tiistai 11. helmikuuta 2014

Keikennäköistä reilu viikon varrelta, pääasiassa treenejä ja naapureita

Kaikkee on tapahtunu! Mistähän aloottaisin.. No vaikka treeneistä. Ne on menny hienosti! Viime viikolla oli treenien palautusviikko, se meni ihan ok, vaikka ei tarjonnutkaan niin suuria haasteita mitä pari edellistä viikkoa treeneineen on tarjonneet. Edellisellä viikolla reisi- ja pohjetreeni oli niin kova, et piti soittaa äiti hakeen mut salilta. Treenin jälkeen jalat vaan tärisi ja olin niin puhki et pelkkä pyöräilyn ajattelu teki pahaa. Valkku oli tehny saman treenin ja fiilikset tuntu olevan sielä päässä aika samansuuntaset. Heh, mahtava treeni en voi muuta sanoa! Samoin sen treeniviikon yläkropan treeni oli tosi vaativa, ja olin kaks päivää lihaksista kipee. Yläkroppatreenin jälkeisenä päivänä meinas aivan poru tulla, ku jokanen liike sattu. Kyllä, olin erittäin tyytyväinen!

Käytiin siinä etureisitreenin jälkeisenä päivänä anoppilaski, ja multa kysyttiin et minkä takia mä oon menny tekeen niin kovan treenin et oon nyt kipee. Et niin ei sais heidän mielestään tehdä. Sanoin, et tää nyt on tällasta. Fitness. Heh. Illemmalla pääsin sitte Heimon enon vaimon hierottavaks, ku pää oli jo monta yötä ollu niinku painekattila. Kävi ilmi, et olin tosi jumis ja niskois pieni tulehdustila päällä. Hieroskeli niitä vähän auki ja oli kyllä paras hieroja ikinä! VAU! Nyt oon taas jumis, joten pitää kattella jos sieltä liikenis taas aikaa, hih.

Anoppilaskäyntipäivänä oli maahan satanu ihanan paljo lunta, ja sitä sateli oikeestaan koko päivän! Harmi, et tuo ihanan valkee lumimaa on jo sulanu pois. Kyllä tää tyttö hinhiööttis jo hiihtään! Mut näillä keleillä ei voi mennä ettei sukset mee pialle. Mut kuva lumisesta maasta piristää jo kummasti mieltä.

Luminen maa meidän pihassa.


Painonnousua vauhditettiin hieman lisäämällä viime viikon ajaksi yks ylimääräänen ateria mun ruokavalioon. ja se toi toivottua tulosta. Ei niin paljon ku oisin toivonu, mutta toipa kuitenkin sen verran, että asiasta voi ääneen mainita. Heh. Eilen sitte sain uuden ruokavalion, ja siihen aletaan nyt totutteleen. Siinä on kyllä paljon samankaltaisia elementtejä edellisen kanssa, mutta paljon muutoksiakin on tapahtunut. Innolla oottelen tulevia treenejä ja ruokavalion aikaansaamaa muutosta, se nimittäin tuo kans omalta osaltaan haasteita!

Käytiin kattelemas Pulssin saliaki. Lehdes luki et saa mennä tutustuun. No mentiin puoli kolmen aikaan yks päivä sinne, ja ovet oli lukos eikä ketään paikalla! Päätettiin, et jatkos treenataan vaan tuola meidän Fressi-salilla, sinne sentään pääsee ees sisälle! Fressillä on yks tutuksi tullut nainen, ja se kerto käyneensä Pulssilla aiemmin. Sanoi, että siellä on saattanut alkaa tunnit vasta illalla. Tunteja on tyyliin yks liikunnanohjaustunti yhtenä tai kahtena päivänä. Lisäks, sillon kun porukka siirty Fressille niin puhuttiin, et tervetuloa 2000-luvulle. Hänen mukaansa Pulssin laitteet on vanhoja ja huoltamattomia, toimivat vähän niin ja näin. Lisäksi tilat ovat ahtaita. Ite en voi mennä mitään sanoon ku en oo käyny sisällä Pulssilla sattuneesta syystä mutta kuulemani perusteella ei kyllä miltään laatusalilta vaikuta. Joten ihanan autuaasti jatkamme käymistä Fressillä, missä on avarat tilat ja kunnon laitteet. Jotkut laitteet kyllä puuttuu ja asiakkaat ei kaikki kunnioita yhteisiä sääntöjä mut sielä sentään homma pelaa ees jotenki ja sinne sentään pääsee ees treenaamaan sisälle! Lisäks Fressilä on moninkertaasesti enemmän liikuntatunteja päiväs mitä tuolla saldossa Pulssilla olis viikos. Et aika selkee homma.

