pitkästä aikaa!

ompas hurahtanut aikaa siitä, kun olen viimeksi tänne päässyt kirjoittelemaan, joten nyt vähän pidempää postausta sitten! =) tässä on meinaan kaikennäköistä tapahtunut! =)

no mitäs, isän kans on juteltu pitkiä pätkiä ja isä on auttanut mua tosi paljon tän treenailun kanssa! Neuvoi mua vähän sarjoissa ja ohjelmassa ja aikalailla kaikessa, ruoasta sarjojen toteutukseen asti. Mulla on vaikka kuinka paljon kysymyksiä vieläkin, ja kyselen niitä aina vähän kerrallaan. =) Niitä liikkeitä sitte googlettelin ensin toissaviikon lopusta ja salilla hoidin vanhan ohjelmani viimeisen viikon kuntoon hieman kevyemmin kun ilmeni, et teen liian pitkää ohjelmaa. Sekin tuntui jo auttavan omalta osaltaan, kun ei koko ajan vedä otsasuoni pullottaen! ;)

Viime viikolla sitte alootin isän kanssa suunnitellun nelijakoosen ohjelman, ja kyllähän tuo toimi! rohkeesti pitää vaan painoja lisäillä, mutta pienin askelin voittoon, jos näin voisi sanoa. =) Tykkään tuosta ohjelmasta tosi paljon, ja ootan aina innolla seuraavaa kertaa, et pääsis jo salille! Oon saanu ihan uutta potkua saleiluun, ja hyvä niin! =) Kyllä saliurheilu on vaan niin maasta paras laji, kunhan tietää mitä tekee eikä vaan haahuile päämäärättömästi. Oon pari kertaa menny salille ylimääräsenä päivänä ihan vaan kaveriksi, vaikka seuraavana päivänä vasta olis treeni ja tuolloin pakollinen treenipäivä. Niin kyllä se on sellaasta päämäärätöntä haahuilemista, ettei siitä oikeen mitään meinaa tulla. :D

Salilla kyllä näkee sellasia ihmisiä, joista ei oikein ota selvää et mitä kummaa ne tavottelee sieltä. Eikä mun tarkootukseni ole nyt todellakaan mollata ketään, e-hei! Mietiskelen vaan tässä ääneen sellaista, mitä en ymmärrä ja mistä en ite oikein saa kiinni, et miks näin toimitaan.. Esimerkiks omasta mielestäni cross trainerilla lämmittely ja samaan aikaan lehden intensiivinen selailu ei oo kauheen tuottava yhdistelmä. Sillon kummastakaan touhusta ei oikein tuu mitään. Voisin kuvitella, et mulle tulis varmaan vaan huono olo, kun lukemisen yhteydes vispaisin laitteella kovaa kyytiä. Sitten on nää, jotka juoksumatolla lukee lehtee. Lämmittely vastaa maantiellä hitaanpuoleista löntystelyä, kaippa siks, ettei vaan astu harhaan lehtee lukiessaan. Jotenkin oon skeptinen sen suhteen, et siinäkään lämmöt kauheemmin nousis. Ja sitten on nää, jotka tulee istuun laitteisiin ja puhuun puhelimessa. Heitä ei saa häiritä koska puhuvat puhelimessa, ja laite voi olla varattu sen 15-20 min ihan huoletta ottaen huomioon, et treeniaika nelijakoisella ohjelmalla ei saa pitkälle tuntia ylittää! Terve. Minä jätän ainakin reilusti puhelimeni pukkariin ja soittelen sitte takaasin jos on joku soitellut. Paitsi sitte tietysti jos ootan tärkeetä puhelua. Yhden ainoan kerran oon siihen joutunut sortumaan. Sillonki oli kaveri tulos salille ja oottelin, koska se soittelee olevansa pihas. :D

Mutta onhan siellä sitte nää tavoitteellisemmat treenaajat jotka ymmärtää, että jos tuloksia haluaa niin tekemiseen on keskityttävä ja siihen todella on panostettava. Kroppaa ei voi huijata polttamaan rasvaa vain tulemalla salille. Niistä ihmisistä kyllä sitten myös näkee, että töitä on tehty; jo pelkästään treenityylistä saatika pidemmän matkan treenaajissa jo kropan muodostakin. Hetihän se kroppa ei muokkaudu, mutta kun sille antaa aikaa, ruokaa, lepoa ja rasitusta niin kyllä se polttaa rasvaa ja tuottaa lihasta! =)

