keskiviikko 20. helmikuuta 2013

pitkästä aikaa!

Kylläpäs on hurahtanu tässä väliä. On ollut niin paljon tapahtumia. Mä en jaksa kirjottaa niin hehtaaripitkästi niin kirjotan nyt supistaen tätä toimintaa tähän blogiini. Ja kuvat, luonnollisesti. :D

Novalan tuli kotiin ja on se niin maasta ihanin kaveri! Sihahteli aluksi paljonkin, nyt ei enää muuten ku ihmisen mennes sitä sorkkiin ku se on puolinukuksissa. Raukkaparka! :P <3 Luna alkoi kasvaan vauhdilla kun Nova tuli, vaikuttiko sitte seuran saanti jotenkin, ota ny noista selvää. :D Vatsat toimii ja pirteinä ovat olleet. Luna oli kolauttanu silmänsä yläpuolen johonkin, pitää silmäänsä lähinnä vaan kiinni ja silmää ja ruhjetta nyt saadaan hoitaa. Mutta ei se näytä pahemmin aristavan sitä silmää. Ja vissiin luottaakin ihan hyvin kun kaula pitkällä lepuuttaa päätään hoitajan (eli mun, hih) sormen päällä ja antaa hoitaa vaikka välillä säpsähtää aristuksen takia. Ne on noi pienet kun ne temmeltää. Välillä sattuu ja tapahtuu. Mä pistän kuvia kaveruksista tähän alle!


Nova nukuksis <3


Luna kaivautumas päikkäreille ;) <3


Kuntoileen oon alkanu taas vanhaan malliin. Juoksulenkit sujuu samalla tavalla ku ennenkin, mutta keskiviikkoosin pidän lepopäivän juoksusta, ettei tuu sitä ylikuntoa sitte. Samat hommat kahvakuulailun kanssa. Aamujumpan teen aina maanantaista perjantaihin. Juoksun lisäksi ollaan nyt käyty uimas, vesijuoksus ja hiihtämässä. Aika rauhallisesti otetaan, ei treenin kannalta vaan enemmänkin liikutaan vaan liikkumisen ilosta. Saa ihminen vähän vaihtelua tähän sisällä kykkimiseen. Mieli pysyy kirkkaana ja pöpöt piilossaan. ;)

Viime sunnuntaina oltiin kiertelemäs kaupoilla, kun nähtiin Joupin sittarin toppavaateosastolla ALE-kyltit. Sieltä Heimo halus ostaa mulle toppatakin, koska vaikka mulla onkin takkeja, niin kaikki on lähinnä urheilutakkeja. Siistiä "ihmisten ilmoille" laitettavaa toppatakkia mulla ei ole. Ja sai nyt halvemmalla mitä suurella todennäköisyydellä sais ens syksynlopulla. Hieno on takki ja se on nyt aina ollu päällä ku ulos on lähetty, jos ei kuntoileen olla menty. Eli kauppa- ja kyläreissuille pääasiassa.

Käytiin me sunnuntaina sitten vielä Törnävänsaaressa kiertelemäskin (ja mulla tietysti uus takki päällä kun vaan käveltiin), kun siellä järjestettiin hieno "Ruutipuiston salaisuudet"-tapahtuma. Oli ulkotulia, lyhtyjä ja kynttilöitä laitettu hankiin, järvenjäälle ja puukelojen alle. Nähtiin myös upeita jääveostoksia ja jotain musiikkiohjelmaa ja 'valokepin' heittelyä. Minä niistä sen virallisemmin osaa sanoa. Muuten en analysoi tapahtumaa kuin että mahtavaa oli ja ilmaiseksi päästiin. Voiko sitä parempaa reissua ollakaan?! ;) Harmitti vaan, kun kamera jäi kotiin, mutta välläkö häliä. :D

Maanantaina kävin työhaastattelussa ja se meni ihan hyvin. Työpaikkaa en tosin saanut mutta ainakin nimeni sain niiden kansionlehtien väliin. :D Työhaastatteluun mennessäni mulle tuli sähköpostia puhelimeen, että olisin tän viikon Seiskassa Seiskan Tähtityttönä ja laittoi kuviakin liitteeksi. Täytyy sanoa, että ihan onnistuneet kuvat sieltä tuli. En saa niitä julkaasta ennenko lehti ne julukaasoo. Mutta kyllä mä ne tänne vielä tän viikon aikana latailen. Huomenna laitan ne illalla naamakirjaan. Kattotahan mitä kaverit tykkää! =) Kuvat joita sain tulee muistoksi, ja mulla ei oo hajuakaan että millaset kuvat sinne lehteen tulee. Pitävät pientä jännitystä yllä, näköjään. ;)