Toissa viikon lopulla sunnuntaina sitte sai pikkuvarvas vähä kyytiä. Painotelineen eteen oli jätetty 8 kg:n painot. Mä huomasin ne mutten oikeen noteerannu millään tavalla. Otin sitte telineestä kympin painot käteen, nostin ja pökkäsin painolla vahingos sitä toista kasia, joka kaatu ja kippas suoraan mun pikkuvarpaan päälle. Mulla oli jalassa paljasjalkakengät, joten voit varmaan kuvitella kuinka SATTU! Manasin hetken, ja sehän oli tietysti jonku muun vika ku oli painot siihen silleen jättäny. Vartin päästä kyllä jo osasin sisäistää vian olleen mussa, ja puolentunnin kuluttua nauroon omalle kömpelyyrelleni. Ihmettelin treenin lopulla, kun ei jalka ottanu vieläkään painoa vastaan, ja kipee oli varvas. Otin treenin loputtua kengän pois, ja varvas oli turvonnu kaksinkertaaseksi. Murtunut se ei ollut kuitenkaan, koska varvas taittu ihan ok. No mitäs, iltaa kohren väri tummeni ja varvas turpos edelleen. Seuraavana päivänä oli PT:n kuntotesti ja loppumittaukset, ja väri oli edelleen vaan tummempi. Kyllä se siitä sitte vaaleni pois yllättävän nopeesti, mutta vielä yli viikon jälkeenkään en pääse kunnolla astumaan. Välillä kolottaa. Heimo tuumas, et kauan ottaa varpaan parantuminen, ja jos sen lähiaikoona vähänki kolautan johkain niin heti juilii. Rohkaisevaa!

Mulla oli tosiaan sitte seuraavana päivänä se PT, loppumittaukset ja loppukuntotestit. Paino oli noussu ja mun vartalotyyppi luokiteltiin nyt alipainoisen sijaan normaaliksi. Jes! Kaikki arvot oli nousseet, mutta olivat silti oikein hyvät. PT tuumas että ihmiselle voi tulla vuodessa 2,5kg lihasta maksimissaan. Mulle oli tullu 2,2kg lihasta puolessa vuodessa. Tuumas vaan, et aikalailla maksimi on tullu mitä voi tulla. Mä en kyllä tuota allekirjoottaasi. Mä uskon, et olisin saanu enemmänki lihasta jos olisin heti alkuun osannu syyä oikein. Ja tietysti se on yksilöllista, kuinka paljon sitä lihasmassaa kehittyy kellekin.  Mut vaikee mennä arvosteleen, ku en mikään asiantuntija oo. PT meinas kans, et rasvamassaa on tullu 3,5kg. Olin tästä tosi surullinen, mut valkku naureskeli, ettei se oo rasvaa vaan nestettä. Ihana helpotus. Heräs vaan kysymys, paljonko toi PT oikeestaan tietää mistään..? Ne salilaitteetki on opetettu mulle ihan väärin, onneks valkku korjas mun tekniikoitani. Näköjään kaikki ei osaa ja tiedä oikeita juttuja, vaikka kuinka olis tutkinto alla, ja taas toisaalta jotkut tietää paljon enemmän vaikkei tutkintoa oliskaan!

Joka tapaukses, olin tosi tyytyväinen mittanauhatuloksiin. Mm. reisiin oli tullu 6cm lihasta. PT päivitteli, että on niin kateellinen kun mun jaloissa kasvaa lihas niin hyvin. Mua vähän nauratti. Mutta oon mä kyllä töitäkin tehny, ettei sen puoleen! Kuntotestin tulokset oli tosi yllättävät. Mulla oli kuitenki melko hyvä peruskunto ku alootin ton harrastuksen, ja nyt vedin joissakin sarjoissa paljon paremmin ku lähteissä! Esimerkiks pystypunnerrus 5 kg:n punteilla meni tosi hyvin; lähteissä sain 45 sekunnissa tehtyä 28 toistoo, nyt toistoja kerty 69. Tai samassa ajassa vartalon ojennusta sain tehtyy lähteissä 30 toistoo, nyt sain 65. Olin kyllä tosi tyytyväinen. Vaikka lihasta on tullu, myös toiminnallinen puoli on selkeesti kehittyny. PT huokaili siinä, että ihan uskomattomia tuloksia. Ajattelin itekseni, et 'sanot vaan', heh heh. Mutta olin kyllä itekin tosi tyytyväinen!

Synttäritki oli viime viikolla, ja oli kiva päivä! Heimo herätti mut aamulla suudelmalla, ja antoi valkoisen ruusun. Ei oikeeta, koska oon sanonut Heimolle, etten halua kukkia meille kuolemaan. Ihana oli! Sitten Heimo antoi mulle vielä lahjaksi aivan ihanan hupparin, jossa on vetoketju edes. Siinä lukee MILITARY ja alla jotain muuta, maastokuvioonen. Se on ollu joka päivä mulla nyt päällä, hih. Ja ihan ku se ei ois riittäny, niin sain poleron. Oon jo kauan hinhiöötteny uutta, ku tohon vanhaan oon onnistunu saamaan kainaloon reiän ja se on muutenki aika kiitettävän vanha. Ja oli vielä mun lempiväriä!

Polero takaa...

...ja edestä

Heimo salakuvas!

Huppari takaa...

 ...ja edestä. Ai että se on IHANA!!! 


Heimolta saatuja synttärikukkia!

Tämän vuoden ruusu

Ihana!