Mutta vielä hehkuttamaan tuota isän suosittelemaa ohjelmaa. On se vaan niin mahtava! Ekaa kertaa aikoihin käsitreeni tuotti tosissaan tulosta, hauikset oli pari päivää kipeinä ja ojentajatki särki tyytyväisinä vielä seuraavana päivänä treenistä. Rintalihaksia ei oo särkeny pariin kuukauteen niinku nytte, ja selkälihaksiinki alko löytyyn fiilinki ja se rutistus tuntua sarjoja tehdessä. Etureisistä löyty voimaa enemmän ku uskoinkaan, ja pohkeita kattelin, et mistä se voima noihin oikein pursuaa! ;) Vatsoja ja takareisiä en päässyt viime viikolla kokeileen erään ikävän tapauksen vuoksi, josta kerron vähän ajan päästä. Mutta tosiaan tästä treenistä, niin mä odotan tältä niin paljon! <3 Tää on jo nyt alkanu tuottaan tulosta!

Ihana, ihana, ihanaihana treenaus, toit niin paljon mun elämään! =) Yhdellä sanalla, mitä toit elämääni: SISÄLTÖÄ :D heh. Kyllä se elämä vaan oli melko tyhjää ennen saleilua. Oli melko yksinäistä. Nyt on tuttuja joita moikata ja joiden kans jutella ja saa toteuttaa sosiaalistakin elämäänsä muuallakin kun juoksulenkillä pömpeleiden päällä punnertamalla. hih. Se tuo niin paljon mun elämääni. Ja oon siitä kaikesta niin kiitollinen! Huomenna saa taas mennä salille, ja meinaan aivan hyppiä seinille, olis jo huominen! :D Joo tiedän että huomenna on jouluaatto, mutta eipä mulla oo mitään kiiruumpaa aamupäivästä, joten kymmeneltä salille, kahdeksitoista kotiin, ruoka naamariin, vaatteet niskaan ja "kierrokselle", jos aikuiset lukijat tietävät mitä tarkoitan. ;)

Isä antoi myös tosi hyviä neuvoja ruoanlaiton suhteen. Toi täysjyväriisi on ollu niin puuduttavaa syötävää, eikä meinaa saaha sitä alaha ollenkaan. Heimoki on alkanu vähän karttaan riisiä. Nyt kuitenki viime viikolla ostettiin kaupasta Basmatiriisiä, ja tänään meinaan sitä nyt kokkailla! Lisäksi isä on antanut aivan mahtavan kanafileohjeen, ja meinaankin tästä tän blogin kirjoottelun jälkeen lompsia kauppaan ostamaan kanafileitä ja yrittää elämässäni ekaa kertaa paistaa kanafileitä, tuli niin iso itsevarmuus onnistumisesta. Apuva! :D Mutta nam nam mikä ruoka meille on tänään tulossa! ^^ Lisäksi Heimo meinaa töistä tultuaan paistaa meille joulukinkkuaaaaa!! Nam nam nam kyllä liha vaan on hyvää! Mihin me tän kaiken proteiinin kans vielä joudutaankaan? ;) Mutta voin sanoa, että fiilikset on ihan mahtavat täs vaihees vuotta! Ja vuosi kuitenkin jo loppuvaihees, eli aika hyvä saldo on karttunut. hehe.

No joo, mikä muu mua näin piristää? No se, et ruoka pysyy sisällä, maha toimii ja ei okseta. On meinaan melko arvostettavia asioita! Nyt sä mietit sielä et mistä toi ny tällä kertaa puhuu, on niin pomppivaa tekstiä tää. No minäpä kerron, niin selkeesti ku minä vaan osaan. ;)

Torstaina Heimo kävi sittarista ostaas töiden jälkeen meille kokonaisen grillatun broilerin, mitä me on ruukattu syyä aina väliajoin, kerran tai kahdesti kuussa. Se on helppo ja proteiinipitoonen, nopeesti syöty. Ja hyväähän se oli, vedettiin se puokkiin hyvällä ruokahalulla. Siinä sitte kateltiin telkkaria ja muutaman tunnin päästä mä aloin oksentaan. Tasan puolen tunnin välein oksensin kaikki pihalle mitä mahas oli, vatsa kramppas ja koko kurkku painu kiinni aina hetkeksi. Olin tosi huonos kunnos. Heimo joutu sitte meneen maata et pääsöö seuraavana päivänä duuniin hyvin nukkuneena. Arvaa vaan nukkuko se silmäystäkään sinä yönä, kun mä aloin sen oksentamisen lisäks käymään läpi kaikki muutkin mahataudin oireet, joista ei ruokapöydässä puhuta. Vuosin verta ja pyörtyilin. Kerran pyörryin oksennussangon päälle ja siitä jäi käteen sopiva mustelma. Kerran sitte pyörryin kävellessä, totesin vaan mumisten et nyt... nyt... nyt lähtee... ja lysähdin sohvalle, ja tietysti polvet suoraan sohvan reunaan. *nolo*

