Tänään on lepopäivä! Ei minkäänlaisia treenejä. Tuntuu silt ku olisin lomalla. Ainakin vielä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin illasta on jo aika rauhatoon ja närkästyny olo, ku ei mihkään oo saanu mennä purkaan energisyyttänsä. Hihi. Mutta nyt on ainakin vielä hyvä olla.
Normaalisti herään aamusin joko seiskaa vähä ennen tai vähän jälkeen. Tänään kuitenki heräsin vasta 07.40. Taitaa se treenailu alitajuntaanki vaikuttaa, kun näin lepopäivänä yhtäkkiä uni maistuuki pidempään. ;) Nukun kuitenki yöt oikeenki mukavasti!
No, tänään heräilyni jälkeen en oo siis paljoo ehtiny tekeen. Pyykit pistin koneeseen pyöriin ja makselin vähän laskuja. Eipä tuo laskunmaksu mukavaa puuhaa oo! Rahat lähtee tililtä ja tuntuu et mitään ei jää käteen. Eipä sitä oikeestaan mitään käteen jääkään, kun nyt näin oikeen konkreettisesti ajatellaan. Olis se niin kiva ku kaiken sais pitää mitä tilillensä saa, mut ei, kaikki on niin älyttömän kallista täs maailmas. Eipä siinä auta ku pienen ihmisen sopeutua, vaikka kuinka pannuun ottaaski.
Tänään en ny muuta sitte aiokaan tehrä ku siivota. Isä ja hänen vaimo tulee huomenna kyläileen, mitä on ootettu taas ku kuuta nousevaa. =) Eipä tää kämppä ny mitenkään kauheen sotkus oo muutenkaan, mut pintoja on aina hyvä pestä ja viedä vanhoja lehtiä ulos, jne. Että saa vähän sellasta entistä siistimmän tuntua. ;)
...
Treenit on menny oikeen hyvin. Eilisestä salitreenistä ei oo oikeen muuta mainittavaa ku se, että rasittaa ku ne ihmiset vaan istuu sielä laitteissa ja siinäs ny oottelet vuoroas sitte. Eilen oli reisikoukistuslaittees pari jätkää, olivat niin samanoloosia kaikin puolin, et tuumasin Heimolle, ovatkohan veljeksiä. Heh, heh. No mut jokatapaukses, ne oli siinä laittees ja ku ne lähti siitä, menin laittaan kamani laitteen vierelle ja aioin alkaa treenaamaan, kun toinen näistä pojista tuli siihen et hei me treenataan täs vielä. Olivat vissiin käyneet peilailemassa vaan välillä itteään, kun siinä peilin edessä seisoskelivat vieretysten ja puhuivat ja naureskelivat jotain. En pahemmin kuunnellu siinä vaihees koulutusta. ;) Olihan ne juomapullot jättäneet siihen lähelle koneen edustaa mut ajattelin et ne meni johonkin läheiseen laitteeseen ja pullot vaan jäi siihen. No, kyselin siinä et kuinka monta sarjaa niillä on jälellä, ja tuumasivat että kaksi. Sanoin sitte vielä suoraan niille, et "joo ku te lähitte tästä pois, niin sen takia mä tähän tulin". Lähinnä siks et tollanen on ihmeellistä mun mielestä et lähretään laitteesta pois ja sitte ei anneta kuitenkaan muiden käyttää sitä. Eipä Heimokaan näyttäny oikeen tosta niiden toiminnasta tykkäävän. Että näin. Pojat ei näyttäneet oikeen tykkäävän mun kommentista, mut treenasivat kyllä nopeeta ja lähtivät pois. Ja me päästiin sitte siihen laitteeseen.
Loput treenit meni oikeen hyvin, parin liikkeen paikkaa piti päikseen vaihtaa, ku prässis oli sellanen poika, joka aina ensin teki liikkeen, sit istu vähän aikaa, lisäs laitteeseen painoa, istu taas vähän aikaa ja taas meni hetkeks tekeen ja taas istuun. Sillä kesti siinä aika kauan, joten me tehtiin toinen liike siinä välis, mut heti ku oltiin valmiita niin prässi vapautuki, joten oli aika nappisuoritus sen suhteen. Ei päässy sykkeet pahemmin laskeen. ;)
Sykkeistä puheenollen! Toissapäivänä treenissä sykkeet nousi aika korkeisiin lukemiin, pistän siitä tähän kuvan alle.