Äidiltä sain vähän rahaa niihin grippeihin, jes! Aikaasemmin, edellisenä päivänä, yks mun vanha työkaveri lähetti mulle villasukat ja kortin. Se oli sellanen Facebookin juttu, et kun kommentoi viiden ekan joukos ja lisäs kyseisen tilan myös omalle seinälleen, niin saa tältä kaverilta jonku yllärin. Ihanasti tuli synttärinä, ja hän sanoikin kattelleensa et mulla tulee synttärit niin lähetti. Ihanaa! Ja vielä tuli niin nappiin, ku oon tällaanen villasukkatyyppi. Heh!


Mun sykekellonikin muistutteli mua
synttäripäivästä, olipa hauska ylläri!
Kakkua siis saatiin tänäkin vuonna,
oli fitnesstä tai ei! Heh, tänä vuonna se
kakku oli vaan digitaalisessa muodossa.



Kävin siinä synttärien kunniaksi sielä työkkärin koulutustapaamises kattelemas löytyyskö uutta alaa. No eihän se leiville lyöny. Antoivat vaan jotain esitteitä ja kyselivät mitä mulla oli mielessä. Sanoin et tulin lähinnä täältä hakeen vastauksia, ja pyysiv't ottaan yhteyttä ku oon valintani tehnyt. Juuust! Ja pyysivät varaileen aikaa työkkäristä ammatinvalintapsykologille. Sinne ei kuulemma enää nykyään saa vaan mennä, vaan kaikki tapahtuu netin välityksellä. Käy vaan sääliks sellasia ihmisiä jotka ei oo pahemmin tietokoneiden kans räpeltäneet! Lähipiiristä löytyy montaki sellaasta. Höh. No tänään soittelin sitte sille psykologille, ja sain ajan maaliskuulle. Tietysti toivon edelleen sormet ja varpaat ristis, et pääsisin sinne mun viime kesän duunipaikkaan, mut elämäs pitää olla enemmänki ku vaan yks ovi avoinna. Nih.

No sen koulutustapaamisen jälkeen menin moikkaan siskoa ja siskonpoikaa. Voi ku oli kivaa ja kiva nähdä! Pikkumiestä nauratti niin kovin, ja pössötettiin kaikkee ihan mahotonta! Sisko oli neulonu mulle villatossut, ihanat! Ja oikeen ISOO TUPSU oli niiren tossujen päissä. Mahtavat! Olin sielä pari tuntia, ja sitte lährin kotia syömään. Kotona syöpöttelin ja oleilin, ja ku Hemo pääsi duunista niin mentiin mun porukoille sitte illemmalla. Oltiin sielä vähän aikaa, ja kotiin nukkuun. Sinä päivänä oli treenivapaa, joten hyvin kerkis vaikka ja mitä! Käytiin jopa kirpparilla, ja sieltä löyty aikas magee huppari!

Huppari edestä...

 ... ja takaa!


ja vielä sivultakin, komeet on hihat!





No joo, Lunan ja Novan terraaki rempattiin. Turpeet on veks, ja ei pölyä nekään enää. Terrassa on pohjalla kumimatto ja muovikasveja. Käppäilemään pääsevät sitte lattialle. Pestiin kaikki häkistä kiiltäväksi ja ovathan nuo viihtyneet ihan eri tavalla terrarempan jälkeen! Nyt on hyvä kasvaa ja kehittyä. Kaippa ne sitte meille jää, ku kukaan ei niitä halua ostaakaan. Tyypit haluis ostaa noi pilkkahilntaan, mielellään saada ilmatteeks ja terran ja laitteet päälle. Ei onnistu meirän kohralla. Jos ei oo valmis maksaan eläimestä sitä mitä siitä kuuluu maksaa niin miten voi olla varma, että on sitte sitoutunut kunnolla eläimen hoitoonkaan. Niimpä, ei mitenkään.

Kiipeilyhommissa.

Vieretysten.

heimo poseeraa häkin vieres, heh.

Kiva kokonaisuus. Hih.

Terran pohjaa. Söpöä.

Terran päätyä. Lämmittelyalue.

Yläkerran "ravintola"

Häkki iha itee.

Heimo imurointihommissa,
siivottiin koko työhuone samalla.

Kaverukset kylpemässä.


Ja koska Luna ja Nova pääsi kuviin, tottahan meidän kovasti kasvavasta Ernostammekin piti ottaa pari symppistä kuvaa. On se vaan ihana!

Erno taas haaveilee.

Erno ja Ernon TASSUT!


No joo kaikkee tällasta meillä on ny tapahtunu. Tänään on treenivapaa, ja huomenna alkaa sitte taas uus kierros. Treenit tulee oleen kovia ja vaatiin paljon sisua ja itsekuria, mutta mä tiedän selviytyväni niistä kunnialla, koska mun sisällä on palo kuntosalitreeneihin ja tavootteelliseen suorittamiseen. Joten ei muuta ku syömään tästä lähden nyt, niin en oo salilla huomenna ihan eksynyt. Heh!

Kuullaan!
Suski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)