Tärkeitä asioita miettien

No niin, täällä ollaan taas :D

Ei perjantaina käytykään Heimon kans muuta kuin uimassa, kun tuli aikataulun kans vähän ongelmia (laiskotti!), aikataulun kans tiukkaa oli (laiskotti!!), se aikataulu (laiskotti!) ... ;) Noh, vesijuostiin, oltiin kylmävesiallaskisaa, saunottiin, ja lähdettiin. Olo oli oikein rentoutunut, ja kun iltojen kahvakuulatreenion jääneet vähemmälle (juoksulenkeistä puhumattakaan!), oli oloni myös tosi helpottunut, että olin liikkunut edes johonkin suuntaan (vaikka aamulla olenkin saanut itseni pakotettua kunnon jumppaan; mutta tiedän silti lintsaavani kunto-ohjelmastani) :S Mut ihan omilla ehdoillani oon mennyt (huimauksen suhteen). Jos on huipannu kerranki päivän aikana, kahvakuulailu on jäänyt. Heimo mut tiputti maan pinnalle täs yks päivä sanomalla: "Elämäs pitää olla muutakin ku kuntoilu", ja oon elämääni yrittäny nyt saada sisältöä kuntoilun lisäksi mm. kavereiden kautta. Elämä ei olisi mitään ilman kavereita ja ystäviä: kaverit piristävät arkea. Ystävät auttavat jaksamaan arkea. Sellaisia ystäviä kuten Heli <3 , ja sellaisia kavereita kuten Jenni, ei ihmislapsi voi kuin toivoa elämäänsä . Jennin kanssa on aivan ihanaa jakaa arki; ei tarvitse olla yksin ja nauru raikaa harmaassa arjessa! Ja Heli... Voi, Heli, maailman paras ystäväni... Ilman Heliä en tätä arkea jaksaisi. Ja tietysti ilman Heimoa ;) Mutta niinä iltoina, kun parisuhteessa ei hellyys kukoista, on paras ystävä tarpeen. HÄN, jolle voi soittaa pahimmallakin ahdingon hetkellä. Hän (kuten Heli; ja puhun kokemuksesta) on valmis tulemaan pitkänkin matkan päähän vain tukeakseen ystäväänsä. Hän, jolle sinä, orapihlaja, olet lilja, olet ruusu, olet suuri ystävyys (runollista?).

Noh, eilen uinnin jälkeen mentiin syömään Helunan eli Helin <3 ja sen ukon kanssa, Istanbuliin. Oli oikein maittavaa ruokaa! =) Tarkoituksenamme (naisilla siis) oli viedä miehet yksille Härmän Häijyyn, mutta miehiä ei ajatus inspannut, ja vuokrattiin filmi Makuunista ja katottiin se kämpillä. Leffan jälkeen lähdin Helin ja sen ukon mukana niille yöksi, koska Heimo oli menos lauantaina porukoillensa, ja mä en. :D Ikävä tuli heti, mutta se helpotti jutellessani Helin kanssa.

Siinä on kyllä mahtava ystävä! <3 <3 <3  Aattelin täs vähän avautua Helistä ja Heimosta; kahdesta elämäni tärkeimmästä ihmisestä ;)

Meillä on aikanamme ollut erimielisyyksiä, mutta ollaan ne sovittu. Sitähän se tosiystävyys on!
--> kaikki myrskyt tyyntyvät, asioista puhutaan ja elämä jatkuu; "jokaista myrskyä seuraa auringonpaiste" *kop kop kop. Me jotenkin vaan tunnetaan se, kun toisella on paha olla. Aina puhelutkin ajoittuvat juuri oikeaan, ratkaisun sisältävään hetkeen! <3 Omalla kohrallani; Helin halaus poistaa tuhat murhetta, ja mä saan voimaa arkeen! =) <3 <3 Heli on osa perhettäni, se toinen merkitevimmistä perheeni jäsenistä. <3 Tietysti mulla on synnyinperhe, mutta sitten on myös kavereiden täyttämä 'sieluni perhe', joka tietää kaiken menneisyydestäni, hyväksyy kaikki tekoni, vastaanottaa kaiken rakkauteni, ja ottaa mut huomioon, rakastaa mua hyveineni ja paheineni, tukee mua vahvuuksissani ja heikkouksissani, avaa mulle itsensä, jakaa sielunkumppanuutensa, nauraa mokilleni, suojaa vaaroilta(ni), hyökkää uhkille(ni), saa mut nauraan, itkeen, rakastaan, tuntemaan.... .. ...vaikka elämässäni olen epäonnistunut monellakin saraa, ystäväni, etenkin maailman paras ystäväni HELI, saa mut tunteen olevani erittäin tärkeä, suuri persoona ja kaunis ihminen. Tunnen olevani tärkeä ja rakastettu ystävänä. Tietysti Heimo saa mut tunteen samoin kumppanina, mutta Heli saa mut tunteen saman ystävänä, mitä ihminen tarvitsee. En tiedä millanen ihminen olisin ilman Heliä. Se IHANA ihminen on opettanut mulle niin paljon tästä elämästä. niin teoriassa, käytännössä ku toiveissa, ajatelmissa ja unelmissakin. Helinkaltaista ystävää toivoisin kaikille ihmisille! Suurempaa sydäntä ei maa päälään kanna. Monesti ajatellessani Helin siunaamaa ystävyyttä ja välittämistä mulle, silmiini kihoavat kyyneleet ja mietin, kuinka monelta pahalta hän on mua suojannut! =) <3 Joo, meillä on ollut erimielisyytemme, ja ollaan niistä selvitty, mutta me setvittiin ne ja selvittiin niistä! =) Jotkut (tilanteemme ulkopuoliset ihmiset) on arvostelleet meidän kaveruutta, koska luulee tietävänsä kaiken (?). Kuitenkin tietävät vain pääpiirteet (lähinnä negatiivisista tilanteista). Harva munkaan lähiomaisista tietää, kuinka hyvä mieli mulle tulee Helin viesteistä ja puheluista. Ja kuinka onnellinen oon niin mahtavasta ystävästä. Helin läsnäolosta, huomiosta ja ystävyydestä saan voimaa arkeen ja pontta juhlaan (ilman Heliä ei muuten bileitä oo ;) . Niin se vaan on. Ennen ajattelin, ettän "tosiystävä" oli vaan runojen ja kauniiden sanelmien kliseetä, mutta sitten tapasin Helin, ja huomasin, että tosiystävyyttä on! Ja ilman Heliä ja meidän välistä sidettä ... elämäni on vain tyhjä ruutu. <3 Olet ollut ystäväni jo kuuden vuoden ajan, riitamme aikanakin (, ja siteemme oli voimassa silloinkin -) ja olet sydämeni paras ystävä aina vaikka maa minut nielisi.