Heh, ei oo mulla koskaan menny sykkeet noin korkeelle, ja en ees huomannu et ne nousi noin. Kyllä vesi valu totuttuun tapaan silmistä, mutta ei ollut niin mahdottoman raskas olo tai mitään. Kyselin valkulta mitä hän tuumaa, onkohan mun kello rikki. Valkku tuumas et ei oo rikki, ei tuota tartte pelästyä. Heimo sano sitte treenin jälkeen, et jos mä olisin kestävyysurheilija niin noi olis ihan mahtavat sykkeet, kehittymisenki kannalta. Tuli kyllä hyvä mieli! =)
Muutenkin mun leposykkeet on alkanu laskeen. Ennen jo pelkästään treeniin valmistautues mun sykkeet oli yli 90, joskus jopa yli 100. Nykyään ne on max. 72 ja sohvalla makoillessa oon kerran kattonu, niin oli reilu 60. Mahtavaa. Mulla on aina ollu korkeet sykkeet ja hitaat sykkeenlaskut, mut nyt se alkaa olla toisinpäin. Paitsi treenatessa ne edelleen nousee, todistetustikin, suht korkeelle. ;)
...
Voi mä oon alkanu niin haaveileen kesästä ja kesän ruoista sitte, ku saa syödä vapaasti. Mä oon eniten kyllä haaveillu vaan siitä grillimakkarasta ja Turun sinapista! :P Mä oon ihan mahoton grillimakkaran ystävä kesääsin. Viimeki kesänä piti melkeen joka päivä saaha grillimakkaraa. Sit kerran grillattiin porukoilla, ja söin siellä vissiin putkeen kolme niitä makkaroita, ja sen jälkeen ei enää tehny niitä mieli. Paitsi, et nyt tällä viikolla se on taas alkanu. No eileen sitte käytiin Heimon kans ohimennen jossain konetapahtumas joka järjestettiin jonkin liikkeen pihas ja sieltä sai ilmasta makkaraa, hillo-sokerimunkkia ja mehua. Heimo niistä nautiskeli, minä istuskelin syrjemmässä. Makkaraa ei Heimokaan saanu, sielä oli taas osattu niinki hyvin organisoida tää makkaranpaisto (kuten valitettavasti edellisinä parinakin vuotena), että makkarat oli loppunu grillistä ja kylmät oli vaa tiskissä joita he paisteli. Meillä oli niin kiirus aikataulu, ettei me keritty jäädä siihen ootteleen. Pullaa teki minunkin aluksi mieli, mut sitte ku mietin sitä vattakipua mikä siitä tulis, ei tehny enää yhtään mieli sitä pullaa. Heh, kiitänpä aivan erityisen vaikeaselkoista mahaani, kerrankin!, tämän kiusauksen voittamisesta. Siis ei kerrankin kiusauksen voittamisesta, se ny on arkipäivää, mut kerrankin saan mahaani jostain kiittää. ;)
Toki kesään on vielä aikaa ja aikaa on siihenkin kun saa syödä kaikkee erilaista ja mukavaa, mutta kun pitää mielessä että se aika on tulossa eikä tämä ruokavalio ole lopullinen, niin jaksaa taas aivan erilaasella fiiliksellä tarpoa matkaansa eteenpäin. Eilen ite asias mietin et voi kyllä käydä niinki et ku annetaan syyä mitä haluaa, ni aika nopeesti silti syö samaa mitä muullonki tuon mahan takia, se ku tulee kipeeks niin herkästi. Et eipä siinä kauheesti sitä ootettavaa oo. Terveellisemminhän mä ny elän ku silloon ku sain syyä ihan mitä huvitti, kuinka paljon ja millon huvitti. :D
...
Pitää muuten korjata tännekin asiaa, eli Plastiikkakirurgia Fin-Estin Seinäjoen toimipiste tekee kyllä niitä suihkurusketuksia, mutta ne tehdään Alajärvellä. Tää tuli esiin aikaa varatessani, mutta se ei kauan harmittanut, kun sieltä niin mahtava asiakaspalvelija kertoi Seinäjoen vaihtoehdoista, joihin voisin aikaa varailla. Nyt varasin sitten ajankin suht nopeesti toiseen liikkeeseen, ja sinne mulla on aika ens viikon torstaina ekan kerra. Katellaan vähän sävyjä ja kokeillaan, tuleeko allergista reaktioo tai mitään. Toivottavasti ei tulis, ne on kyllä niin kenkkumaasia noi allergiat!
