pitkästä aikaa!

Jäi vähän tämä kirjoittelu vähemmälle, kun armas tietokoneemme sanoi käyttösopimuksensa irti. Nyt on sitten uusi kone tässä käsien alla. Kaippa tästä sitten tykkää, kun tähän vaan ensin tottuu. Näppis on ihan erilainen, ja niin on konekin. Merkkiuskollisena Applen tietokone meille tuli, mutta tämä tuntuu jotenkin kamalan hitaalta. Kaippa tähän pitää jotain juttuja säädellä niinkun nykytekniikkaan muutenkin, mutta uskon tulevani toimeen tämän kojeen kanssa vähintäänkin yhtä hyvin kuin edellisen kanssa loppuaikoina, eli siihen ei kovin paljon vaadita. Heh!

Kisat sen ku lähestyy. 3 viikkoa ja yks päivä, eli ne on hyvinkin pian! Ruokavaliota on taas muutettu sitä mukaa kun kisat lähestyy, ja se on tuonut mukanaan toisaalta uusia haasteita, toisaalta taas helpotusta. Tämä ruokavalio kun on sellainen, että näläntunnetta ei ole ollut ekojen kahden päivän jälkeen. Oon positiivisempi koko ajan, ja kaikki kärttyisyys on alkanut hiipumaan pois. Toki iltaisin ollessani ihan rättiväsynyt, on saattanu pientä tinttailua tulla, mut sekin on jääny tiiviiseen muutamaan sanaan, joka on katkennu sitte joko siihen etten jaksa kiukutella tai siihen, että nukahdan. Jep, jep. Eli aika rauhallista on meillä sen suhteen ollu.

Ruokavalio on tuonu sellasia haasteita, että vaikka henkinen puoli kukoistaa suorastaan, niin fyysinen puoli ei niinkään. Voimavarat nyt luonnollisesti hupenee jatkuvasti. Eli on hyvin todennäköistä, et se ärtyisyyskin tulee sieltä vielä päätään nostamaan ennen kisoja. Lisäks on ollu pahoinvointisuutta, mutta se on onneksi alkanut helpottamaan. Oli mulla hirveetä turvotustaki tuos yhres vaihees mut valkku tiesi sanoa, et vedenjuontia tuli muuttaa. Mulla oli senki suhteen vähän väärä tyyli. Nyt on vatsa voinut paljon paremmin! Mutta tosiaan, kyllä tämä kuluttaa niin henkisesti ku fyysisestikin, tämä laji. Koska väsyttää, koska on ylipirtee, koska voi huonosti, koska on ärtyynen ja koska saa kauheita tunteenpurkauksia; hetkessä rakastaa jotain pientä pahvinpalaakin niin mielettömästi, ja vartin päästä voi olla tympääntyny kaikkeen. Aika normaalilta kuulostaa, vai mitä? ;)

No sitte treenit! Nyt ennen kisoja treenit on koventunu. Lisäks aikaasemmin vedetyt treenit tuntuu muutenkin paljon raskaammilta tän uuden ruokavalion myötä. Sunnuntaina oli mulla muutenki huono päivä, olin aika krätyynen ja todellakaan kaikki ei menny putkeen. No treeni oli tosi kova, ja siinä sitte yhres liikkees saatoin pari tippaaki vääntää, otti meinaan niin lujaa voimille! Mutta tää on vähä sellanen laji ja sellanen vaihe, että se on vaan jaksettava. Vaikka treenit onkin tosi kovia, on vaan pakko tehdä toistoja!

Esimerkiks sitte jalkapäivänä sattu sellanen, et otti voimille vielä pahemmin ku selkäpäivänä. Toistelin vaan itelleni, et kukaan ei oo väittäny tän olevan helppoa. Paina ny vaan, niin voit olla itestäs sitte ylpee. Kyselin myös iteltäni, et missä vaiheessa musta on luovuttaja tullu. Eli toisin sanoen potkin itteeni persiille aina, kun tuntu ettei jaksa. Treenin puolenvälin jälkeen oli yks tosi raskas sarja, ja niin mä väänsin toistoja samalla ku vesi valu silmistä. Jotkut naiset vilkas mua ihmeissään, heh. En siis marissu sielä kovaan ääneen, vaan ähisin ja murisin toistojen kans ja vesi valu ihan normisti silmistä ilman mitään extra vollotusta. Siinä joku jo pidemmälle treeneissään edennyt mies katteli mun touhua ja hymyili leveesti ja morjesti. Se taisi tietää, mikä on homman nimi, heh heh. Ja olin NIIIIN ylpee itestäni kävellessäni pukkariin ja keskittyessäni joka askeleella siihen, ettei jalat lähe alta. Oli se vaan aikamoinen treeni!