Heimo.. sinua mä rakastan. Oot se unelmieni mies, josta oon unelmoinut pikkutytöstä asti. Sun suloiset kristallinsiniset silmäs, sun sametinpehmoiset huules ja sun rakastava mutta jämäkkä luontees.. kuinka paljon sua rakastankaan! antaisin vaikka henkeni vuoksesi! Oot se mies, josta haaveilin jo pikkutyttönä, barbieleikeisä; huumorintajuinen, komea, päättäväinen mies! Oot se mies, josta näin unta 15-vuotiaana pikkutyttönä. :D  Oot mun elämäni valittu. Ilman sua.. elämäni ei olisi tässä. Sä tuot mulle aamuauringon. Sä tuot mulle iltojen sinisen hetken. Sä tarjoat mulle kainalon niin arjen kuin pyhänkin keskellä. Sä annat lohtua niin ilossa kuin surussa, riemussa ja paniikissa, kauhussa ja rakkaudessa. Sun sanas puhuu sitoutumisesta, sun tekos puhuu rakkaudesta. Sua olen odottanut, sua mä rakastan. Joka ilta tullessasi töistä kotiin, sydämeni on pakahtua onnesta sun läsnäolos myötä! Sä yrität tehdä mun arjestani paremman, ja mä oon kiitollinen jokaisesta hetkestä sun kanssas! Mä haluan tehdä sun arjesta paremman. Mä rakastan sua! Oma, HeimoNI! ;) <3

Noniin siinä oli vähän avautumista... jatkettaasko pikkuhiljaa eteenpäin ;)

No tänään oli Heimo porukoillansa ja mä olin Helillä ja sen ukolla. Leikkasin lihaa ja oli mukavaa! On ihanaa, kun tuntee olevansa hyödyksi ihan jossain muussakin kuin kotitöissä! =) Lupailin olla täällä töissä huomennakin. =) Ihanan vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä omaa työttömyyttään vaan saa ainoastaan tehdä töitä! =) Tästä innoituksena käy, ihana lukijani (joka jaksat lukea aina niin mielenkiintoisia tekstejäni, köh köh....) kuuntelemassa kappale http://www.youtube.com/watch?v=t9-CS2v8wcc joka kertoo fiiliksistäni. Jätkä on muuten melko lahjakas! <3 :D

Nova on ollut kovasti mielessä. Kuinka mahtaa tytsy pärjätä. Toivoisin, että on sille jo lämpölamppu laitettu! Mietin, että meen sitä maanantaina katsomaan (kun en tänään ehtinyt) ja sunnuntaina onkin sitten koko putiikki kiinni... ja jos ei oo lämppäri päällä niin täytyy jo kysellä onko tytsyn hyvinvoinnista pidetty huolta herppipohjaisesti ... Toivottavasti pääsisi mahdollisimman pian kotiin, osaavaan hoitoon ja sulhonsa pariin. Mielessä oon aamuin illoin ja aina niiden väliltä. Toivottavasti synttärilahjakseni saisin sen ensi viikolla. Faunassa vähän epäilivät asiaa mutta kyllä yli viikon herättely pitäisi riittää... Aika näyttää.. Mutta tulipa Novalan milloin tahansa kotiin, niin on hyvinkin tervetullut ja oikein rakastettu!

Kiitos ihanille lukijoille, että jaksatte tätä pask... krhm!  ...palstaa seurata! =) <3


Mukavat loppuweekendit!

Ja YSTÄVÄT (kuten mulla Heli) rules ;)