Kisat sen ku lähenee! Tasan kaks viikkoa, mahtavaa! Yleisfiilis on mahtava, mut täytyy mun sanoa et on se jännityski sieltä jo vähän päätään nostanu. Meen silti paikalle omana ittenäni ja hoidan homman kotiin ittevarmana ja luottavaasena. Kyllä se siitä, kun ei vaan liikaa aattele sitä jännitystä. Mä oon muutenki niin kova jännittään, et se voi pilata sitte kaiken loppupeleis. Mut oon onneks oppinu jo vähän elään ton jännityksen kans eikä se ny niin pahaks oo enää viimeaikoona päässy! Mulla on vahva usko, että hengissä sieltä selvitään. ;)
Mua ehkä jännittää eniten se, et jos sielä kisois on jotain uusia esityksiä, ni jos niiden kuvioita en opi. Mut onhan siinä ny se päivä aikaa ensin opetella, ja opin mä ne hienosti viimekski, joten tuskin tuottaa ongelmia. Pääasia on, et ei epäile itteensä ja tekee kaiken niin kunniakkaasti et ei tartte katua jälkeenpäin. Yritän siis kaikin puolin kertoa mikä jännittää mut tuoda ilmi myö sen, et uskon kisan menevän hyvin ja saavani sen omalta osaltani kunniakkaasti päätökseen, vaikka jännitys nosteleekin päätään taka-alalla.
Mut hei, kaks viikkoa! Se on yks siivenisku vaan, kisat on ihan lähellä! En oo koskaan ollu noin suuris kisois, ja oon kyl niin innoissani! Laivallaki oon ollu viimeks joskus ala-asteikääsenä, joten laivallekin on ihan hirmu hauskaa päästä! Tästä tuli ny niin todellista ku maksoo noi risteilyliputki, ettei mitään rajaa! Nyt se on oikeen konkreettista sitte.
Kisan jälkeen mä lupaan laittaa tänne paljon kuvia. Oon jo Heimon nakittanu kuvaamaan aina välillä sielä kisois, niin saa ihania muistoja! Saa vaan nähä et kuinka sielä saa kuvattua tai mitään, miten lava on jne. Mut aika näyttää! Ja vaikkei saiskaan kuvia, niin muistot elää kyllä aina niin lämpiminä!
Muutenkin ittevarmuutta ja innostusta nostaa tää, ku n tehny ittensä kans niin paljon töitä. Työ ei saa olla turhaa, ja vaikka en jatkoon pääsiskään niin ei se kyllä turhaa ookaan! Vielä tulee paljon kisoja, jos vaan mun ja valkun suunnitelmat käy toteen! =) Ihan mahtavaa! Lisäks oma haaveeni omasta kropastani on kans käyny toteen: oon saanu lihasta enkä oo mikään roina-riuku enää, niinku ulle on pentuna tavattu sanoa. ;) Eli kaikin puolin aattelen, et mä oon jo tavallaan voittaja, kun oon jaksanu tehrä tällaista työtä ja oon ylipäätään päässy tällasiin kisoihin mukaan. Mutta; kun yhden vaiheen voittaa, tietysti sitä hinhiööttee uusia voittoja, joten päättävääsenä vaan noihin kisoihin!
Niin ja muuten; mitä enenmpi sinne tuttuja tulee, sen paree, eli lippuja vaan varailemaan Viking XPRS-risteilyltä! ;) Mä oon vaan soittanu sinne Viking Linelle ja sanonu et 5.4. miniristeily joka lähtee Helsingistä, laivaan astuminen alkaa klo 21, risteily lähtee klo 21.30 ja sielä risteilyllä käydää Fitness Cover Girl-semifinaali. Kyllä ne on sen hetken ettimisen jälkeen aina löytäneet! ;)
...
No joo, josko tää hehkutus ny sais alkaa riittään ja mä painuisin tonne aamutohinoihin ja siivoilupuuhiin! Mahtavaa lauantaita kaikille! =)
Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäpä mielipidettä kehiin! Kysymykset, vastaukset, mielipiteet.. kaikki sallittuja, mutta pysy asiassa! ;)