihan muuta kun jalat tai kädet. Se ei oo pelkkiä toistoja. Se on kyllä täyttä tuskaa. ;)

No mutta näihin tunnelmiin taas! Mä meen tekeen jo välipalaa, palkkaria sekä treenijuomaa, jotta välipalan jälkeen pääsen sotkeen pihalle tonne pakkaseen pyörällä salille ja alottaan tän päivän treenin. Upeeta maanantaita kaikille! Ja jos maanantai ottaa pannuun, kannattaa pitää se hyvänä treenipäivänä! Monesti ketutus auttaa saamaan treenistä entistä paremman! ;) Son moro!