Oon huomannu, et näis treeneis tulee paljon muutakin eteen ku treenien raskaus ja ruokavaliossa pysymiseen omistautuminen. Nimittäin muut ihmiset. Voi pojat, että jotkut ihmiset on kovia arvostelemaan! En osoita tällä nyt ketään erityisesti, mutta puhun ihan yleisesti! Mua ei oo kertaakaan kehuttu tästä ruokavaliosta. Paitsi ihana isosiskoni, hänen kommenteistaan tuli tosi hyvä mieli! <3 Mutta muuten, on tullut vastaan vain paheksuntaa. Kuka sanoo ettei tää oo tervettä, kuka kysyy onko toi ny normaalia, kuka sanoo että otan tän homman liian tosissaan, ja jotkut ihan vaan nauraa päin naamaa. Multa on jopa kysytty, että tekeekö muut kisoissa näin, että kannattaako munkaan nähdä vaivaa. Totesin vaan, että en tiedä mitä muut tekee, eipä se mua kiinnostakaan. Tää on mun tapani hoitaa hommat. Niimpä; mä hoidan hommat täysillä. Enkä kersku! Vaan mun tyylini on aina se; jos mä jotain teen niin teen sen sata lasis, tosissani enkä tapaa luovuttaa. Näin se on. Ja mä uskon, et fitness-urheilijalle se luonteenpiirre on melkeinpä välttämätön, jos haluaa menestyä ja kehittyä.

On vaan alkanu harmittaan tuo, kun niin moni tietää mua paremmin.. Vaikka en mä niiden kommenteista piittaa tai ala niiden mielen mukaan tekeen yhtään mitään. Mä kannan vastuun kuitenkin, ja kisoissa katsoessani itteeni peilistä mä en voi syyttää ku itteeni siitä, kuka sieltä peilistä mua kattoo takasin!

Täytyy kyllä antaa mun perheelle palautetta, ne on ollu niin mahtavasti mukana tässä! Pikkuveljelle voin aina puhua treeneistä, se jaksaa kuunnella. Isosiskosta kerroinkin jo, se antoi henkisestikin taas sellasta voimaa ja positiivisuutta kun läheinen ihminen kertoi kannustavia kommentteja tähän suuntaan, eikä tuominnut. Ja äiti on ollut niin mahtava, kun se on ymmärtänyt tän homman idean. Ihan mahtava juttu! Ihanaa, kun on tällaiset tukijoukot mukana! Ja Heimo, voi se on ollut niin mahtava! Se kertoo rehellisesti, missä vaiheessa mennään, onko tullut kehitystä jne. Heimo on tullu mun kanssa treenaamaan niin salia ku aerobistakin ja siitä oikeen huomaa, kuinka se haluaa olla läsnä noissa treeneissä. On niin ihanaa, kun ei yksin tartte treenata ja treeneissä voi kertoa miltä tuntuu! Uimassakin kun oltiin yks päivä, niin olin jo suht väsynyt, kun Heimo tuli uimaan viereiselle radalle, ja ui aina mun kohdalla, helminauhan toisella puolella. Se oli läsnä ne viimeset kierrokset, ja se tuntu kyllä ihan mahtavalta. Ja parasta on, että se on mukana kaikissa näissä käänteissä, niin onnistumisissa ku epäonnistumisissaki, hyvissä ja huonoissa päivissä, kaikissa tunteenpurkauksissa eikä se koskaan sano, että ei jaksa kuunnella. Se jaksaa aina kuunnella. <3 Se tulee kisaankin mukaan, mikä merkkaa mulle tosi paljon! En unohda koskaan, kuinka joku ihminen voikin olla toisen tukena! <3

Siitä puheen ollen, Heimolla on tänään synttärit! PALJON ONNEA MAAILMAN PARHAALLE HEIMOLLE!! <3<3<3 Maailman paras ja ihanin Heimo pääsee tänäänkin vetään vuosisadan vatsarääkkiä mun kans, huh huh että tuleeki kovat treenit!

Eilen oli myös Ernon nimipäivä, onnea rakkaalle Erno-vauvakonnallemme, joka kasvaa joka päivä hienoksi kilpikonnaksi. Söpöläinen söi eilenkin taas hiirenpoikasen hyvällä ruokahalulla. Minä en sellaseen kyllä koskisi, mutta tuo syö hyvällä ruokahalulla, kun ei raukka paremmasta tiedä, heh!

No joo, mä lähmen nyt valmistautumaan salille ja tutustuun tän koneen saloihin, kuinka tää pelittää. Ihan ihme juttuja kyseli jo ekan käynnistyksen ohessa. On tää jännää!

Ihanaa viikonloppua kikille! Ens kerralla pyrin jo laittaan kuviakin! ;)

-Suski-