No olin siinä nelisen tuntia laatannu, niin Heimo nousi sängystä, meni vessaan ja alotti hänkin. Oksensi ja veri vuosi nenästä. Raukkaparka. Kävi niin toista sääliks sen oman huonon olon yhteydes. Oksennettiin siinä muutama tunti, ja lähdettiin ensiapuun. Mä en enää pysyny kunnolla tolpillani ja kummanki olo vaan huononi. Ensiavussa sitte saatiin pahoinvointilääkettä, Heimo piikillä ja mä tipan kautta. Samalla sain suolaliuosta, jotta saatiin nesteitä vähän takasin. Samalla lääkäri vähän tutki meitä. Heimo oli kunnossa, onneksi! Mä olin kans, tosin lääkäri läysi mun vatsasta jonku sykkivän muhkuran, siis vatsalaukusta. Sitä nyt ultrataan sitte tammikuun loppupuolella, jotta mikä se on. Tuskin mitään vakavaa. Mä nauroin Heimolle myöhemmin et tiedä vaikka olis ollu vatsalihas, jos se lääkäri ei oo sellasta ennen nähnyt, ja se syke kuulu vaan siitä vähän ylempää sydämestä, mähän olin ihan tyhjä joten ei ihmekään jos vähän kaikui. :D Enpä jaksa uhrata tuolle ajatusta ennenku asia on selvä. Että näin. Maattiin tosiaan nelisen tuntia ensiavussa, ja lähdettiin kotiin.

Kotona juotiin Jaffaa ja mustikkamehua, mitään muuta ei oikein mennyt alas. Illalla Heimo sai jo alas muroja, mä sain kaks lusikallista soijarouhetta ja vähän maitoa kostutettuna niihin. Yöllä sain väkisin syötyä vähän raksuja minäkin. Nukuttiin muuten koko ilta, ja yö. Heimolla nousi kuume ja pääkipu, mutta laski aamuun mennessä. Kaippa se kuume on joku elimistön taistelukeino tota tautia vastaan, sillä mulla se kuume nousi vasta lauantaina päivällä, ja illalla laski pois, pääkivun kanssa. Heimo elpy paljon nopeempaa kun mä. Se oli lauantaina jo pikkuhiljaa jalkeilla, mulla ei ollu toivookaan. Mä pääsin jalkeille vasta sunnuntaina, vaikka ruokaa meni jo lauantaina ihan hyvin. Päässä silti heitti kummallisesti. Vissiin siitä nestevajauksesta.. Mutta voi pojat, että on mahtava olo kun saa syyä, kaikki pysyy sisällä ja on niin voittaja-fiilis tuosta kaikesta selvinneenä!

Treenejä en vielä tänään, maanantaina aloottanu. Isä sanoi, että tulis olla ainaki kaks päivää välis et on syöny normaalisti. Joten meen sitte huomenna salille. Vatsa ja takareidet sai kyllä tuos taudis niin lujaa rasitusta etten ala niitä huomenna treenaan, vaan alootan taas viikon ekasta treenistä, eli selästä ja olkapäistä. Se on kyllä nasta treeni! Ootan jo niin innolla huomista, tuolla on jo pyykkikone pesemäs treenivaatteita. Huomisesta tulee mahtava päivä! Mikäs oliskaan salikärpäsen puremalle parempi tapa alottaa joulu, ku mennä heti aamusta salille? ;)

Soitti se sittarin päällikkökin mulle kun pistin sinne valitusta meneen. Saadaan korvaukseksi oikeen joulukinkku. Olé! No mutta kiva se on jotakin saada, kaikkein suurin palkinto oli siitä kauheudesta selviytyminen ja normaaliin elämänrytmiin palaaminen. Mä vaan niin odotan nyt joulua, salia, ruokia, perhettä, ystäviä ja läheisyyttä. <3 Paketit on paketoitu jo eilen ja jouluaaton reittien ajo-ohjeet tulostettu kans. Tänään paketit pitää pussittaa osootekohtaasesti, ja huomenaamulla varmaan jo vien niitä sitte eteenpäin. =) On sukulaiset saaneet jo pakettinsa kun me päästään joulunviettoon illasta.

Että tällainen joulu meillä! Tänään tuli eka lahja postiluukusta alas: ProBody-lehti! Ai että mä nautin! Kyllä se isä tiesi mistä likka tykkää! :D Nyt vaan kauppaan hakeen ne kanafileet, ruoantekoon, ruoka naamariin ja siitä seuraavat kaks tuntia mä plärään sitä lehtee. Lupaus! ;)

Hyvää joulua kaikille!