No työhaastattelusta lähdin polkeen Jossun ja Valtsun luo. Kävin välillä äiteen luona ja tämä tykkäs kuvista myös. Samoin Jossu, jolle kuvia näytin. Jossulle päästyäni sain heti syödä oikein hyvää jauhelihakastiketta perunoilla (vai olikos se toisinpäin...) ;) Jossu kokkaili mokkapalojakin ja voi pojat! Ne oli ihania. <3 Om nom nom :P Jossu heitti mut kotiin pyöräni kans ja muisteltiin mun Tähtityttökuvauksia ja naurettiin kaikelle hassulle. :D

No on täs vähän ikäviäkin tapahtunut. Helin kans meni välit erinäisistä sattumuksista johtuen, joten päivitykset Heliin liittyen jatkossa jää pois, luonnollisesti. Joten nyt jatketaan elämää ilman kaveria. Täs on nyt saanut kelailla erilaisia asioita mielessään ja kyllä tästäkin yli päästään. Onneks mulla on Heimo ja Jenni tukena. Vaikka vaan kaks ihmistä jotka mua tukee (minähän päätöksistäni itse vastaan ensisijaisesti ja etunenässä), niin ovat enemmän kuin kuu ja tähdet taivaalta. =) Onneksi tässä elämässä en oo jääny koskaan kokonaan yksin. =)

No tänään käytiin yhtä tulostinta kyselemäs joka on ollu huollossa. Kävi ilmi, että meidän osoitteenmuutos ei ollu menny Anttilan järjestelmään perille, eikä kuriiri ollu jostain syystä soittanu meille, kun laitetta tuotiin, vaan vienyt sen suoraan meidän vanhaan osoitteeseen No laitetta ei oo palautettu, joten vanhan osoitteemme uusi asukas on nyt todennäköisesti kuitannut mun allekirjoituksella laitteen vastaanotetuksi ja ottanut sen itelleen. Ai että mua voi pänniä tällanen epärehellisyys! No ei auta ku seki hakee takasin -jollain keinolla. Mitä keinoja pienellä ihmisellä nyt ylipäätään täs yhteiskunnas on: hoitaa asia ite tai virallisesti poliisin kautta. Tietysti voi aina miettiä ja puntaroida, kumpi keino on itelle edullisempi, kumpi keino on ylipäätään järkevämpi, ja kumpi keino taas on tehokkaampi. No tämä uusi asukas ei ole nyt ollut kotona, ja yritetään käydä asia hänen kanssaan sopimassa. Ja mennä poliisin puheille jos mikään muu ei enää auta. Meinattiin jo mennä tekeen rikosilmootus, mutta jotenkin se tuntuu tosi yliampuvalta. Ihmettelen vaan... että kenellä on pokkaa väärentää toisen allekirjoitus ja varastaa tämän laite! ...toivon suuresti, että tässä on tapahtunut joku kuriirin kömmähdys, eri tahojen välinen väärinkäsitys tai jotain vastaavaa...

Tuntuu että viimeaikoona ei oo muuta ollukkaan ku pettymyksiä. Kelaltaki tuli kirje, joka ei ollu todellakaan mikään kiva. Alkaa pienellä ihmisellä epätoivo iskeä tän jatkuvan laskuvirran ja ihmisten kans takkuamisen kanssa. Kuinka voi ihmisellä olla näin huono tuuri joka ainoan asian suhteen? Kaippa tästäkin taas noustaan. Näin pohjalta ei oo matkaa ku ylöspäin, onneksi on Heimo ja Jenni kannattelemassa. Yritän kannatella ite vuorostani heitä jos he tarvitsevat mun voimiani joskus. <3

Nyt taidan mennä tekeen vähän kotihommia ja kihiseen kiukusta ja manaamaan epätoivossani kaikkea epäonnea mitä oon saanu kohrata. Ja säälimään omaa rakasta miestäni joka joutuu sivusta tällasta draamakerhoa kattomaan. Toivottavasti huominen olis paree...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)